hävettää joku juttu etkä kehtaa ottaa yhteyttä vaikka haluaisitkin?
Niin suako nyt sitten
voisikohan olla näin
14363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En häpeää mitään ,ompa on elämäni
Suako ei muka koskaan kaduta mikään mitä teet. Et siis koskaan koe tehneesi mitään virheitä. Oot siis täydellinen, onneksi olkoon vaan sitten.
Riittää kun on rehellinen itselle ja toisille
silloin ei tarvitse hävetä.
Musta tuntuu että en muuta teekkään välillä kuin virheitä. Jos hänen kaltaisensa älykäs mies haluaisi ottaa tälläiseen bimboon yhteyttä olisin enemmän kuin onnellinen.
LAITA VIESTI, ETTÄ SAAN SUN NUMERON UUDESTAAN. SITTEN VOIDAAN OLLA YHTEYDESSÄ. jos mitenkään käy. ja käy tolla naapuripalstalla, kirjotin sulle sinne just.
ja nimellä löytyy,
En mä valiettavasti uskalla laittaa enää viestiä. Eikä oo kyllä numeroakaan enää.
no sitten ollaan kyllä pahasti umpikujassa. palstoille jäätiin siis :(
Onko sulla niin vintti pimeenä että muka uskot puhuvasi oikean henkilön kanssa
Voi Herranpieksut näitä mänttejä täällä !
seota anonyymien viestien kanssa näin perinpohjin ? Järkyttävää.
Ei hävetä mikään mikä on totta omalta puoleltani. Olen surullinen ja tunnen itseni arvottomaksi. Siksi en ota enää yhteyttä.
Joko välittää tai sitten ei.
muistinkin yhden jutun. Pikkuisen alkoi hävettää, mistä arvasit. Ei voi enää mitään,
kai,
Hävettää.. no olis kai syytä, mutta tässä tunneilmastossa ei ole energiaa enää hävetä, mullla on ollut itku niin herkässä viime aikoina, että välillä tuntuu, että silmät vuotaa mut kuiviin. Viiden vuoden itkemättömät itkut monestakin syystä puskee nyt vasta päälle. Joskus hävettää, joku häpeän aalto lyö läpi, että miten mä pystyin olla niin typerä idiootti, sit koteloin sen häpeän. Oon tottunut tekemään niin ja sulkeen sen mielestäni niinkuin monen muun hävettävän asian kanssa. En ajattele, niinkuin kaikki surutkin ja muut tunteet.
Oonhan mä koittanut ottaa suhun yhteyksiä. Vähän tunnustella maaperää. Mut jäässä oli. Ikiroudassa varmaan, ei mun tunnustelut sitä sulattaneet pisaran vertaa. Aluksi sekin hävetti. Sitten koteloin senkin. Ei tunnu missään. Näin mun pitää ajatella.
Onkohan mulla joku tunnekaappi, jonka mä joskus aukaisen, ja kaikki ne sinne pakatut häpeä, surut, itkut, kaikkit vyöryy päälle.
Pikkasen hävettää se melkein viimoisin lausahdus, joka nyt ei pitänyt paikkansa lainkaan, mut kun vastapuoli tokaisi itsekin niin töykeästi mulle ja käskytti mua, niin samahan se sitten on, mitä vastasin takaisin.
Nolottaa pikkusen kuitenkin mun tokaisuni, vaikkakin se ei pitänyt paikkaansa, mitä pöläytin ilmoille.
Toivottavasti vastapuoli tajusi, jos ei heti, niin ajan kanssa, että annoin vastinetta vain;)
(n--->m)