miten suhtautua tähän???
ensimmäiseksi olen aivan liian ujo,
eikä mulla oo hirveesti kokemuksia pojista..
yksi poika soitti mulle eräänä päivänä ja sanoi olevansa samasta koulusta.. hän soitti
mulle joka ilta ja sanoi tykkäävän musta aivan hirveenä.. se sanoi että meidän pitäis puhua
aivan naamatusten ja meidän pitäis tavata jossain.. mutta mä en kehtaa, se itse on niin
rohkee, mua hävettää aivan hulluna, mutta mä silti tykkään siitä aivan hulluna, mut mä
en kehtaa tunnustaa sille.. mä en tajua mitä tää on , mutta ainako se soittaa, niin mua ilettää vastata sen puheluihin, mut silti mä jotenkin tykkään siitä.. mä oon nähnyt sen aina koulussa ja me
aina katsomme toisia kun kävelemme vastaan.. mä oon 17 vuotta ja mä en haluais alkaa näin
nuorena seurustelemaan.. mä kävin vain puoli vuotta sitä koulua ja sit kun mä lopetin koulun hän ei enään soittanut mulle..yhtäkkiä se lopetti soittamisen ja siitä ei kuulunut kuukauteen mitään, no mä päätin itse soittaa ja kun hän vastas hän ei puhunut mulle juuri mitään, eikä näyttänyt olevansa enään kiinnostunut.. itkin pari iltaa,että hän noin
vain lopetti yhteenpidon.. sitten puolen vuoden päästä oli päättäjäiset ja hän näki minut siellä ja heti seuraavana päivänä joku hänen kavereistaan lähetti mulle viestin!
" soita heti paulille"
mut mä en tiiä, pitäiskö mun soittaa sille,
mä en halua enään sitä pettymystä mitä
se mulle tuotti.. kertokaa mulle mitä te tekisittä
tässä tilanteessa!? mä en tiedä..
tykkään ehkä siitä vieläkin, mutta mä en
kehtaa etes sille soittaa enään ja silti
mua ilettää se tyyppi, mut mä rakastan sitä!
outoa vai kuinka???
mut muusta tuntuu että sillä ei ole
mitään tunteita..
vastatkaa!!
olkaa niin kilttejä...
ensimmäiseksi olen aivan liian ujo,
eikä mulla oo hirveesti kokemuksia pojista..
yksi poika soitti mulle eräänä päivänä ja sanoi olevansa samasta koulusta.. hän soitti
mulle joka ilta ja sanoi tykkäävän musta aivan hirveenä.. se sanoi että meidän pitäis puhua
aivan naamatusten ja meidän pitäis tavata jossain.. mutta mä en kehtaa, se itse on niin
rohkee, mua hävettää aivan hulluna, mutta mä silti tykkään siitä aivan hulluna, mut mä
en kehtaa tunnustaa sille.. mä en tajua mitä tää on , mutta ainako se soittaa, niin mua ilettää vastata sen puheluihin, mut silti mä jotenkin tykkään siitä.. mä oon nähnyt sen aina koulussa ja me
aina katsomme toisia kun kävelemme vastaan.. mä oon 17 vuotta ja mä en haluais alkaa näin
nuorena seurustelemaan.. mä kävin vain puoli vuotta sitä koulua ja sit kun mä lopetin koulun hän ei enään soittanut mulle..yhtäkkiä se lopetti soittamisen ja siitä ei kuulunut kuukauteen mitään, no mä päätin itse soittaa ja kun hän vastas hän ei puhunut mulle juuri mitään, eikä näyttänyt olevansa enään kiinnostunut.. itkin pari iltaa,että hän noin
vain lopetti yhteenpidon.. sitten puolen vuoden päästä oli päättäjäiset ja hän näki minut siellä ja heti seuraavana päivänä joku hänen kavereistaan lähetti mulle viestin!
" soita heti paulille"
mut mä en tiiä, pitäiskö mun soittaa sille,
mä en halua enään sitä pettymystä mitä
se mulle tuotti.. kertokaa mulle mitä te tekisittä
tässä tilanteessa!? mä en tiedä..
tykkään ehkä siitä vieläkin, mutta mä en
kehtaa etes sille soittaa enään ja silti
mua ilettää se tyyppi, mut mä rakastan sitä!
outoa vai kuinka???
mut muusta tuntuu että sillä ei ole
mitään tunteita..
vastatkaa!!
olkaa niin kilttejä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tuohon vois muuta sanoo, että keräät rohkeutes ja keskustelet pojan kanssa. Jos ette kumpikaa tee mitään alotetta, niin eihän siitä sitten tule yhtään mitään! lähetä vaikka viesti, että tykkääkö se susta enää. Jos ei, niin ei sitten. Olet itsekin sitä mieltä, ettet ole valmis vielä seurustelemaan, joten aika ristiriitasta ja sekaista.
Ujoushan on ihan luonnollinen juttu ja mä ainakin tykkään tytöistä jotka on ujoja.
Päätät vaan että katot mikä se poika on.
Rohkeasti vaan kännykkä kouraan ja viesti sille kaverille. Voit sanoa vaikka: joo nähdään vaan, käydään vaikka kaksistaan kahvilla tai kävelyllä.
Ja kävi miten kävi niin varmasti opit jotain
Tsemppiä vaan!!!!!!!!!
kiitoksia oikein paljon, kun olette
antaneet vähän itsetuntoa... (=