Onks kellään muulla samanlaista ongelmaa, että ihastuu AINA itteensä huomattavasti vanhempiin ?
Mä en ainakaan oo koskaan ollu kiinnostunut samanikäsistä enkä varsinkaan nuoremmista.
Aika häiritsevää tälleen alle 20-vuotiaana ihastua monta vuotta vanhempiin...mitä mieltä te ootte ?
Mä en ainakaan oo koskaan ollu kiinnostunut samanikäsistä enkä varsinkaan nuoremmista.
Aika häiritsevää tälleen alle 20-vuotiaana ihastua monta vuotta vanhempiin...mitä mieltä te ootte ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehkä alle 20-kymppisen kanssa kulkevalle "vanhemmalle" naiselle suhde voi olla hankala - riippuen toki kuinka paljon alle 20 ollaan ja kuinka paljon toiseen suuntaan? Mutta meitä on moneen lähtöön!
Itse sorrun aina vuotta paria nuorempiin :o)) Saan olla "vanhempi ja viisaampi", hahah. Enää en juurikaan ajattele ikääni (en aina edes muista sitä..) tai seurustelukumppanineni ikää - varsinkaan jos siinä ei ole ihan järisyttävää kuilua.
Joo, mä luulen kans, että yli 20-vuotiaat pitää mua lähinnä pentuna ikäni puolesta. Vaikka kokemus- ja ajatusmaailma oliskin kehittynyt.
Hmmmm...vanhemmissa onkin just se viehätys, että ne osaa esittää ittensä aina niin pirun fiksuina ;D
Tähän on näin "wanhana leidinä" pakko kommentoida. Muistan kun olin itse parikymppinen. Silloin tuntui, että on tosiaankin kehittynyt ja tiesi paljon ja oman ikäiset tuntui aikas kakaroilta. Nyt kun olen vanhempi, tajuan, etten tiennyt mitään. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tiedän mutta nyt tiedän sentään sen, että se on ihan normaali elämän tila. :)!
Sieltä kaksikymppisestä tännepäin on mahdoton katsoa ja tietää miltä tuntuu olla vaikkapa kolmekymppinen. Minä sen sijaan muistan varsin hyvin millaista oli olla parikymppinen. Ja se todellakin ON aivan eri juttu! Siinä se ero lienee. Huomaatte sen sitten, kun itse pyyhitte näillä lukemilla.
Eikä sitä katsota akselilla parempi-huonompi. Vaan erilainen-erilainen. Jos jollakulla nappaa ikäerosta huolimatta, niin mikäpäs siinä; eihän se vuosiluvuista voi olla kiinni. Seurustelin itse lähes kolmekymppisenä melkein kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa hetken ja pakko on sanoa, että suhde kaatui ikäeroon. Olimme aivan eri linjoilla elämän suhteen, eri asiat olivat tärkeitä ja elämän painopisteet täysin toisaalla. Erosimme sovussa, kun kumpikin tajusi, ettei se toimi. Kyse ei siis välttämättä ole ikärasismista vaan ihan oikeista asioista, jotka ei vain kohtaa.
Jaa, muistutan että se on vain sinun kohdalla noin. Olen monen kuullut sanovan että kaksikymppisenä on samanlaista olla kuin kolmekymmpisenä. Itse olen 27-vuotias. Ja aikuistuin todella nuorena. Musta tuntuu että olen ollut 10 vuotta samanlainen. Vaikka elämän kokemusta on tullut, ei se mua ole muuksi muuttanut. Lapsen teko muuti äidiksi mutta muuten olen se sama neitokainen kuin 10 v sitten... Edes koulutus ei mua ole muuttanut. Se on vähän niin, miten itse sen kokee. Joku 40- vuotias pitää 30- vuotiasta täysin kakarana ja kulkee nenä pystyssä ajatellen että tuo ei tiedä elämästä mitään. Vaikka totuus saataa ollakkin niin että tämä kolmekymppinen on paljon enemmän aikuinen ja kokeneempi sekä vastuuntuntoisempi kuin tämä neljäkymppinen. Ei se aikuisuus aina ikääkään katso.
Niin, kuten tossa edellisessä kommentissa totesin, tuskin kovin moni yli 20-vee ottais mua tosissaan.
Tiedän, että olen täysi lapsi verrattuna 10 vuotta vanhempiin ja hyväksyn sen, en yritäkään olla aikuinen. Onhan mulla huomattavasti vähemmän takana koulutusta ja elämää muutenkin ( siis vuosissa laskettuna ).
Tarkoitin vaan sitä, että suurin osa mun ikäsistä tuntuu olevan täysin eri aaltopituudella kokemus- ja ajattelupuolella. Eli toisin sanoen ongelmana on se, että saman ikäisten kanssa en jaksa keskustella mistään ( ei mitään yhteistä ).
Pari vuotta vanhemmat taas kokevat olevansa liian "kypsiä" mun kaltasen pennun seuraan.
Ongelmansa kullakin...ehkä mun pitää muuttaa suuntaa ja alottaa sekoilu/ryyppääminen niin löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita meidän nuorempienkin kanssa ;D
Toki tämä on vain minun näkökulmani, eikä se ole mikään kaikenkattava totuus.
Onko tosiaan niin, että voisit aivan kivutta sujahtaa 18-vuotiaan rooliin?? Minä en voisi ja niin väittävät muutkin tuntemani ikäiseni ja jopa vähän nuoremmatkin. Kyllä elämä vaan muuttaa, vaikka minäkin olen monella mittapuulla mitattuna täysin eri sarjaa monien ikäisteni kanssa. Jotkut asiat toki säilyvät mutta kyllä asennoituminen asioihin vain vaihtuu toisenlaiseksi kun aikuistuu. Ikää se ei todella katso - jotkut ovat hyvin nuorena jo isoksi kasvaneita ja toiset eivät taas tunnu aikuistuvan koskaan - mutta jos elää ja kokee asioita, SE muuttaa. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu monella hyvin paljon enemmän tapahtuneita asioita kuin kahteenkymmeneen, joista noin viisitoista on kulunut lapsuuden ja varhaisnuoruuden merkeissä, vanhempien hoivissa. Lähinnä sitä tarkoitin.
Minusta olisi aika surullista, ellen muuttuisi vanhetessani. Sehän tarkoittaisi, etten olisi oppinut mitään ja olisin jäänyt paikoilleni seisomaan. Tämä on nyt vain minun näkemykseni elämästä. Itse pidän kovasti siitä muutoksesta, joka minussa on vähitellen tapahtunut ja tapahtuu yhä. Se on osa sitä, että huomisessa on paljon asioita, joita odottaa. Uskallan toivoa, että joskus 8-kymppisenä olen varsin viisas wanha leidi. :)!
En todellakaan kannata ikärasismia mihinkään suuntaan ja pyrin aina ottamaan ihmiset vastaan ensisijaisesti ihmisinä, enkä yleensä muista edes kysyä heidän ikäänsä.
Et ole ainoa.Olen aina ihmetellyt itsessäni ihan samaa asiaa.En koe sitä ongelmaksi mutta ihmettelen.Joskus ajattelen että se johtuu siitä että koen itse olevani aikaani edellä ja haluan mieltä vastaavaa seuraa ja toisinaan luulen sen johtuvan myös siitä että arvostan elämän kokemusta.Itse ihastun n.10-15 vuotta vanhempiin.Hyvin kyllä kelvannut olen =)
Olen bi,suunta on enemmän naisiin päin ja oli sitten kysymyksessä mies tai nainen niin aina olen vanhemmista pitänyt.En voisi kuvitellakkaan olevani ikäisteni kanssa.En tunne mitään vetoa heihin.Ystävänikin ovat yleensä vanhempia.Toki ikäisiänikin on ystävinä,tuttavina ja kavereina.Ihailen vain yksinkertaisesti vanhempaa seuraa.Hmm...Mielenkiintoinen aihe,olisi kiva kuulla lisää kommentteja ja tarinoita.
Hyvää kesää kaikille !!!
Mulla on ollu pahaa taipumusta vähän samaan asiaan.
Tosin kyl mä joskus olin ihastunut itteni ikäisiin ja nuorempiin. Mut pääsääntösesti vanhempiin.
Eipä tuo ole ongelma eikä mikään, ittehän täältä tullaan väistämättä perästä. Se on pirun kivaa tulla kokoajan jälkijunassa. :)
joka korjaantuu koko ajan -sanonta
pätee tähänkin asiaan.
Vanhempana sitten voi sanoa: "Käyhän meillä kylässä." biologisesti nuoremmille, joilla ei vielä pitäisi olla tuon taivaallista tietoa yhdestä jos toisestakin asiasta. Kolotuksista ja jomotuksista.
Fyysisen kokoonpanon käyttöikä on helppo mitata vuosissa, taipuu tilastoihin. Psyykkinen ikä kulkee kamelisaappaillaan omia polkujaan; henki, sielu vaeltaa. Sosiaalinen ikä, käyttäytyminen yhteisön mukaan, vaihtelee samallakin otuksella.
Oletteko törmänneet iättömiltä, ajattomilta tuntuviin ihmisiin ?
Tuohon viimeseen hetan kysymykseen : Olen.
Jotkut vanhemmat on tosiaankin nuorempien tasolla ( tietysti vanhempia ja fiksumpia, mutta tietyllä tavalla ). Jotkut nuoret taas ovat ikäisiään "vanhempia".
Oli pakko vastata =)
Luulen, että ongelmasi johtuu siitä, että etsit äitihahmoa itsellesi (tai isää). Oletko miettinyt sitä, että joku täyttämätön emotionaalinen tarve saattaa olla syynä tähän?.
Niin, aina voi spekuloida että se ja se johtuu siitä ja siitä. Emmekö me kaikki etsi kaikissa suhteissamme tavalla tai toisella peilauspintoja itsellemme? Oli ikäeroa tai ei, niin aina parisuhde toimii satamana, missä voi peilata ja harjoitella tai korvata niitä sinun mainitsemiasi ns. täyttämättömiä tunnetarpeita. On todella kurjaa kun kaikki asiat nykyään analysoidaan niin, että niistä tehdään ongelmia tai epänormaaleja asioita. Me olemme ihmisiä haavoinemme, tarpeinemme, toiveinemme ja me kaikki haluamme rakastaa ja saada rakkautta. Ei kannata pilata mahdollisuutta tähän tuomalla ikäerokeskusteluun psykoanalyyttisia tulkintoja ja väittämällä vielä että se on ongelma, jos pitää itseään huomattavasti vanhemmista tai nuoremmista naisista. Pöh, sanon minä.
Olipa kauniisti kirjoitettu! Voi kun kaikki ajattelisikin noin. Täysin totta joka ikinen sana!
..on aina ollut muutaman vuoden nuorempi rakastettu.
Ihan nuoren ja tosi iäkkään kanssa en osaisi olla.
Mutta jokainen tyylillään ja hyvä niin. Siittä vaan..;)
mäkin suorastaan rakastuin yhteen mua paljon vanhempaa muijaan
Todella ihana kuulla, etten ole yksin ongelmineni! Olen AINA ihastunut itseäni huomattavasti vanhempiin naisiin, enkä ole ikinä uskaltanut tehdä aloitetta. Tuloksena 22-vuotias suloinen tyttö, jota ei koskaan ole edes suudeltu. Apua aralle?
..ainakaan näköjään.
Sitäpaitsi hyvä että luin viestisi, nyt näen etten minäkään ole ainoa;) 16-vuotias olen vasta, mutta olen jo yli vuoden ollut ihastunut itseäni 18-vuotiaaseen naiseen. Hämmentävää kyllä, ja olen miettinyt, onko se vain jonkinlaista ihailua tai läheisyydenkaipuuta.. ja varmasti se on myös sitä, mutta ei! Kyllä se on rakkauttakin. Tuntuu todella ristiriitaiselta ajatella asiaa, mutta niin se vain on. Kiitos kun otit asian esille, olen helpottunut että muillakin on samanlaisia "ongelmia".