Kannattaako minun aloittaa työharjoittelua, kun epäilen että se tulee minulle liian raskaaksi henkisesti? Onko viisaampaa jäädä kotiin, hakea sairaslomaa ja alkaa miettiä alanvaihtoa? Psyykkinen kanttini on vähän erilainen, en kestä stressiä ja masennun liian helposti. Myös psykoottinen sairaalajakso takana ja silloin hajonnut persoona vieläkin aika palasina. Ajatuksissa vain yksi iso kysymys: miksi minulle kävi näin?
Keskiyö
siipeensä saanut
5101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei
tuohon viimeiseen kysymykseen voisi kirjoittaa useita sivuja, mutta sen verran sanon että itse olet kohtaloosi syytön! sinun suvussasi vain sattuu olemaan joitakin heikkoja perintötekijöitä, jotka vaikuttavat tulevissakin sukulaisissa eteenpäin.
joillakin on sokeritautia, joillakin epilepsiaa, joillakin syöpää, teidän suvussa vaanii tällaista
mutta sinä voit oppia elämään sen kanssa!
tuo työharjoittelu olisi sinulle paljon parempi vaihtoehto kuin kotona oleilu. alanvaihtoa voi suunnitella valmiissakin työpaikassa ja koska vain.
etsi itsellesi terapeutti, keneen saat yhteyden kun alkaa kiristää. sillä lailla sinulla on venttiili huonommille päivillesi. ja niiden lukumäärä on laskussa, koska sinä tartut haasteisiin ja näytät niille pässinsarvet!
koita unohtaa tuo sairaalakokemus, sen muisteleminen saa sinut vain surkeaksi ja murheelliseksi. luonto olisi paras lääkkeesi, taas kerran minä ehdotan, että ihminen voi etsiä oman puunsa metsästä ja käydä halaamassa sitä. intiaaneillakin oli pyhiä puita, jotka antoivat viisaudestaan voimaa ihmisillekin.
sinä opit tuntemaan sen voiman, kunhan uskallat kokeilla. jotkut puut ovat satoja vuosia vanhoja, niilläkin on tunteet.
kaikkea hyvää sinulle!!
No niin vaanii. Sain myös monia sosiaalisia ongelmia lisäksi suvustani, kuten esim. köyhyyden ja huonon itsetunnon. On lisäksi noita fyysisiäkin perintösairauksia, jotka vain odottavat puhkeamistaan.
Sosiaaliset pelot ja ikuinen huonoudentunne ovat niin suuri rasite, että sen takia luulen harjoittelunkin keskeytyvän jossain vaiheessa. Mietin vaan onko väärin luovuttaa nyt vai ottaa lisää takkiin. Jossain se raja tulee vastaan, ettei enää edes halua yrittää. Aika varma lähtö olis rajan tuolle puolen, jos lapset ja mies eivät olis kuviossa mukana. Sitä perintöä en kuitenkaan halua lapsilleni antaa, vaikkei tämäkään niin kummoinen ole.
Voinhan halailla puita vaikka päivittäin jos minut todetaan työkyvyttömäksi mitä koen olevani. Pitäisi ottaa vastuuta toisten lapsista ja se on liikaa, kun omienkin kanssa on välillä vaikeaa.
Kiitos katsannostasi!
elämästäsi puuttuu jotain. rakkaus. näen, kuinka tulet saamaan joitakin kuukausia sairauslomaa, jonka aikana tutustut työelämään. kayt useissa työhaastatteluissa, ja saat muutoinkin piristystä elämääsi sillä tulet löytämään elämääsi ihanan miehen. ensin koette huumaavan ihania homoseksuaalisia öitä, kunnes ystävystytte, ja mies sulattaa sydämesi. löydät oman homoseksuaalisuutesi, saat töitä, ja elämästäsi tulee rennompaa
Kiitos vaan sinullekin! Olen kuitenkin nainen ja miehen kanssa suhteessa. En pysty kokemaan huumaavan ihania homoseksuaalisia öitä miehen kanssa, jos et sitten tarkoittanut naista... näetkö minut miehenä. Se olisi mielenkiintoista, kun olen plajon omaa maskuliinisuuttani miettinyt viime aikoina.
hehe! vihdoinkin joku velhotar tuo piristystä tälle ennustukset-palstalle. :) eihän ennustajia voi ottaa kuin huumorilla :)
Keskiyö itsekin ehdotti terapeutin etsimistä, koska tietää, ettei hänen lorinoistaa pääse puuta pidemmälle. Hän ymmärtää mikä on homman juju: luo asiakaskunta, jaa sähköpostiosoitetta, rahasta.