Moi!
Ajattelin kysellä täällä kokemuksia eroamisista.
Tässä tilanteeni: Olen 36 v, seurustellut 3,5 v ja teimme pojan pari vuotta sitten. Itsekin halusin lapsen, joten hänen syntymä oli odotettu. Nyt kuitenkin huomaamme, että puolisoni (olemme kihloissa) ja minä, olemme liian erilaisia. Kiinnostuksen kohteet, elämän tyyli, yms. Emme nauti toistemme seurasta vaan rutiinilla homma pyörii. Seksiä ei vuoteen. Olemme molemmat samaa mieltä, että ei tästä mitään tule, mutta pojan takia olemme yhdessä. En ala tässä erittelemään erilaisuuttamme, sillä niistä on kyllä puhuttu, mutta ratkaisua ei ole saatu. En siis halua neuvoja puhumisesta taikka siitä, että ”olisi pitänyt ajatella aikaisemmin”, sillä tilanne on nyt tämä ja jotain pitäisi tehdä.
Se, mistä haluan keskustelua, on se, että jos/kun eroan, niin onko se teillä miehillä ollut hyvä ratkaisu vastaavassa tilanteessa vai tuliko hätiköityä?
Toinen asia on se, että poikani on minulle maailman tärkein henkilö ja kotona on joka päivä ”joululahja”, kun näen hänet. Nautin hänen seurasta varsinkin kun näkee kehittymisen yms. Mutta miten siitä selviää, kun näkee vain kerran kahdessa viikossa? Ja tähän liittyen vielä se, että minulla on parempi tulotaso kuin puolisollani eli pk-seudulla hän joutuu muuttamaan ns heikommalle alueelle. Pelkään sitä, että tällä eroamisella vaikutan poikani tulevaisuuteen siten, että hän ei pääse hyvään kouluun tms. Olen(ko) vastuussa poikani tulevaisuudesta ja sinnittelen suhteessa, joka minulle ei anna mitään muuta kuin vitutusta?
Jostain luin, että eroamista ei kannata lapsen kehittymisen kannalta tehdä ennen 3 ikävuotta, mutta tuntuu tyhmältä elää kulissia, jossa oma elämä on päin peetä..
Mitä mieltä?
Ajattelin kysellä täällä kokemuksia eroamisista.
Tässä tilanteeni: Olen 36 v, seurustellut 3,5 v ja teimme pojan pari vuotta sitten. Itsekin halusin lapsen, joten hänen syntymä oli odotettu. Nyt kuitenkin huomaamme, että puolisoni (olemme kihloissa) ja minä, olemme liian erilaisia. Kiinnostuksen kohteet, elämän tyyli, yms. Emme nauti toistemme seurasta vaan rutiinilla homma pyörii. Seksiä ei vuoteen. Olemme molemmat samaa mieltä, että ei tästä mitään tule, mutta pojan takia olemme yhdessä. En ala tässä erittelemään erilaisuuttamme, sillä niistä on kyllä puhuttu, mutta ratkaisua ei ole saatu. En siis halua neuvoja puhumisesta taikka siitä, että ”olisi pitänyt ajatella aikaisemmin”, sillä tilanne on nyt tämä ja jotain pitäisi tehdä.
Se, mistä haluan keskustelua, on se, että jos/kun eroan, niin onko se teillä miehillä ollut hyvä ratkaisu vastaavassa tilanteessa vai tuliko hätiköityä?
Toinen asia on se, että poikani on minulle maailman tärkein henkilö ja kotona on joka päivä ”joululahja”, kun näen hänet. Nautin hänen seurasta varsinkin kun näkee kehittymisen yms. Mutta miten siitä selviää, kun näkee vain kerran kahdessa viikossa? Ja tähän liittyen vielä se, että minulla on parempi tulotaso kuin puolisollani eli pk-seudulla hän joutuu muuttamaan ns heikommalle alueelle. Pelkään sitä, että tällä eroamisella vaikutan poikani tulevaisuuteen siten, että hän ei pääse hyvään kouluun tms. Olen(ko) vastuussa poikani tulevaisuudesta ja sinnittelen suhteessa, joka minulle ei anna mitään muuta kuin vitutusta?
Jostain luin, että eroamista ei kannata lapsen kehittymisen kannalta tehdä ennen 3 ikävuotta, mutta tuntuu tyhmältä elää kulissia, jossa oma elämä on päin peetä..
Mitä mieltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eroaminen on tiukka paikka lapselle, nimenomaan siinä kolmen vuoden ikäisenä.
Myös nuoret joutuvat usein kriisiin, koska he voivat joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun, menettämään hyvät ystävät, kaverit, sukulaiset jne.
Sinnitteleminen ilman parisudetetrapiaa ei taida onnistua.
Kokeile netissä hakusanoja.
Lapsen erokriisi.
Erolapsi koulussa.
Näkymätön lapsi.
Miessakit sivustolla löytyy yhteystietoja, sekä erilaisia tukiryhmiä useilla eri paikkakunnilla.
Miessakit ry.
http://www.miessakit.fi/
---
Lasten oikeuksien tuki ry on miesjärjestöjen perustama yhdistys, joka käynnistyi, kun eräs isä joutui taistelemaan lapsestaan.
Systeemit ovat muuttuneet noin vuosi sitten, jotenka kannattaatutustua ja ottaa selvää missä tänäpäivänä mennään
Selaa otsakkeita ja yhteystietoja.
http://www.lotry.fi/
----
Miksi ero olisi lapselle kova paikka juuri kolmen vuoden ikäisenä? Itse olin viisi vuotias kun vanhempani erosivat, enkä muista, että isä olisi koskaan kotona asunutkaan. Erosta muistan vain muutamien tavaroiden jakamista äidin ja isän kesken.
Nyt kun erosta on aikaa jo yli 20-vuotta niin todella ihmettelen miten vanhempani ovat koskaan yhdessä olleetkaan, ovat niin erilaisia ihmisiä.
Viime vuosina isät ovat aktivoituneet , eivätkä hyväksy entistä järjestelmää, jossa äiti sai lapset ja isät heitettiin "ulkoruokintaan".
Muutoksista on tehty koulutusohjelma.
Tasa-arvoa vanhemmuuteen, Isät pois paitsisosta.
Eroauttamisopas ammattilaisille isä näkökulmasta.
Lue lisää.
http://blogit.lamk.fi/tero-blogi/
----
Alkuperäinen kirjoittaja: Niin en usko, että joudun taistelemaan oikeuksistani, vaan mietin asiaa lähinnä lapsen tulevaisuuden näkökulmasta sekä siitä tuskasta, mikä erosta tulee. Onko niistä kokemuksia, että onko ero järkevää vai pitäisikö sinnitellä? Kiitos kuitenkin em vastauksista
Kannattaa erota.
Mutta ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä neuvoisin miettimään kaksi kertaa ennen kuin lapsia sekoittaa suhteeseen.
Lapsen erokriisi.
Väestöliiton sivulla aiheesta, sekä muita aiheita.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/
---