Tänään tunsin taas pitkästä aikaa kuinka ikävä helpottaa ja järki palaa ajatuksiini. Kyllä se taas kestikin, ikävöin miestä yli puoli vuotta siitä asti kun otin häneen yhteyttä. Tänään nauroin ääneen itselleni, sillä olen naimisissa oleva aikuinen nainen. Eii ei tämä ole mikään yhdenillan ihastus, eikä kaveri tai työpaikkaihastus ollut, aivan tavallinen tarina, muttei ihan kuitenkaan...
Mutta kyllä ilmeisesti pääsin taas ikävästä eroon ja odotan tulevaisuutta, odotan sitä myös nykyisessä suhteessani, vaikka vaikeita hetkiä on ollut ja paljon, mutta kuka sitä nyt haasteetonta suhdetta jaksaisikaan, en ainakaan minä, mutta onneksi nyt on seesteisempi aika ja minusta tuntuu pitkästä aikaa, että se tulee jatkumaan, luojan kiitos! Eli ikäväkin muuttaa muotoaan, se vie vain aikaa ja ennen sitä on joutunut tavallaan laittamaan itsensä alttiiksi häpeälle.
Mutta kyllä ilmeisesti pääsin taas ikävästä eroon ja odotan tulevaisuutta, odotan sitä myös nykyisessä suhteessani, vaikka vaikeita hetkiä on ollut ja paljon, mutta kuka sitä nyt haasteetonta suhdetta jaksaisikaan, en ainakaan minä, mutta onneksi nyt on seesteisempi aika ja minusta tuntuu pitkästä aikaa, että se tulee jatkumaan, luojan kiitos! Eli ikäväkin muuttaa muotoaan, se vie vain aikaa ja ennen sitä on joutunut tavallaan laittamaan itsensä alttiiksi häpeälle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.