Aloitan tämän uuden keskustelun siksi, että haluan kertoa oman tarinani ihmisestä jota todella rakastin ja rakastan edelleenkin. En löytäny täältä mitään järkevää keskustelua mihin olisin tämän tarinan kirjoittanu joten kirjoitan sen nyt sitten tähän.
Eli mä rakastuin korviani myöten yhteen ihanaan mieheen. Sillon se seurusteli mun tutun kanssa ja mä en voinu asialle paljoakaan tehdä. Tai no joo olisin voinu, mutta en halunnu pilata niitten välejä. No mä odotin kiltisti ja jonku kuukauden päästä ne sitte eros. Mä sitten kerroin tälle miehelle, että olin ollu siihen rakastunu monta kuukautta ja me aletiin viettää aikaa yhdessä. Meni joku aika ja me alettiin seurustelemaan. Mä en voinu uskoa, että se oli totta, että mä olisin oikeesti saanu sen miehen ketä mä rakastin niin paljo.
No me oltiin yhdessä välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Sitte mulla oli myös mun paras ystäväni joka oli siis nainen.
Me vietettiin paljon aikaa kolmestaan ja sitten monien asioitten seurauksena en voinu tavata tätä miestäni pariin viikkoon. Me sitten tämän kaverin kanssa vietettiin aikaa meidän muitten kavereitten kanssa. Meillä meni tämän miehen kans siihen aikaan melko huonosti ja mä sitten vähän ihastuin yhteen mun kaveriin. Ei me mitään koskaan tehty paitsi tekstailtiin ihan niitä näitä enemmän ku ennemmin.
No sitten mä tapasin tämän mies ystäväni pitkästä aikaa ja tämä mun "paras ystäväni" kertoi hänelle, että minä olin kuulemma pannu tätä kaveriani. No mies ei paljon kysellyt vaan jätti mut. Muutama päivä sen jälkeen tämä mun "paras ystävä" ja tämä mies meni käsi kädessä kotini ohi. No seuraavan 11kk mä itkin tämän miehen perään. Loppujen lopuksi mä luovutin ja ajattelin vain tyytyä osaani. Ne oli yhdessä melkeen kaks vuotta. Sitte kuitenkin yhtäkkiä ne eros. Olin tietenki sitte itekki jo uudessa suhteessa, mutta alko tulla sellanen tietynlainen kaipuu.
No aikaa kului ja mä tein paljo kaikenlaisia virheitä omassa elämässäni ja seki varmaan omassaan. Nyt kuitenki pari viimeistä kuukautta on ollu aivan sietämättömiä. Mulla on aivan kamala ikävä sitä miestä ja sitä tunnetta mitä mä tunsin sitä kohtaan. Mä en myöskään oo ollu onnellinen kenenkään kanssa sen jälkeen. Se oli ensimmäinen mies jota mä oikeesti rakastin ja luultavasti myös viimeinen. Nythän mä voisin yrittää saada sen takaisin, mutta olisko siinä enää järkee ja sitäpaitsi se seurustelee ja näyttää kovin onnelliselta. Ehkä mun pitää tyytyä siihen että mä en vaan enää koskaan voi olla onnellinen. Mä rakastin sitä niin paljo ja rakastan edelleenki mutta se ei sitä varmaan tuu koskaan ymmärtämään.
Mulla siis todellaki on ikävä ja kova ikävä onki. Ehkä se joskus loppuu ehkä ei, mutta jos mä saisin toisen mahdollisuuden niin mä tekisin kaikkeni että mä saisin pitää sen miehen. Se on niin typerää ku asita tajuaa vasta kunnolla ku ne on jo pilalla. Mä kuitenki toivon, että ehkä jonain päivänä me ollaan vielä yhdessä. Sitte mä en katto enää taakseni ja kaikki vanha saa unohtua!!
Eli mä rakastuin korviani myöten yhteen ihanaan mieheen. Sillon se seurusteli mun tutun kanssa ja mä en voinu asialle paljoakaan tehdä. Tai no joo olisin voinu, mutta en halunnu pilata niitten välejä. No mä odotin kiltisti ja jonku kuukauden päästä ne sitte eros. Mä sitten kerroin tälle miehelle, että olin ollu siihen rakastunu monta kuukautta ja me aletiin viettää aikaa yhdessä. Meni joku aika ja me alettiin seurustelemaan. Mä en voinu uskoa, että se oli totta, että mä olisin oikeesti saanu sen miehen ketä mä rakastin niin paljo.
No me oltiin yhdessä välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Sitte mulla oli myös mun paras ystäväni joka oli siis nainen.
Me vietettiin paljon aikaa kolmestaan ja sitten monien asioitten seurauksena en voinu tavata tätä miestäni pariin viikkoon. Me sitten tämän kaverin kanssa vietettiin aikaa meidän muitten kavereitten kanssa. Meillä meni tämän miehen kans siihen aikaan melko huonosti ja mä sitten vähän ihastuin yhteen mun kaveriin. Ei me mitään koskaan tehty paitsi tekstailtiin ihan niitä näitä enemmän ku ennemmin.
No sitten mä tapasin tämän mies ystäväni pitkästä aikaa ja tämä mun "paras ystäväni" kertoi hänelle, että minä olin kuulemma pannu tätä kaveriani. No mies ei paljon kysellyt vaan jätti mut. Muutama päivä sen jälkeen tämä mun "paras ystävä" ja tämä mies meni käsi kädessä kotini ohi. No seuraavan 11kk mä itkin tämän miehen perään. Loppujen lopuksi mä luovutin ja ajattelin vain tyytyä osaani. Ne oli yhdessä melkeen kaks vuotta. Sitte kuitenkin yhtäkkiä ne eros. Olin tietenki sitte itekki jo uudessa suhteessa, mutta alko tulla sellanen tietynlainen kaipuu.
No aikaa kului ja mä tein paljo kaikenlaisia virheitä omassa elämässäni ja seki varmaan omassaan. Nyt kuitenki pari viimeistä kuukautta on ollu aivan sietämättömiä. Mulla on aivan kamala ikävä sitä miestä ja sitä tunnetta mitä mä tunsin sitä kohtaan. Mä en myöskään oo ollu onnellinen kenenkään kanssa sen jälkeen. Se oli ensimmäinen mies jota mä oikeesti rakastin ja luultavasti myös viimeinen. Nythän mä voisin yrittää saada sen takaisin, mutta olisko siinä enää järkee ja sitäpaitsi se seurustelee ja näyttää kovin onnelliselta. Ehkä mun pitää tyytyä siihen että mä en vaan enää koskaan voi olla onnellinen. Mä rakastin sitä niin paljo ja rakastan edelleenki mutta se ei sitä varmaan tuu koskaan ymmärtämään.
Mulla siis todellaki on ikävä ja kova ikävä onki. Ehkä se joskus loppuu ehkä ei, mutta jos mä saisin toisen mahdollisuuden niin mä tekisin kaikkeni että mä saisin pitää sen miehen. Se on niin typerää ku asita tajuaa vasta kunnolla ku ne on jo pilalla. Mä kuitenki toivon, että ehkä jonain päivänä me ollaan vielä yhdessä. Sitte mä en katto enää taakseni ja kaikki vanha saa unohtua!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei jaksa lukea tollasta romaania tähän aikaan yöstä.