Mulle on tullut turpaanhan skybällä.
Olen ajajut junan alle Volvolla,Vaimoni on kuolut sohvalleni, olen mettänyt hampaani nyrkillä turpaani,.
Olen ajajut junan alle Volvolla,Vaimoni on kuolut sohvalleni, olen mettänyt hampaani nyrkillä turpaani,.
Miten elämä on Teitä kohdellut?
kednah
18172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oma vika jos olet turpaasi saanut.
Ei se ihan välttämättä oma vika ole. Voi ollakin, mutta siltikin niitä elämän kurjempia hetkiä, jos turpaansa saa.
Tähän ikään kaikilla on ollut jo yhtä ja toista elämässään. Myös surua ja vastoinkäymisiä. Eipä se lapsuuskaan pelkkää riemua ja auringonpaistetta ole, jos oikein alkaa muistella. Eikä tarvitse kuin katsella ympärilleen: pienillä lapsilla se vastoinkäyminen vasta kouraiseekin, vaikka aikuisesta kyseessä on pikkujuttu. Lapsi unohtaa ja toipuu kyllä nopeasti, mutta se murheen hetki on sitten sitäkin totaalisempi.
Tyypilliset ilot ja murheet on koettu täälläkin: muutama hyvä ihmissuhde, kiva työ etsimisen jälkeen, koti, tummemmalla puolella läheisten menetyksiä ja vakavia sairauksia lähipiirissä. Kariutunut suhde. Joskus ne pyörivät mielessä päiväkausia, elämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, itsesyytöksetkin kalvavat. Sitten siitä taas noustaan.
Omalta kohdalta kysyisin itseltäni, miten olen elänyt elämääni.
Huokaus,onhan siinä ollut hyvää, mutta se hyvä muuttaa muotoaan. Mikä joskus tuntunut hyvälle, ei tänä päivänä ole enää sitä.
En nyt ole hirveitä vahinkojakaan saanut aikaan. Tästä eteenpäin niitä voi tulla, tuon terveyden suhteen.
Mutta huonomminkin olis voinut mennä, paljonkin.
Niin, eikös se ollutkin niin, että sulla oli ne Teräshampaat:)
Laitoit kaiketi turpaan menneitten hampaitten tilalle.
Auringonpaisteessa ku hymyylöö, niin kivasti valo heijastuu hampahista.
Kaikkea sitä muistuukin mieleen, mutta mennäänpäs asiaan.
Elämä on kohdellut hyvin. Joku mutka on tullut eteen, mutta ei kai semmosta ihmistä olekaan, jolle ei ikinä-koskaan olis vastaan mutkaa tullut.
Yli-paljon muisteltavaa olis, jos niitä pulpauttelisin mieleeni.
Ja ei sitä vielä tiedä, kuinka hurRRRrrr-rrrr-jan kivoja juttuja on vielä edessäpäin.
Kohdallani on elämä ollut
hienotunteinen. Joskus vihjaillen johdatellut paremmalle tielle.
Tietenkin täytyy elää aistein avoimin. Hyvin hienostunut on
elämäni ollut. Siitä kiitos myötävaikuttaneille!
Kaikenlaista on tapahtunut ja paljon. Sekaisin hyvää ja huonoa tai miten sen nyt ottaa, elämää vain elänyt niinkuin se on vastaan tllut. En ole laskelmoijatyyppi vaan enemmänkin tunteella mennään edelleen...
AiIka lempeästi kaikenkaikkiaan.
Voi olla itsellä taipumus unohtaa ikävät asiat.
No, ei ihan kaikkia, mutta ei ne häiritse tätä päivää.
Olen kiitollinen kurjasta lapsuudestani!
Se antoi elämälle siinä mielessä kiitolliset vertailukohdat että kaikki sen jälkeen tapahtunut on ollut myönteistä.
Muutamat, ikävämmätkin poikamiesaikojen sekoilut olivat vain opiksi.
Jo hyvin varhain opin olemaan vertaamatta omaa olemistani muihin!
Sosiaaliset puitteet pakottivat joiltakin osin mukautumaan, vertaamatta.
Kovin paljon on kohtalo nakellut suuria kiviä tielleni eikä loppua näy. Nyt jo vanhana ja viisaana olen todella kiitollinen jokaisesta kolhusta, koska ilman niitä olisin sietämätön ihminen ja itse kärsisin siitä eniten.
Samantapaista täälläkin. Sairastin synnynnäistä sydänvikaa kuusi vuotta ennen kuin lääketiede kehittyi niin paljon, että se osattiin korjata. Joten rankka lapsuus, jos sitä edes lapsuudeksi voisi kunnolla nimittää... ahdistava ja vaikea kouluikä sen jälkeen ja hyvin levoton nuoruus, monenlaista tuli kokeiltua. Sinnikkyys ja luja tahdonvoima ajoi eteenpäin. Seikkailunhalua ja levottomuutta, vieraassa maassa, vieraiden kulttuurien keskellä...työtä, opiskelua, työtä, opiskelua...kova pyrkimys aina vaan ylöspäin.
Vasta aikuisiällä alkoi hirveä elämänjano helpottaa. Ikä armahtaa ja vuosi vuodelta on helpompaa. Onneksi ymmärsin tulla kotiin ja opin arvostamaan kotiani ja isänmaatani.
Kaikki vaikeudet tuntuu nykyään pikkumurheilta kun nykyisin on taloudellisesti ja henkisesti riippumattomuutta sopivasti.
Et sinä isänmaata arvosta vaan itseäsi? Toivottavasti.
Mikä Suomessa on Ruotsia paremmin?
vastasin sinulle äsken, mutta en ymmärrä mihin kirjoitus on mennyt. Laitan uudestaan.
Omat sukulaiset, omat metsät, pellot, järvi mökki, suomalainen yksinkertainen ja kunnon ruoka, työpaikka ystävät ja läheisyys. Koti on aina koti.
Niin ja olisi kiva tietää millaisen ihmisen kanssa juttelen. Olisi mukava lukea, miten se sun elämä on sujunut?
minua oikeastaan mietityttää miten olen kohdellut ja osannut ottaa vastaan tai kääntää selän minulle tarjoutuneessa ja valitsemassanikin elinympäristössä..
kuulepas, ajattele. etä muilla saattaa olla vielä huonommin asiat. nuo sinun esittämäsi vastoimkayämiset ovat pientä todellisten ongelmien rinnalla ja kokemustem rinnalla. sen enenpää kertomatta. jos olet mies lopeta ruikutus, jos olet nainen lopeta ruikutus, ja rinta kaarella maaliin !!!
Kerro nyt mitä ne oikeat vaikeudet ovat, sinulla kun on taipumus lyödä littanaksi mitä tahansa joku muu sanoo.
Mahdat olla aivan ihana ihminen?
Olen piloille hellitty. Hyvä lapsuus ja nyt jäljestäpäin katsoen myös hyvä nuoruus.
Välillä otti päähän, mutta kun tajuaa mistä se johtuu, niin nykyään ei tarvi enää ihmetellä miten ja miksi elämä koettelee.
Jos miettisin jatkuvasti vastoinkäymisiäni, rypisin niissä ja unohtaisin elää. Pahimmassa tapauksessa en kestäisi ja ajaisin autolla sillan pylvääseen. Eli olen opetellut hengittämään syvään ja annan itselleni aikaa toipua menetyksistä ja vastoinkäymisistä. Jonakin päivänä olen ehkä tarpeeksi vanha elämään päivän kerrallaan.
Miten elämä on kohdellut..Juuri siten kuin olen itse päätöksiä tienhaaroissa tehnyt ja lähes kaikki on itse valittua.Kuoleman läheisyys koettu,hiuskarvan varassa roikuttu ja siitä opikisi otin ja suhtaudun elämään myönteisemmin,pidän elämääni lahjana joka voidaan ottaa seuraavan sekunnin aikana pois..Tuon kovan koulun kävin hyvin nuorena ja hyvä niin,kun vanhempana olisin varmaan menehtynyt,vailla teräksistä yleiskuntoa.
Emäntä on kohdellut tyydyttävästi,ei valittamista,vaikka en ole paljon saanut aikaan,enkä tule saamaankaan.
Ikäviä asioita en halua muistella,kun ne ovat menneitä,eikä niihin voi vaikuttaa,mut tulevaan voin ja asenne on positiivinen:) Hyvä tai paha tapahtuma,kaikella on jokin tarkoitus..