En päivääkään vaihtaisi pois ... vai vaihtaisinko sittenkin?

Tavallaan ehkä vaihtaisn yhden koko muutaman vuoden aikakauden MUTTA...
Jos ei sitä aikaa olisi elänyt niin nyt en eläisi näin.
Voisin tietysti elää paremmin mutta kaikki ne ratkaisut, väärätkin, ovat tuoneet minut tähän tyytyväiseen elämään.
Eli tuo ei ole koskaan musta-valkoinen kysymys.Mutta näillä oloilla, en vaihtaisi.

Kuka kaikkia päiviä muistaa jotaka pois vaihtaa?
Muutaman vuoden mieluummin

Se on kaikki tai ei mitään. Ei ole mitään järkeä paikkailla tapahtunutta sieltä täältä.

Suorittaisin kaiketi maailman suurimman emävalheen, jos sanoisin, että en ainuttakaan päivää vaihtaisi pois.
Yli-kurjaa, kun ilman harjoittelua pitää elämää eleleskellä. Pitää valita eri teistä sopivan ja jos jonkun tien pätkän on valinnut, niin vaikiaa on tehdä UU-käännöstä.

Jos kattelen elämääni taaksepäin, niin en tajua laisinkaan, miten oonkin tullut valinneeksi joitakin tosi pöljiä juttuja. Kaiken kukkuraksi jotkut tempaukset Hävettävät niin paljon, että en ilikiä niitä ajatella, kuin pikkasen sormien välistä tiiraillen.

Luojan kiitos näitä töppö-töppö-päiviä ei ole viljasti. Jotain muutama sata tai jotain. Eihän se nyt niin suuri töppöluku ole, jos aatellaan se prosentteina mun elettyyn elämään. Ottaen huomioon, että olen jo suhteellisen vanha muori.

Eli vastaukseni on: Vaihtaisin joo.

En vaihtaisi vaikka on ollut negatiivisiakin kokemuksia ja päiviä, vääristä valinnoista puhumattakaan.

Itseasiassa olen sitä mieltä että niitten huonojen kokemusten ja valintojen kautta ihminen oppii parhaiten.

En yleensäkään jää piehtaroimaan menneisiin koska se mikä on tehty, sille ei voi mitään mutta jatkossa voi toimia toisin.

On aikoinaan ollut kokonaisia vuosia, jotka vaihtaisin pois. Vaihtaa kun ei kuitenkaan voi, niin kaippa niilläkin joku tarkoitus on ollut tässä elämässä.

Hui hai ! Tällainen minusta on muokkautunut ja olen tyytyväinen sekä itseeni, että elämääni. Keskusteluaiheet ei ainakaan heti lopu:)

Vaihtaisin sellaiset päviät toisiksi jolloin olen tehnyt pahan toimintavirheen silloista tulevaisuuttani ajatellen ja jonkun läheisen.

Ehdottomasti vaihtaisin niin, että voisin muuttaa käyttäytymistäni muutamassa tärkeässä tilanteessa. Tärkein vaihdettava olisi kuitenkin se päivä, jolloin lopetin yliopisto-opintoni puolentoista vuoden opiskelun jälkeen. Lukujen kesken jättäminen on oikeastaan ainoa asia, jota elämässäni kadun.

Olen toki opiskellut aikuisena, mutta täysmittaiseen akateemiseen tutkintoon minulla ei ole ollut energiaa. Siksi minulla kesti 20 vuotta päästä toivetyöhöni, jota olen nyt tehnyt 10 vuotta.

Hyvä kyssäri ja funtsasin aika tarkkaan, mutta mieluummin vastaan etten enää haluaisi elää tiettyjä päiviä ja aikajaksoja uudelleen. Ne piti kokea, sen verran fatalisti olen, ja joista otin opikseni tai sitten en, mutta onneksi ovat takanapäin.Huh!