Kela perii minulta takaisin minulle maksettua noin 500€ suuruista kuukausittaista peruspäivärahaa neljän kuukauden osalta eli siis 2000€. Tässä on vastaukseni kelalle julkaisen sen täällä, koska en muutakaan enää voi tilanteessani. Tämä siis johtuu siitä, että työvoimatoimista hatusta keksi, että olen täysipäiväinen opiskelija siitäkin huolimatta, että esitin heille lääkärin todistuksen tilanteestani. En enää jaksa tapella lääkäreiden, kelan ja työvoimatoimiston kanssa ja olen jäänyt kokonaan ilman sosiaaliturvaa jo useamman kuukauden ajan. Nyt myös jo entisiäkin peritään takaisin ulosotolla.
Vastaukseni Kelalle ja perintätoimistolle:
Terveyteni on heikentynyt huomattavasti kolme vuotta jatkuneen rikosepäilyn ja siitä aiheutuneen työttömyyden ja opiskelupaikan menettämisen takia. Keväästä 2009 jatkunut Rikosepäily on estänyt opiskelun ja työllistymisen alkuperäisessä opiskelupaikassani. Asian käsittely oikeuslaitoksessa on kestänyt jo kolme vuotta.
Tämän jälkeen ovat taloudelliset asiat menneet sekaisin. Syksyllä 2010 pääsin ammattikorkeakouluun. Keväällä 2011 on ollut hyvin vaikeaa, en ole enää jaksanut hoitaa opintojani. Tämä johtuu oikeudenkäynnistä ja lähes perusteettomista syytöksistä, sekä vuosia jatkuneen rikosepäilyn, työ- ja opiskeluaseman menettämisen aiheuttaman ahdistuksen ja masennuksen takia. Terveyden tilani ja kykyni hoitaa omat asiani on lääkärin mukaan heikentynyt.
En voi maksaa mitään, koska minulla on ollut tuloja vain Suomen perustuslain takaamat vähimmäismäärät kesästä 2009 saakka. Tuloja minulla ei ole, eikä omaisuutta. Vanhoja ja edellisiin opintoihin liittynyttä opintolainaa minulla on noin tuhat euroa. Jos työvoimatoimiston karenssit lasketaan mukaan aina en ole saanut edes sitä Suomenperustuslain takaamaa minimitoimeentuloa. Lääkärin kirjoittama lausunto ei ole tilanteestani työvoimatoimistolle kelvannut, enkä itse ole siinä kunnossa, että jaksaisin alkaa tappelemaan lääkärin ja työvoimatoimiston kanssa. En tällä hetkellä saa minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Olen näiden tässä mainittujen asioiden suhteen ollut niin ahdistunut, että olen harkinnut jo itsemurhaa.
Liitteet:
• opintorekisteriote
• lääkärinlausunto
(En voinut laittaa liitteitä vaikka halusin, koska minulla ei ole tällä hetkellä rahaa kopioiden ottamiseen toiseksi kaikki aikani menee sen järjestelyyn, että saan ruokaa ensiviikollakin jollakin keinolla. En voi pyytaa apua edes sukulaisiltani tulematta syyllistetyksi tilanteestani. He eivät pidä rikosyytteiden, työpaikan ja opiskelupaikan menetyksen laukaisemaa masennusta sairautena ja heille rikoksesta epäilty on automaattisesti syyllinen vaikka he eivät tiedä siitä mitä oikeasti on tapahtunut yhtään mitään. En halua taas uutta luentoa siitä miten kaikki ratkeaa vain sillä että ottaa itseään niskasta kiinni. Minä joudun ottamaan itseäni niskasta kiinni joka ikinen sekunti vain pysyäkseni elossa ja selvitäkseni ahdistukseni kanssa. Ihan kuin en jo tietäisi sitä.)
Vastaukseni Kelalle ja perintätoimistolle:
Terveyteni on heikentynyt huomattavasti kolme vuotta jatkuneen rikosepäilyn ja siitä aiheutuneen työttömyyden ja opiskelupaikan menettämisen takia. Keväästä 2009 jatkunut Rikosepäily on estänyt opiskelun ja työllistymisen alkuperäisessä opiskelupaikassani. Asian käsittely oikeuslaitoksessa on kestänyt jo kolme vuotta.
Tämän jälkeen ovat taloudelliset asiat menneet sekaisin. Syksyllä 2010 pääsin ammattikorkeakouluun. Keväällä 2011 on ollut hyvin vaikeaa, en ole enää jaksanut hoitaa opintojani. Tämä johtuu oikeudenkäynnistä ja lähes perusteettomista syytöksistä, sekä vuosia jatkuneen rikosepäilyn, työ- ja opiskeluaseman menettämisen aiheuttaman ahdistuksen ja masennuksen takia. Terveyden tilani ja kykyni hoitaa omat asiani on lääkärin mukaan heikentynyt.
En voi maksaa mitään, koska minulla on ollut tuloja vain Suomen perustuslain takaamat vähimmäismäärät kesästä 2009 saakka. Tuloja minulla ei ole, eikä omaisuutta. Vanhoja ja edellisiin opintoihin liittynyttä opintolainaa minulla on noin tuhat euroa. Jos työvoimatoimiston karenssit lasketaan mukaan aina en ole saanut edes sitä Suomenperustuslain takaamaa minimitoimeentuloa. Lääkärin kirjoittama lausunto ei ole tilanteestani työvoimatoimistolle kelvannut, enkä itse ole siinä kunnossa, että jaksaisin alkaa tappelemaan lääkärin ja työvoimatoimiston kanssa. En tällä hetkellä saa minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Olen näiden tässä mainittujen asioiden suhteen ollut niin ahdistunut, että olen harkinnut jo itsemurhaa.
Liitteet:
• opintorekisteriote
• lääkärinlausunto
(En voinut laittaa liitteitä vaikka halusin, koska minulla ei ole tällä hetkellä rahaa kopioiden ottamiseen toiseksi kaikki aikani menee sen järjestelyyn, että saan ruokaa ensiviikollakin jollakin keinolla. En voi pyytaa apua edes sukulaisiltani tulematta syyllistetyksi tilanteestani. He eivät pidä rikosyytteiden, työpaikan ja opiskelupaikan menetyksen laukaisemaa masennusta sairautena ja heille rikoksesta epäilty on automaattisesti syyllinen vaikka he eivät tiedä siitä mitä oikeasti on tapahtunut yhtään mitään. En halua taas uutta luentoa siitä miten kaikki ratkeaa vain sillä että ottaa itseään niskasta kiinni. Minä joudun ottamaan itseäni niskasta kiinni joka ikinen sekunti vain pysyäkseni elossa ja selvitäkseni ahdistukseni kanssa. Ihan kuin en jo tietäisi sitä.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotain tuosta tarinastasi puuttuu. Joudut hiukan opiskelemaan kirjoittamista. SIis tarinastasi puuttuu uskottavuus.
Kai tiesit, että pitkään jatkunut masennuksen on tieteellisesti todistettu vaikuttavan henkisiin kykyihin. Masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä pahimmillaan jopa niin paljon, että ihminen menettää kykynsä puhua tai tehdä edes yksinkertaisia asioita.
Sanon tämän silläkin uhalla, että se antaa kaltaisillesi lisää lyömäaseita hyökätä heikompia ja sairaita vastaan.
Asenteesi jossa lyödään lyötyä kuvastaa juuri sitä miksi vihaan nykymaailmaa. Olet moraalisesti samalla tasolla kuin hädässä olevat ihmiset, jotka kostoksi tappavat mahdollisimman monta ja lopulta itsensä kun eivät enää muuta voi ja kukaan ei auta ja viimeisiinkin avun aneluun vastataan ilkeästi.
Syöpä, aivohalvaus, sydänvika ne on sairauksia.
Masennus on laiskuutta ja selkärangattomuutta, jonka julkkikset keksivät 90-luvulla ja se onkin sen jälkeen suurella medianäkyvyydellä jo levinnyt näihin pullamössösukupolviin tekosyyksi kaikenlaisiin vempulointiin.
Yllätys, yllätys tässäkin on taas joku pikkunilkkirikollinen mukamasentunut. Todella sairas ei omaisi voimia kirjoitella vastauksiaan nettiin ja kelaan.
Ei työkkäri eikä kelakaan varsinaisesti tahallaan sinua halua riistää tai periä nälkärajalle.
Kysymys on siitä, että sinun pitää hakea oikeaa sos. tukea tilanteesi mukaan. Eli joka tilanteelle on kyllä olemassa oma tukimuoto.
Et esimerkiksi voi hakea työttömyyskorvausta jos et ole työtön tai ylipäätään siinä kunnossa että voisit töitä tehdäkään. Tämä sulkee siis työkkärin pois sun hausta.
Jos olet opiskelija, sinun pitää hakea opiskelijan tukia.
Jos taas olet sairas, ja sinulla on siis hoitosuhde hoitavaan lääkäriisi ja lausunnot häneltä, pitää sinun hakea etuuksia, jotka tarkoitettu sairastuneille.
Systeemi ei oikeastaan ole ylettömän monimutkainen, mutta sitä pitää seurata. Muuten tulee näitä takasinperintöjä.
Oletan, että olet antanut tilanteestasi kaiken oleellisen tiedon ja dokumentit kelalle ja työkkärille, eli ne ovat voineet tehdä päätöksensä OIKEIDEN tietojen perusteella.
Joskus ihmiset jättävät vastaamatta selivtyspyyntöihin, tai eivät laita kaikkia todistuksia asiasta mukaan koska ajattelevat että "pitäisihän niiden tietää että."
Rikosepäily on oma prosessinsa, jonka poliisi tutkii ja syyttäjä sitten nostaa syytteen jos tarvetta on. MIten kauan sinun asiaasi on nyt poliisi tutkinut ja syyttäjä harkinnut? Vai onko syyte jo päätetty nostaa, mutta käsittelypäivämäärä' ei ole voitu 3 vuoteen määrätä? Kuulostaa uskomattomalta kyllä. MIllä paikkakunnalla tilanne on näin huono?
Neuvoni sinulle on näillä tiedoilla, mitä osittain jaksoit kertoa, että keskity hoitamaan asia kerrallaan. Sinulla tuntuu olevan nyt niin monta palloa ilmassa, ettet enää tiedä itsekään mistä lähtisit asioitasi selvittämään.
Kiitos vastauksesta kyllä tässä ihan muiden hyvän tahdon varassa ollaan ja selvitään niin pitkällä kuin selvitään.
"Rikosepäily on oma prosessinsa, jonka poliisi tutkii ja syyttäjä sitten nostaa syytteen jos tarvetta on. MIten kauan sinun asiaasi on nyt poliisi tutkinut ja syyttäjä harkinnut? Vai onko syyte jo päätetty nostaa, mutta käsittelypäivämäärä' ei ole voitu 3 vuoteen määrätä? Kuulostaa uskomattomalta kyllä. MIllä paikkakunnalla tilanne on näin huono?"
PK seutu ja syyte on kyllä nostettu, mutta käsittelypäivää siirretään kokoajan pitemmälle. Rikoksen esitunkinta kesti vuoden ja syytteiden nostaminen kaksi vuotta.Kysymyksessä on sakolla sovitettava rikos, mutta omalla kohdallani se johti työpaikan ja opiskelupaikan menetykseen. On epäselvää olenko edes syyllistynyt mihinkään, koska esitutkinnassa on todettu, että minulle annetut työohjeet ovat olleet puutteelliset. Rikokseen syyllistyminen edellyttää tahallisuutta tästä syystä myös esimieheni ovat syytteessä.
Esitutkintaa tehtiin samaan aikaan kuin määräaikainen työsopimukseni oli päättymässä joten en uskaltanut ilmiantaa esimiehiäni puutteellisista työohjeista. Myöhemmin työsopimustani ei jatkuttu jolloin annoin poliisille lisätietoa tilanteestani. Työohjeiden puutteellisuus on helppo todistaa, koska niitä ei ollut olemassa ollenkaan vaikka lain mukaan olisi pitänyt.
"Oletan, että olet antanut tilanteestasi kaiken oleellisen tiedon ja dokumentit kelalle ja työkkärille, eli ne ovat voineet tehdä päätöksensä OIKEIDEN tietojen perusteella.
Joskus ihmiset jättävät vastaamatta selivtyspyyntöihin, tai eivät laita kaikkia todistuksia asiasta mukaan koska ajattelevat että "pitäisihän niiden tietää että."
Olen kerran näytätnyt lääkärin todistukseni työkkärissä ja kelassa. Työkkäri pisti karenssille lääkärintodistuksesta huolimatta ja kelassa todettiin vain, että ei kelpaa. Alunperin lääkäri ei edes suostunut kirjoittamaan lääkärin todistusta vaan väitti, että olen terve aina siihen pisteeseen saakka kunnes näytin oikeuden pöytäkirjoja. Siitäkin huolimatta, että olin jo siinä vaiheessa suunnitellun oman itsemurhani pitkälle. Olin harkinnut eri tapoja, löytänyt paikan ja välineet tehdä itsemurhan haluamani ajankohtana. Ongelmani on se, että olen ulkoisesti liian reippaan oloinen kukaan ei ota tosissaan sitä miltä minusta on tuntunut jo pitkään.
"Jos taas olet sairas, ja sinulla on siis hoitosuhde hoitavaan lääkäriisi ja lausunnot häneltä, pitää sinun hakea etuuksia, jotka tarkoitettu sairastuneille."
Oli mutta ei ole enää karenssin takia sain häädön asunnostani. En nyky tilanteessa enää jaksanut alkaa taistelemaan asiasta vaan pakkasin kamani ja lähdin toiselle paikkakunnalle ystäväni luokse asumaan. Toisaalta ilman karenssiakin olin jo siinä vaiheessa taloudellisissa ongelmissa, koska en saanut täyttä asumistukea silloiseen asuntoon (liian iso yhdelle ihmiselle) ja käyttöön jäi peruspäivärahasta alle 200€ vuokran maksun jälkeen muihin menoihin kuussa. Oli vain ajan kysymys milloin tilanne räjähtää käsiin. Tälläin katkesi myös hoitosuhteeni edelliseen hoitopaikkaani. Tästä hoitosuhteen katkeamista tuli myös ylimääräisiä poliklinikka maksuja, koska en voinut jatkaa hoitoani. Ne ovat myös pian ulosotossa. Kuten moni muukin lasku, siihen päälle vielä kelan 2000€ peruspäivärahan takaisinperintä ja oikeudessa mahdollisesti määrätyt sakon (ne tosin voi käydä istumassa vankilassa). En kyllä koskaan aikaisemmin ole ollut päivääkään vankilassa, mutta jos se on ainoa keino selvitä sakoista on sekin mahdollista.
Ainoa hyvä tilanne tässä enää on se, että minulla ei oikeasti ole mitään tuloja tai omaisuutta, joten minulta ei mitään voi ulosmitata, joten ulosotto kuluttaa aivan turhaan paperia ja aikaansa kiusaamiseeni.
Linnaan tuollaiset huijarit kuuluu.
Arvaa välitänkö teikäläisten kaltaisten herkkä hipiäisten ja koppivien ihmisten mielipiteistä. EN. Mitäs muutakaan te voitte kuin länkyttää suutanne?
Minulta ei voi enää viedä mitään, koska minulla ei ole enää mitään vietävää. Eikä oikeastaan mitään hävittävää. Olen ulosoton ulottumattomssa niin kauan kuin minulla ei ole omaisuutta eikä tuloja enkä senttiäkään hanki mistään. Ulosotto ja oikeuslaitos kuluttavat vain turhaan aikaansa minuun, joka se aiheuttaa veronmaksajille vain lisäkuluja.
Laissa ei ole kohtaa, jossa pakotettaisiin ansaitsemaan tai tienaamaan mitään.
Vankilassa saa sentään ruokaa ja katon pään päälle kadulla ei aina edes sitä. Jos valtio katsoo, että kuulun sinne menen sitten sinnekin ja selviän jotenkin kuten tähänkin asti.
Olet vain surkea luuseri.
Näyttäisi näköjään oikeuslaitokselle tulleen vika huteja muissakin tapauksissa:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/114724-nain-suomessa-kortiton-ajoi-yli-–-syyteoikeus-vanheni
Koskahan oma tapaukseni pääsee taas lehtiin minulla on paljonkin tietoa viranomaisten toiminnasta, joka ei kestä päivän valoa. Olettaen tietenkin, että kirkasotsaisimmat, jotka pitävät viranomaisia jumalasta seuraavana eivät ole ennen sitä ajaneet minua itsemurhaan.
Olisiko aiheellista hakea vertaistuki apua. tms ? Tässä jotain vinkkejä yms.:
-SOS-Keskus, helsinkiläisille, päiv. liikkuva yksikkö 24 t, puh. 040 503 2199.
-Velkalinja (Takuu-Säätiö), ma–pe klo 10-14, puh. 0800 98009 (maksuton).
-Velkaneuvonta, Helsingin kaupunki, ma-pe 9-13, puh. (09) 3104 3887.http://www.kompassi.info/FI/search/communitys.asp?id=3177&_item_id=568
-Lähimmäispuhelin, Helsingin Vapaasrk., ke klo 18–21, su klo 13–16, puh. (09) 640 695.
-Mielenterveyden Keskusliitto ry, Malmin kauppatie 26, 00700 HKI, puh. (09) 351 600.
-Mielenterveysseuran kriisipuhelin, ti-la klo 15-06, su-ma klo 15-22, puh. 020 344 5566.
-Nyyti ry, opiskelijoiden tuki, ma, ke, pe klo 16–20, puh. (09) 6840 6655, virtuaaliolkapää [email protected].
-Ruoka-avustukset, Pelastusarmeijan avustustoimisto, ajanvaraus puh. vaihde (09) 753 1295
http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/sosv/fi/Neuvonta/Asiamiehet/Sosiaaliasiamies