Minä ja kihlattuni yritetään lasta. No, nyt se on sitten onnistunut. Me molemmat halutaan vauvaa ja ollaan valmiita siihen. Mä oon tosi ilonen vauvasta ja tekis mieli kiljua koko maailmalle kuinka onnellinen oon. MUTTA, mua häirittee tosi paljon se, että äitini jatkuvasti sanoo, että älä ny tommosia puhu, kun sanon jotain vihjaavasti vauvasta tms. tänäänkin se sano vaatekaupassa mulle, kun koitin housuja ja sanoin että jos lihon, että no kun ei nyt vain se maha kasva niin ku raskaana. Tuli tosi paha mieli. Sen mä oon silti päättäny, että me saadaan vauva, ja jos mun perhe ei sitä hyväksy, niin ei tarvi silloin tulla kattoonkaa vauvaa, eikä pitää yhteyttä. Kyllä ne sen sitte joskus hyväksyy, mutta jos ei, niin toisaalta, sehän on heidän paitsionsa. No on se kyllä meidän ja vauvanki paitsio. Monimutkaista... Miten te ootte toiminut? Onko samantyyppisiä kokemuksia?
Niin väärin!
surullinen
3359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minun äidistä tiesi ettei voisi mitenkään innostua jos tulisin raskaaksi. kuitenkin näin tapahtui, enkä uskaltanu sitä kertoa pitkään aikaan. kerran vihjaisin, ja kuulin vain miten tyhmää se olisi.. kuitenkin lopulta oli kerrottava kun 16viikkoa raskautta oli takana ja ajattelin pian jo vatsan paljastavan.. mun ja muorin suhde ei ole ollut hyvä, mutta nyt kun olen yksin asunut reilu vuoden on se tullut mulle ainakin todella tärkeeksi ja pelkäsin paljon mitä hän sanoo. kuitenkin äitini yllätti minut ensin tietysti kauhistumalla ja syyllistämällä, mutta lopulta sanoi että vaikka on täysin erimieltä niin ei anna sen vaikuttaa mihinkään.. luultavasti emme tule puhumaan asiasta ennenkun vauva syntyy, mutta uskallan taas käydä "kotona":). mulle olisi ollut aivan kauheata jos äiti olisi hylännyt mut, tunnen että tarvitsen kaiken tuen ja avun minkä voin saada
minkäs ikäinen mahdat olla...?
20v.