Minun paniikkikohtauksiini on aina liittynyt todella kova kipu, joka vie kaikki voimat. Sydänfilmeissä olen käynyt, mutta sydämen pitäisi olla ok. Kivut ovat olleet niin kovia, että on pitänyt mennä terveyskeskukseen.
Kipu alkaa kurkusta (kurkkua kuristaa), siirtyy leukaperiin, käsivarsiin ja tuntuu /jymähtää sitten lopulta lapaluiden väliin. Kohtauksen aikana korvat suhisevat ja puhe puuroutuu. Varsinainen kova särky kestää noin puolesta tunnista tuntiin.
Kun olin työelämässä, viimeisen vuoden aikana kohtauksia tuli kotimatkoilla useinkin ja kauppakeskuksissa muutaman kerran. Viimeinen, kova kohtaus oli vuoden 2010 jouluviikolla ja se alkoi kaupassa, jossa oli tavanomaista jouluhälinää. Olen nyt syönyt parin vuoden ajan lääkkeitä, saanut terapiaa ja ollut myös sairaalassa, joten osaan "torjua" kovan kohtauksen.
No, nyt olen ollut sairauslomalla ja joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. En ole montaa kertaa uskaltautunut ulos yksinäni, vierailevan koiran kanssa uskallan liikkua ympäristössä.
Tämä ei ole mukavaa elämää, tämä ei ole edes elämää. Katselen haikeana ihmisiä, jotka mennä viipottavat pelottomina eteenpäin. Koska en näyttäydy juurikaan sisäseinien ulkopuolella, en taatusti häiritse naapureitanikaan.
Kipu alkaa kurkusta (kurkkua kuristaa), siirtyy leukaperiin, käsivarsiin ja tuntuu /jymähtää sitten lopulta lapaluiden väliin. Kohtauksen aikana korvat suhisevat ja puhe puuroutuu. Varsinainen kova särky kestää noin puolesta tunnista tuntiin.
Kun olin työelämässä, viimeisen vuoden aikana kohtauksia tuli kotimatkoilla useinkin ja kauppakeskuksissa muutaman kerran. Viimeinen, kova kohtaus oli vuoden 2010 jouluviikolla ja se alkoi kaupassa, jossa oli tavanomaista jouluhälinää. Olen nyt syönyt parin vuoden ajan lääkkeitä, saanut terapiaa ja ollut myös sairaalassa, joten osaan "torjua" kovan kohtauksen.
No, nyt olen ollut sairauslomalla ja joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. En ole montaa kertaa uskaltautunut ulos yksinäni, vierailevan koiran kanssa uskallan liikkua ympäristössä.
Tämä ei ole mukavaa elämää, tämä ei ole edes elämää. Katselen haikeana ihmisiä, jotka mennä viipottavat pelottomina eteenpäin. Koska en näyttäydy juurikaan sisäseinien ulkopuolella, en taatusti häiritse naapureitanikaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.