Opettajan mielenterveys

En ole psykologian asiantuntija, kirjoitan amatöörinä, maallikkona.

Jos joku on tarpeeksi innoissaan jostain asiasta, voisiko pärjätä tätä asiaa tehdessään, vaikka työssään olisi sosiaalisessa ympäristössä? Opettajan työssä voi kai olla paljon paineita luokkatilanteessa?

Hei, jos täällä kysytään vaikeita asioita, pitäisi niihin jonkun yrittää vastata.

Jos opettaa peruskoulussa, niin opetettavat ryhmät tai yksittäiset oppilaat voivat olla käyttäytymiseltään vaikeita hallita. Itse en ehkä uskaltaisi lähteä opettajaksi.
Nyt viisaammat vastatkaa

Itselläni on myös historiaa psyk. puolelta, ja edelleen kamppailen useiden asioiden kanssa. Ensinnäkään, jos sinulla on asiakkuus johonkin psyk. polille tai terapiaan, eikä sinulla ole rikosrekisteriä, ei kenenkään tarvitse tietää siitä, mihin lääkkeitäsi syöt. Sinullahan on sairaus. Kollegallasi voi olla munuaistenvajaatoiminta, johon syö lääkkeitä ja itkee painonnousua. Kukaan ei ole täydellinen. Itse olen myös opetustyössä. Ongelmaksi sairautesi muodostuu siinä vaiheessa, jos se vaikuttaa negatiivisesti työssäjaksamiseesi ja työsuoritukseesi. Jos lääkkeet auttavat, en ehkä mainitsisi asiasta. Mutta jos oikeasti koet edelleen olevasi vaikeasti masentunut ja saat jatkuvasti paniikkikohtauksia, suosittelisin ihan maalaisjärjellä ja psykan lukemisella pitämään välivuoden ja keskittymään kehittämään itseäsi eheämmäksi yksilöksi. Ei mitenkään paineisesti, vaan, että annat tunteiden tulla, kuuntelet itseäsi (joo, kuulostaa oudolta, mutta kyllä se selviää mitä tämäkin on...) ja annat itsellesi aikaa. Vasta silloin voi sietää sellaista improteatterin muotoa kuin opetustyö. Tsemppiä elämääsi ja koita löytää ratkaisu!