Voiko peruskoulussa tai lukiossa toimivalla aineenopettajalla olla diagnoosi mielenterveyspuolelta vai onko se este opettajan tehtäviin? Itselleni on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö ja syön mielialalääkkeitä unettomuuden ja ahdistuneisuuden takia. Terapiassakin olen ollut. Olen tehnyt pedagogiset opinnot, mutta pohdin nyt, kannattaako minun todella hakea opettajan töitä näiden ongelmien takia. Pedagogiset sujuivat kyllä, mutta pitemmän päälle jaksaminen mietityttää. Mietityttää myös, että jos ja kun ongelmani tulevat ilmi virkaanottoon liittyvässä terveystarkastuksessa, niin herättävätkö ne ennakkoluuloja?
Opettajan mielenterveys
herkkämieli
2576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole psykologian asiantuntija, kirjoitan amatöörinä, maallikkona.
Jos joku on tarpeeksi innoissaan jostain asiasta, voisiko pärjätä tätä asiaa tehdessään, vaikka työssään olisi sosiaalisessa ympäristössä? Opettajan työssä voi kai olla paljon paineita luokkatilanteessa?
Hei, jos täällä kysytään vaikeita asioita, pitäisi niihin jonkun yrittää vastata.
Jos opettaa peruskoulussa, niin opetettavat ryhmät tai yksittäiset oppilaat voivat olla käyttäytymiseltään vaikeita hallita. Itse en ehkä uskaltaisi lähteä opettajaksi.
Nyt viisaammat vastatkaa
Itselläni on myös historiaa psyk. puolelta, ja edelleen kamppailen useiden asioiden kanssa. Ensinnäkään, jos sinulla on asiakkuus johonkin psyk. polille tai terapiaan, eikä sinulla ole rikosrekisteriä, ei kenenkään tarvitse tietää siitä, mihin lääkkeitäsi syöt. Sinullahan on sairaus. Kollegallasi voi olla munuaistenvajaatoiminta, johon syö lääkkeitä ja itkee painonnousua. Kukaan ei ole täydellinen. Itse olen myös opetustyössä. Ongelmaksi sairautesi muodostuu siinä vaiheessa, jos se vaikuttaa negatiivisesti työssäjaksamiseesi ja työsuoritukseesi. Jos lääkkeet auttavat, en ehkä mainitsisi asiasta. Mutta jos oikeasti koet edelleen olevasi vaikeasti masentunut ja saat jatkuvasti paniikkikohtauksia, suosittelisin ihan maalaisjärjellä ja psykan lukemisella pitämään välivuoden ja keskittymään kehittämään itseäsi eheämmäksi yksilöksi. Ei mitenkään paineisesti, vaan, että annat tunteiden tulla, kuuntelet itseäsi (joo, kuulostaa oudolta, mutta kyllä se selviää mitä tämäkin on...) ja annat itsellesi aikaa. Vasta silloin voi sietää sellaista improteatterin muotoa kuin opetustyö. Tsemppiä elämääsi ja koita löytää ratkaisu!