Olen nuori, ensimmäistä lastani odottava nainen. Ongelmanani on, että lapsen mahdollinen vammaisuus pelottaa minua paljon - ihan liikaa! Pelko on ottanut minusta niin suuren otteen, että aina raskauttani ja tulevaa lastani ajatellessani tunnen lähinnä surua, pelkoa ja levottomuutta, vaikka minunhan tulisi olla onnellinen!
Uskon pelkoni johtuvan enimmäkseen siitä, ettei lähipiirissäni ole vammaisia ihmisiä, joten arki vammaisen lapsen kanssa on täysin tuntematon käsite ja siksi niin pelottavaa.
Vaikka lapseni olisikin vammainen, pitäisin hänet varmasti ja rakastaisin sydämeni pohjasta. Pelkoni liittyykin lähinnä siihen, voisiko lapsi elää kivutonta, onnellista elämää yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Lisäksi, jos lapsi tarvitsisi jonkinlaista erityishoitoa, en tiedä kuinka hyvin pystyisin sellaisen mahdollistamaan näillä pienillä tuloillani...
Siksi käännynkin teidän puoleenne: voisitteko kertoa minulle, miten koette vammaisuuden ja erityisesti kuinka voisin päästä tästä typerästä, mutta silti niin raskaasta pelontunteestani eroon ja suhtautua tulevaan positiivisin mielin?
Toivottavasti tämä kirjoitukseni ei millään tavoin loukkaa, sillä sitä en todellakaan halua. Tämä on vain pelokkaan, tietämättömän ihmisen arka avunpyyntö... Kiitos vastaajille jo etukäteen.
Uskon pelkoni johtuvan enimmäkseen siitä, ettei lähipiirissäni ole vammaisia ihmisiä, joten arki vammaisen lapsen kanssa on täysin tuntematon käsite ja siksi niin pelottavaa.
Vaikka lapseni olisikin vammainen, pitäisin hänet varmasti ja rakastaisin sydämeni pohjasta. Pelkoni liittyykin lähinnä siihen, voisiko lapsi elää kivutonta, onnellista elämää yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Lisäksi, jos lapsi tarvitsisi jonkinlaista erityishoitoa, en tiedä kuinka hyvin pystyisin sellaisen mahdollistamaan näillä pienillä tuloillani...
Siksi käännynkin teidän puoleenne: voisitteko kertoa minulle, miten koette vammaisuuden ja erityisesti kuinka voisin päästä tästä typerästä, mutta silti niin raskaasta pelontunteestani eroon ja suhtautua tulevaan positiivisin mielin?
Toivottavasti tämä kirjoitukseni ei millään tavoin loukkaa, sillä sitä en todellakaan halua. Tämä on vain pelokkaan, tietämättömän ihmisen arka avunpyyntö... Kiitos vastaajille jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskustella asiasta neuvolassa tai missä äitiysvalmennuksessa käynetkin alan asiantuntijoiden kanssa, heiltä saanet apua ja tukea tai lähetteen terapiaan.
Ei noin voimakasta fobiaa kannata yksin kantaa.
Vammaisuus on yleensä ns. normaalielämää rajoittava tekijä, eikä mikään iloinen asia, muttei sitä pidä turhaan etukäteen murehtia!
Hei Lilja!
Ensiksi minun on sanottava, että ihmettelen edellisen vastaajan asennetta: kun asiallisesti kysytään niin ei siihen nyt ihan tuolla tavalla ole tarpeen reagoida.
En tiedä, mistä tuo pelkosi on peräisin: onko sinulle lääkärin tms. taholta sanottu, että lapsesi saattaa syntyä vammaisena? Vai pelkäätko vain "ylipäätään" sitä, että saat vammaisen lapsen?
Minulla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, saati sitten lapsen saamisesta :), mutta syntymästä saakka lievästi vammaisena elämisestä kylläkin.
Sanoisin, että vaikka vammaiset joutuvat nykypäivänä edelleen -enemmän tai vähemmän- taistelemaan niistä oikeuksista, joita heille kuuluu, on kuitenkin tapahtunut kehitystä esimerkiksi siitä ajasta, kun itse olin lapsi.
Yhteiskunnalta saa tukea, kunhan osaa pyytää, ja jos se ei auta, niin sitten täytyy vaatia :)
Toisaalta myös esimerkiksi keskosvauvojen hoitomenetelmät ovat kehittyneet: yhä pienemmät vastasyntyneet paitsi jäävät eloon, myös kehittyvät normaalisti.
Mitä sitten tulee esimerkiksi vammaisen lapsen koulunkäyntiin, niin on toki olemassa erityiskouluja sellaisille, jotka niitä tarvitsevat. Tänäpäivänä ollaan kuitenkin menossa siihen suuntaan, että vammaisia lapsia pyritään integroimaan tavallisiin kouluihin mahdollisimman paljon: sielläkin heidän on mahdollista saada tuekseen kouluavustaja tms., kunhan taas muistetaan vaatia :)
On luonnollista, että tällaiset asiat saattavat mietityttää. Aivan niin kuin kaikki sellaiset, jotka ovat ennestään tuntemattomia. Mutta kyllä niiden kanssa pääsee sinuiksi, usko pois :)
Halutessasi voit saada lisätietoa / kommentteja mm. Suomen CP-liiton nettisivuilta: www.cp-liitto.fi
Siellä on myös keskustelupalsta, jossa käydään toisinaan vilkastakin keskustelua :)
Hyvää kesää!
Hei Lilja!
Minulla on vammainen lapsi ja haluaisin kertoa Sinulle tiettyjä asioita. Näitä asioita on niin paljon, etten ala tässä niistä erittelemään. Jos haluat voit kirjoittaa minulle sähköpostiini: [email protected]
Sinun kannattaisi keskustella neuvolassa peloistasi. On helppo sanoa, että etukäteen on turha pelätä ja ottaa päivän kerrallaan vain.
Minulla on vammainen lapsi, jonka kanssa on pärjätty hyvin. Hän on perheemme auringon säde. Hän käy erityiskoulua ja on onnellisesti selvittänyt ensimmäisen luokan - ilman mukautettua ja olen todella ylpeä hänestä. Joskus meillä on ollut aika rankaa johtuen lähinnä kaikenlaisesta turhaltakin tuntuvasta paperisodasta ja ulkopuolisista ennakkoluuloista ( nekin lähinnä joidenkin sukulaisten taholta valitettavasti vieläkin), mutta en siltikään vaihtaisi päivääkään pois.
Olisin paljon köyhempi, jos minulla ei olisi erityislastani auringon säteenä elämässäni. Elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee...:)
Tsemppiä sinulle!