Minulla on kehossa jatkuva hälytystila. Kehoni tuntuu siltä kuin hätä ja kiire olisi todellinen. Olen aivan kärppänä pienimmillekin kehon tai ympäristön muutoksille. Puren jatkuvasti kynsiä ja tamppaan jaloilla maata. Pelkotilani ottaa monesti vallan elämässäni tilanteissa joissa hätää ei oikeasti ole. Minulla menee hyvin, minulla ei ole elämässä mitään hätää ja tiedostan sen. Mistäköhän tällainen voi johtua? Olisiko kehossani puute jostain aineesta. Syön säännöllisesti vitamiineja ja urheilen paljon.
Kehon jatkuva hälytystila
parasaar
81164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sympaattinen hermosto päällä.
Ok, lyhyt mutta tärkeä aloitus. Mitäs asialle pitäisi tehdä? Mistä voin lukea lisätietoa, josta on käytännön hyötyä?
http://www.introspekt.fi/artikkelit/traumojen-vaikutus-kehoon-ja-kehon-hoito-osana-terapiaa-1/
Autonomisen hermoston jatkuva yliviritystila
Esim. hierojat tunnistavat sympaattisen hermoston ylivirittymisen ja muutaman kerran käynnin jkl helpottaa.
Ei ole hieronta auttanut minua. Minua hierottiin yhteen aikaan paljonkin ilman tuloksia. Tämä ylivirittyneisyys on ollut minussa lapsesta lähtien. Muistan kun söin jo pienenä kynsiä yhtä intohimoisesta kun nykyään :)
Minulla sama vaiva. Tämä ylivirittyneisyys ja pelkääminen johonkin valmistautuminen. Taistele tai pakene-olotila tulee jo nukkumiseen tai siihen etten lopulta edes nuku. Olen muka unessa, mutta valmiina ponkaisemaan ylös pienestäkin rapinasta. Kohta en enää jaksa mennä töihin. Tänään haen unillääkkeitä, taas. Väsyneenä kierre vain pahenee, Minulla sama vaiva myös lapsuudesta lähtien. Olo tälläkin hetkellä jotakin sanoinkuvaamattoman kamalaa:/ en edes muista milloin olen kunnolla nukkunut saati rentoutunut, jos olen sitä ollut kinä.
Hei! Itse sain apua lääkäriltä joka kirjoitti reseptin Mirtazapiniiä. Puolikas tabletti illalla ja tunnin päästä nukkuu hyvin. Lääke ei koukuta niin kuin unilääkkeet.
Minulla on kans jatkuva ylihermostuneisuustila. en pysty enää mitään tekemään , voimat vähenevät päivittäin. puhuminen ei auta, vuojen kävin intissä ja se jotenki räjäytti pahan olon päälle.. siellä kun ei kukaan välittänyt minun henkisestä hyvinvoinnista tippaakaan kaikki vain koitti selvitä. nyt on enää liian myöhäistä itkeä kun maito on jo läikkynyt maahan..
Jumala minua auttakoon!
olet puhunut? Joitakin auttaa ammattilaiset, mutta ehkä tavallinen kaveri, jolle voi puhua "tasavertaisena" ja joka välittää, olisi parempi.
Melko varmasti sinullakin aikaa myöten helpottaa. Minä olen oppinut pärjäämään enimmäkseen yksin, kun olen niin huono ystävystymään ja pystyn käsittelemään asiat päässäni.
Toivottavasti löydät ystävän, seurustelukaverin tai harrastuskavereita, joilta saat voimaa ja ainahan voi pyytää apua ammattilaisiltakin, jos siltä tuntuu.
Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä pidä luovuttaa.