...voin aidosti olla iloinen ja nauttia ilman omatunnontuskia muista neljästä ihanasta lapsestani, hermot ovat kireällä ja tuntuu pahalle kun tulee tiuskittua ihan turhista asioista ja keskenmenosta ja hautajaisistakin on jo yli viikko???
on ihana olla muitten lapsieni kanssa mutta samalla tunne pieniä pistoja sytämmessä =( onko minulla oikeus olla iloinen???
Välillä tuntuu todella "hyvältä" ja nautin olostani, kun taas välillä tuntuu että kaikki kaatuu niskaan ja mitään muuta ei jaksa kuin itkeä... emme ole mieheni kanssa kertoneet keskenmenosta kenellekkään muille kuin vanhimmille lapsille, jotka olivat mukana hautaamassa pikku veljeään... ja jotenkin tuntuu että olen pettänyt kaikki ja en pysty asiasta puhumaan...näin kirjoittamalla asiasta voi "puhua" ja hieman helpottaa kun lukee muiden tarinoita ja heidän selviytymisiään....
kuka viisas se sanoikaan, että "naisella on oikeus vaihtaa mielipidettä" tarkoittaa ko se sitä että tänään voit olla surullinen ja iloinen samaa aikaan????
elämä on kummallinen asia ja joskus toivoisi että se olisi helpompaa, mutta ei sitä kai silloin tunne elävänsä??? tiedä häntä
viekäkin on jaksettava.... saisi vielä unesta kiinni...täällä vietän aikaani kun muut nukkuvat =(
on ihana olla muitten lapsieni kanssa mutta samalla tunne pieniä pistoja sytämmessä =( onko minulla oikeus olla iloinen???
Välillä tuntuu todella "hyvältä" ja nautin olostani, kun taas välillä tuntuu että kaikki kaatuu niskaan ja mitään muuta ei jaksa kuin itkeä... emme ole mieheni kanssa kertoneet keskenmenosta kenellekkään muille kuin vanhimmille lapsille, jotka olivat mukana hautaamassa pikku veljeään... ja jotenkin tuntuu että olen pettänyt kaikki ja en pysty asiasta puhumaan...näin kirjoittamalla asiasta voi "puhua" ja hieman helpottaa kun lukee muiden tarinoita ja heidän selviytymisiään....
kuka viisas se sanoikaan, että "naisella on oikeus vaihtaa mielipidettä" tarkoittaa ko se sitä että tänään voit olla surullinen ja iloinen samaa aikaan????
elämä on kummallinen asia ja joskus toivoisi että se olisi helpompaa, mutta ei sitä kai silloin tunne elävänsä??? tiedä häntä
viekäkin on jaksettava.... saisi vielä unesta kiinni...täällä vietän aikaani kun muut nukkuvat =(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Taidettiin kirjotella vaikaisemmin kun olit kirjoittanut jonkun toisen viestin tänne palstalle. Mutta se siitä.
Olen ihan ymmärtäväinen miten tunnet, elikkä minulla oli viikko sitten kanssa keskenmeno ja tiukkaa tekee kun ajattelee asiaa...olen kumminkin selvinnyt asiasta siinä mielessä hyvin kun olen ollut täällä palstalla lukemassa toisten juttuja ja sitten olen puhunut mieheni kanssa, omien vanhempieni kanssa ja ystävät ovat olleet avuksi. Elikkä kehottaisin sinuna puhumaan asiasta vaikka se tekee kipeää, se auttaa sitten pidemmän päälle ja vaikku rupee itkemään kun asiasta puhuu jonkun kanssa niin se ei haittaa se vaan helpottaa sitten jälkeen päin. Jos nyt pidät asian omassa mielessä etkä työstä sitä ollenkaan puhumalla tulee tuska olemaan sisälläsi paljon pidemmän aikaa. Voit myös soittaa neuvolaan ja pyytää että saisit mennä terkkarin kanssa puhumaan asiasta hän kun sinua on hoitanut odotuksen aikana niin tuntee sinut hieman, tai pyydät että hän neuvoo sinua mihinkä voisit ottaa yhteyttä ja mennä jonkun toisen ulkopuolisen kanssa puhumaan jos on niin ettet omasistesi kanssa halua puhua tai ystäviesi kanssa.
Tiedän kumminkin milltä susta tuntuu kun olo on sellainen että olisi ainut tässä maailmassa joka keskenmenon on kokenut ja mikään tai kukaan ei sitä susrua voi ottaa pois. Minä toivotan sinulle kumminkin tosi paljon voimia ja onnea matkaan, niin eiköhän me tästä sellvitä jollakin konstilla!!
Jos on niin että haluat kirjotella asiasta, niin että jos se on sinun mielestäsi helpompaa kuin jutteleminen niin saat toki kirjoittaa minulle niin jaetaan suru yhdessä ja koitetaan jaksaa eteenpäin!! Jos haluat niin voin laittaa oman sähköposti os. niin saat lähettää sinne suoraan mailia tai sitten sinä ilmotat omasi niin voin lähetellä sinua.
Iso halaus ja tsemppiä!!!!
Hei rsma
On mukava huomata että joku välittää... kiitos sanoistasi, täällä taas olen nuorimmainen 11 kk päikkäreillä ja isommat "ties" missä =) kavereilla.... olisi ihan mukava kirjoitella...
enemmänkin...kun on oikein heikko hetki, niin tänne sivuillehan minä tulen =(
mutta olisi ihan kiva kirjoitella muutenkin... sähköpostiosoitteeni on [email protected], kirjoittele sinne, minä vastailen kun olen saanut osoitteesi... ja vielä kerran -kiitos-
äiti-71
yrotin lähettää sinulle mailia mutta ei onnistunut. Oliko maili os. väärä? Laitappa tännepäin mailia niin katotaan. [email protected]