Niin järjettömältä, taas kerran. Jotenkin mulla on sellainen olo että olet etääntynyt etkä enää kaipaile mua . Mikä tietysti on kannaltasi hyvä, mutta miten ihmeessä saisin sut pois ajatuksistani että voisin jatkaan elämääni. Naiselta, miehelle.
Tämä tuntuu
ilta palstalla.
7143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin tämä on täysin järjetöntä. Aloin tässä miettimään, että mitä jos joskus myöhemmin kun olen tästä tilanteesta kuivilla, ja muistelen tätä aikaa ja miten olen kehittänyt itselleni tietoisesti "pakkomielteen" hänestä ja kuinka turhaa tämä kaikki on ja mikään ei johda mihinkään täällä.
En halua katua mitään, siksi täytyy mennä pois täältä ja unohtaa. Se ei ollut tarkoitettu. En tiedä miksi me kohdattiin tän ihmisen kanssa, miksi meillä synkkasi niin hienosti, mikä meni pieleen ja miksei hänestä kuulu mitään. Mutta reipas on oltava enkä anna hänen viedä iloani. Jos ei mies ota yhteyttä, ei hän ole kiinnostunut. Jos vaikka olisikin kiinnostunut, muttei uskalla ottaa yhteyttä, ei hän ole mies jonka haluan. Olen ollut alusta asti helposti lähestyttävä, tyrkyksi en ala.
Jälkikäteen, sitten joskus, minäkin ymmärrän mikä tarkoitus tällä oli. Nyt olen niin lähellä tapahtumia etten pysty sitä näkemään.
Etääntymisestä vielä, tämä palsta, vaikka toista luulisi, etäännyttää mua hänestä koko ajan enemmän ja enemmän. Ja siis hän ei täällä ole ollutkaan, vaan tarkoitan että olen itse sekoittanut pakkaa tulemalla tänne. Mutta ikävälle toivotan hyvästit. Tämä ei ollut kivaa.
Mä olen myös miettinyt että en haluaisi enää hirveästi tyrkyttää itseäni hänelle. Siitä tulee jotenkin epänaisellinen ja ehkä vähän sellainen olo etten ole sen arvoinen että mun takiani kannattaisi laittaa itseään likoon. Puhumattakaan tuosta pakkomielteisyydestä. :)
Ehkä se johtuu myös osittain siitä että mulla paljon kokemuksia siitä että mua on pidetty suht yhdentekevänä ja itsestäänselvänä ihmissuhteissa. Siksi muhun tekee vaikutuksen jos joku näkee edes vähän vaivaa takiani. Mutta voimia sinne ja hyvä että pidät ilostasi kiinni.
On sitä tullut mietittyä monenlaista vaihtoehtoa, jos olisin sitä ja jos en olisi tätä, mutta lopulta on oltava vain oma itsensä ja myönnettävä toisaalta tappio ja toisaalta taas näen oman luovuttamiseni myös voittona näistä palstoista. Eikä tämä palstailu todellakaan kuulu peruselämääni enkä haluakaan että kuuluisi.
Naiselliseksi naiseksi hän sai itseni tuntemaan, silti kuitenkin sopivan kaverillisella tavalla. En kestä miehiä jotka palvoo naisia jotenkin siirappisesti. Ja se, että unohdanko sitä miestä, en todellakaan varmasti ikinä. Mutta unohdan omat utopiat "meidän" tulevaisuudesta. On niin paljon hyvääkin tässä ympärilläni, ystäviä, työtä josta nautin jne, ja haluan antaa niille asioille paljon enemmän arvostusta kuin viimeaikoina.
Ehkä se rakkaus osuu sitten jonkun toisen kanssa samalle lähtöviivalle.
En mäkään sellaisesta siirappisesta palvonnasta pidä enkä haluaisi sellaista. Mutta jotenkaan myöskään en haluaisi olla ihan ohitettavissa. Tyyliin ei kannata vaivautua takiani. Kyllä varmasti osuu se rakkaus kohdallesi, tuo on ihan totta että pitäisi alkaa keskittymään muuhun enemmän, ystäviin, arkisiin askareisiin, itsestä huolehtimiseen. Häntä en kyllä syytä palstailusta tästä itsehän itseni tänne tungin häntä ikävöimään. Ehkä se vaan pitäisi myöntää ettei hänellä sitä kiinnostusta sittenkään ollut tarpeeksi tai ettei hän itskekkään taida tietää tällä hetkellä mitä hän haluaa.
Aivan, itse ollaan tänne tungettu, ei luulisi olevan vaikeaa poistua myös. Kuitenkin, aikahan sen näyttää mihin tässä päädytään. On täysin mahdollista että saadaan sen miehen kanssa juttu paremmalle alulle. Mutta täällä palstalla sitä ei tule ikinä tapahtumaan.
Hyvää yötä :)
Hyvää yötä:) Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Pääasia on se että se mitä tapahtuu se tapahtuu palstan ulkopuolella ja tietysti mieluiten tämän ihmisen kanssa joka ajatuksissa pyörii.