Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilut kolme kuukautta. Viime aikoina olen kuitenkin haikaillut yhä enemmän sinkkuuden pariin. Tyttöystävä asui alkuun vähän kauempana, mutta muutti jo kuukauden seurustelun jälkeen samalle paikkakunnalle kuin minä. Nyt hän jo haaveilee yhteenmuutosta ja mulla sen kuin kaulus kiristyy.
Hänellä alkoi juuri koulu, eikä hän tunne täältä ketään muuta kuin minut. Koska tyttöystävälläni ei ole täällä muita tuttuja, minun täytyy olla aina hänen kanssaan, koska hän ei viihdy hetkeäkään yksin. Hän on minusta liian riippuvainen seurasta. Minä haluaisin nähdä paljon enemmän kavereitani, käydä baareissa (tyttöystäväni ikä ei niihin vielä riitä) ja olla ihan yksinkin välillä. En siis halua ketään muuta tyttöä en! Tyttöystävässäni ei ole yhtään mitään vikaa. Minussa puolestaan on, ja kaikista tempuista huolimatta (ei nyt mitään pettämistä tai yhtä suurta siis) hän aina vain jaksaa mua. Haluaisin siis vain enemmän omaa aikaa ja miettiä yhteenmuuttoa ehkä vuoden päästä. Jos jättäisin itse hänet, se olisi todella törkeä temppu. Hän jäisi täysin yksin, koska ei tunne täältä ketään.
Tuntuu että hän rajoittaa omaa elämääni liikaakin. Olen kuitenkin vielä niin nuori, että vielä haluaisi liidellä vapaana ennen paikalleen asettumista. Olen tästä omasta ajasta yrittänyt puhua monet kerrat, mutta hän on aina vain suuttunut, etten halua olla hänen kanssaan. Mitä tässä tekisi? En minä häntä haluaisi jättää, enkä millään tavalla hänen mieltään pahoittaa. Mutta ei tämä ole hyvä jos suhde jatkuu näin.
Hänellä alkoi juuri koulu, eikä hän tunne täältä ketään muuta kuin minut. Koska tyttöystävälläni ei ole täällä muita tuttuja, minun täytyy olla aina hänen kanssaan, koska hän ei viihdy hetkeäkään yksin. Hän on minusta liian riippuvainen seurasta. Minä haluaisin nähdä paljon enemmän kavereitani, käydä baareissa (tyttöystäväni ikä ei niihin vielä riitä) ja olla ihan yksinkin välillä. En siis halua ketään muuta tyttöä en! Tyttöystävässäni ei ole yhtään mitään vikaa. Minussa puolestaan on, ja kaikista tempuista huolimatta (ei nyt mitään pettämistä tai yhtä suurta siis) hän aina vain jaksaa mua. Haluaisin siis vain enemmän omaa aikaa ja miettiä yhteenmuuttoa ehkä vuoden päästä. Jos jättäisin itse hänet, se olisi todella törkeä temppu. Hän jäisi täysin yksin, koska ei tunne täältä ketään.
Tuntuu että hän rajoittaa omaa elämääni liikaakin. Olen kuitenkin vielä niin nuori, että vielä haluaisi liidellä vapaana ennen paikalleen asettumista. Olen tästä omasta ajasta yrittänyt puhua monet kerrat, mutta hän on aina vain suuttunut, etten halua olla hänen kanssaan. Mitä tässä tekisi? En minä häntä haluaisi jättää, enkä millään tavalla hänen mieltään pahoittaa. Mutta ei tämä ole hyvä jos suhde jatkuu näin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sano hänelle rehellisesti, mitä mieltä olet. Onhan se kyllä hieman outoa, että hän haluaa noin pian vakiintua kanssasi - kyseessähän on vielä alaikäinenkin. Hieno asiahan se on, mutta vaikea on täältä päästä sanoa, onko kyseessä kypsä tyttö ikäisekseen vai melkoinen hätähousu/yksinoloa pelkäävä teini. Neuvoisin joka tapauksessa kehottamaan tyttöä rauhoittumaan. Jos hän oikeasti pitää sinusta noin paljon, hän kyllä ymmärtää.