Kun täällä jotkut kirjoittavat, että synnit voi saada anteeksi suoraan
Jumalalta rukoilemalla, niin oletteko te todella tunteneet saaneenne
ne anteeksi? Oletteko saaneet tunnollenne rauhan?
Jumalalta rukoilemalla, niin oletteko te todella tunteneet saaneenne
ne anteeksi? Oletteko saaneet tunnollenne rauhan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rehellisesti sanottuna kyllä, hiljainen pyyntökin on rukous ja huuto Jumalan korvissa.
Olen entinen VL ja koen edelleen voimakkaan rauhan sydämessäni. En ole se äärijuoppo, minkälaiseksi entiset VL:t lähes surutta leimataan, kun eivät enää liiku ry:n piireissä, eivätkä käy seuroissa.
Eihän sille voi mitään, että VL:t sulkevat heidät ulos pelastuksen piiristä, joita ei enää ry:llä näy, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että ei pelastuisi.
Koen nykyään paljon syvempää rauhaa ja uskon edelleen evankeliumin syntien anteeksi saamisesta, kyllä se on Jumalan työ ja sen olen vahvasti saanut tuntea ilman tekoja ja ansioita.
Tähän ei kannata uhrata VL:n paljon rivejä perustellakseen kantaansa, olen siitä varsin hyvin selvillä yli 35:n vuoden VL-kokemuksen jälkeen.
Tunnolleen voi saada rauhan vaikka rukoilemalla joulupukkia tai lentävää spagettihirviötä, jos vain riittävästi uskoo. Mistään muusta ei ole kyse kuin itselleen uskottelusta. Kannattaneeko tuollaisella vaivata päätään, kun elämässä on paljon merkityksellisempiä ja totuudellisempiakin asioita?