Mitä mieltä olette? Wsoy!

Hei! Laitoin itsekin lasten- ja nuortenkirjallisuuden osastolle sähköpostilla kaksi käsikirjoitusta saatekirjeineen ja yhdessä päivässä tuli samanlainen vastaus ko sinulle - "Luemme WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden osastolla viikoittain useita hyviä ja mielenkiintoisia tekstejä, joista kuitenkin vain murto-osa löytää paikkansa julkaisuohjelmastamme. Valitettavasti tarjoamanne aineistot eivät sovi tällä hetkellä ohjelmaamme."

Ehkä se on vain kohtelias tapa sanoa ei kiitos. En nimittäin usko, että täysin saman tekstin uudelleen tarjoamisesta olisi mitään hyötyä myöhemminkään. :/

Toivottavasti nimimerkki Ihme juttu ei aloittanut saatekirjettään/kässäriään samalla sanalla kuin postaustaan; voin nimittäin melkein vannoa, että tekstin luku kustantamossa loppui siihen.

"Ei sovi kustannus/julkaisuohjelmaamme" on nimenomaan eufemistinen "kiitos, mutta ei kiitos." Hylsy ei tietenkään välttämättä tarkoita, että käsiksenne ovat surkeita, mutta fakta on, että käsikirjoituksesta julkaisuun päätyvien tekstien prosenttiosuus on pieni siksi, että valtaosa tuntemattomien kirjoittajien kustantamoihin lähettämistä kässäreistä on tylsää paskaa ilman omaäänisyyden tai tarinan punonnan osaamisen häivääkään. Toki tunnetutkin voivat kirjoittaa puolipaskaa, mutta julkaisemispäätös perustuukin silloin muihin kuin kaunokirjallisiin ansioihin, kuten potentiaaliseen myyntiarvoon.

Jos imua on, sen huomaa jo ensimmäisen sivun perusteella; niin julmalta kuin se kuulostaakin, alalla tehdään alustavia päätöksiä hyvin nopeasti.

Koska minulla on sattuneesta syystä pari tuntia odottavan pitkää aikaa kulutettavana ja mieli perjantain kunniaksi hivenen höveli, esitän teille haasteen: laittakaa tänne saatekirjeenne kässärin sisältöä luonnehtiva osuus sekä kässärin ensimmäinen sivu -- siis vain yksi sivu -- niin voin antaa teille ilmaiseksi rehellisen ja lahjomattoman arvioni julkaisumahdollisuuksistanne.

"ei sovi kustannusohjelmaamme" = "keskeneräiset sepustukset eivät sovi kustannusohjelmaamme"

Myös minä voin antaa oman arvioni ensimmäisestä sivusta (varmasti ensimmäinen kappalekin riittäisi) sekä saatekirjeestä. Olen käsitellyt paljon työhakemuksia joten kenties siihen saatekirjeeseen voisi olla jonkinnäköistä näkemystäkin. (Toki pakko myöntää, että eihän se tietty ihan sama asia ole...)

Lainaus: "Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä, näkökulman muutoksia, aikatason vaihdoksia ym"...

Minusta tuo viittaa siihen, että olet käsitellyt yksityisiä asioita liian subjektiivisesti, et siis objektiivisesti. Julkaistavassa tekstissä yksityisistä asioista pitäisi saada yleisesti kiinnostavaa, ja se mielestäni saadaan juuri etäännyttämällä. Kuulostaa vähän siltä, että olet kirjoittanut tyypillisen kasvukertomuksen, joita suuri osa ensimmäistä teostaan kirjoittavista tarjoaa kustantamoille.

Mitä tulee noihin muihin kommentteihin, ne koskevat selvästikin tekstin kerronnallisia ratkaisuja (takaumia, kertojan ja/tai näkökulman vaihdoksia jne.). Kannattaa varmaan jatkaa tekstin työstämistä, koska palautteen perusteella siinä on ainakin olemassa varteenotettava aihio.

Tuo alussa oleva "ei sovi kustannusohjelmaamme" on ihan tyypillinen vastaus hylsylle, jota me kaikki tulemme 98%:n varmuudella saamaan. Ei lannistuta! Sinä olet sentään saanut kässärin valmiiksi, meiltä monelta se vielä puuttuu.

kuinka kauan vastauksen saamiseen meni?

"Ei sovi kustannusohjelmaamme" = Käsikirjoitus ei ole vielä sillä tasolla, että sitä voisi kiilata paikalleen kustannusohjelmaan.

Suuret kustantajat tuntuvat menettävän otettaan kustannusmarkkinoista.

Uusjako käynnissä kustantamojen sisällä ja kustantamojen kesken.
Nyt ei mietitä isoissa kustantamoissa uusia kirjailijoita, heidän aikansa tulee myöhemmin kun vanhat ja huonoiksi luokitellut, on lempattu pois.

Lähetä pienkustantamoille käsikirjoituksesi.
Ne tietävät tilanteen ja ottavat ahnaasti talliinsa lahjakkaan kirjoittajan.

kiitos vastauksesta. wsoy on nykyään siis valoa nopeampi, kiva juttu! (tai sitten ei, nyyh :D)

sait edes jonkinlaisen vastauksen.

Itse olen odottanut WSOY:tä vastausta kohta vuoden!

Lopettakaa, te saatanan tunarit, niiden kustatamoiden turha kiusaaminen liian omakohtaisilla sepustuksilla!

toivottavasti teet työtäsi ammatillisemmin kuin tämä puuskahdus. jos olet oikea käsikirjoitusten lukija voisit varmaan antaa rakentaviakin neuvoja.

Joku haluaa käyttää valtaa ja myös käyttää sitä myös. Ehdotus ilman kuluja: julkaise vaikka osa tai alkua siitä netissä ja mikäli kiinnostaa kuluttajia niin voit julkaista sen täällä.
Miäli 30:n kirjasta kirjoittaja saa 3 €, niin kyllä jossakin mättää.

Mitäs siinä nyt on ihmeellistä?
Tarjoajat sitten jolekin toiselle kustantajalle.
Jos ei kelpaa kellekään niin kirjoita uusi ja parempi.

Kirjailijan elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista.

Tästä se ura starttaa: ensin hylsyjä, joissa on palautetta ja korjausehdotuksia. Sitten kustantajatapaamisia, sopimus ja tuotanto. Mutta tie on kivikkoinen, usein ehkä raskas, toisaalta antoisa.

Hyvin harvoin. Sain itse alussa kolme tyhjää hylsyä, sitten yhden palautteen ja seuraavaksi korjauksen. Nyt teos on kirjoitettu korjaten kaksi kertaa ja sopimus allekirjoitettu.

Opin aika monta sotkua: ensinnäkin olin ekoissa versioissa liian höveli kielen tasaisuuden korjaamisen kanssa. Juonen ratkaisu oli liian helppo, mutta toimittajan huomiot antoivat pontta ja vauhtia tekemiseen, näkemiseen, uskaltamiseen.

Oliko nämä siis kaikki eri kustantajilta vai tarjositko samaa uudelleen kun olit sitä välillä korjannut? Siis ne kolme hylsyä ja se yksi palautteellinen, oliko ne kaikki eri puljuilta vai antioiko joku jolle tarjosit uusiksi sitten palautetta siitä ja vielä korjasit?

Kolme hylsyä tulivat kolmelta eri kustantajalta, kunnes tajusin korjata omin päin kässäriä, sain palautteen viimeiseltä ja korjasin kässäriä samalle kustantajalle uudestaan ja uudestaan kahden kierroksen verran.

Kyllä, minulla oli joka kierroksella eri kustannustoimittaja lukijana ja minä vain jatkoin jankutusta. En tiedä itsekään miksi. Jotenkin vain halusin uskoa, että talon on nähtävä käsikirjoituksessani jotakin, mitä olin siinä keskeneräisyydessä itse näkevinäni.

Kiinnostavaa...ja mielestäni vaati pokkaa sinulta. Lähettää samaan taloon uudestaan korjauksen jälkeen. Ilmeisesti mainitsit saatteessa, että olet korjaillut sitä ja sitä? Näköjään ne kuitenkin tutustuvat uudestaan eivätkä lähetä automaattisesti hylsyä, kun ovat todenneet että hei, toi me on nähty ennenkin. Tottakai eri kustannustoimittajat arvioivat tekstiä eri tavoin, mutta eihän se hylsyn saanut normaalisti edes tiedä, kuka tekstiin on tutustunut - jos nyt ylipäätään kukaan muuta kuin päältä vilkaissut.

Niin, en tiedä pokasta, oli vain sellainen jumputusolo, että tässä käsikirjoituksessa on jotakin, etten heti anna periksi. Kerroin jokaisessa saatteessa käsikirjoituksen historian varsin tarkkaan, erityisesti korjaamani kohdat ja versiovaihtoehtojen historiat. Lisäksi kyseinen kustantamo on aina ollut unelmani.

Soitin hylsyn jälkeen kirjallisen osaston sihteerille ja kyselin kenellä toimittajalla käsikirjoitus oli aiemmin käynyt syynättävänä, lähetin sitten eteenpäin seuraavalle toimittajalle. Rohkeutta antoi myös, että olin kirjamessuilla tutustunut yhteen talon toimittajista ja kertonut ponnisteluistani käsikirjoituksen kanssa. Hän rohkaisi, innosti.

Toi viimeinen lausehan sen ratkaisi: kun tunnet jonkun edes päällisin puolin, niin on paljon suurempi mahdollisuus, että joku edes katsoo vähän.

Haluatko kertoa salaisuutesi meillekin: miten kustannustoimittajaan tutustuu kirjamessuilla? mennään vain vetämään hihasta, joo, varmasti ne tykkää. Kun saisi jonkun esittelemään niin se olisi soveliaampaa, vaan jos ei tunne ketään, joka sen kummemmin tuntisi kustannustoimittajia....

Ei kai tällä alalla mitään salaisuuksia ole.

Minä olin kirjamessuilla katsomassa yhtä kustannustalon kirjailijan esiintymistä ja tein kysymyksiä kirjailijalle esiintymisen aikana. Esityksen jälkeen jäin puhumaan kirjailijan, haastattelijan kanssa ja paikalle ilmestyi kirjailijan kustannustoimittaja.

Kirjailija esitteli meidät ja kerroin, että olen myös kirjoittaja, jonka käsikirjoitus heiluu talon sisällä. Keskustelimme kirjailijan työstä, joistain julkaistuistani kirjallisuuslehdissä, kilpailuista, opiskeluista ja tulevaisuuden suunnitelmistani.

En usko, että tapaaminen on tekstin käsittelyyn vaikuttanut, mutta minulle keskustelu tarjosi rohkeutta, inspiraatiota ja kriittisyyttä, että kyllä minä vielä katson tekstin uudella tavalla korjaten läpi. Niin tein. Luulen, että ohitusteitä ei ole: on vain tehtävä muokkaustyötä, uskottava tarinaan ja henkilöihin.

Joo, olet kyllä oikeassa, mutta jossain vaiheessa se muokkaustyö on tiensä päässä eli enempää sitä ei voi suorittaa. Kustantajalla kenties olisi vielä sanansa sanottavana, mutta sitä ennen sen täytyisi kiinnostua tekstistä.
Täsä ennen on luonnollisesti läpikäyty arvostelupalvelu tai useampia, mahdollisia muita lukijoita ym ja tietysti itse muokattu useita kierroksia, lepuutettu tekstiä välillä ja muokattu taas.

Mitä genreä kirjasi edustaa?

yleistä kaunokirjallisuutta

Kaiketi mun teos luokitellaan taideproosan puolelle.

Ei kai kustantamoissa erikseen luokitella taide- ja tavallista proosaa?

Uskoisin, että luokitellaan. Ei ehkä ääneen, mutta esim. lukuromaani, viihderomaani, jännitysromaani, taideproosa... on ne käsitteet, joilla voidaan operoida markkinoinnissa ja tiedotuksessa.

Jos otata vaikka viime lauantain Hesarin, jossa oli listattu syksyn uutuuksia, niin en kyllä löydä sieltä otskkoa taideproosa. Oli kotimainen kirjallisuus ja erikseen viihde ja jännitys. Samaa luokittelua noudatetaan ihan yleisesti muuallakin.

Ajatellaanpa, että vaikka kirjakaupoissa ja kirjastoissa olisi erikseen luokka taideproosa - taitaisi olla aika hiljaista sen ympärillä. Kyllä tuo kotimainen kirjallisuus ilman mitään luonnehdintoja vetää ja myy paremmin.

Nythän ei ole kyse myynnistä, vaan kulttuurista ja sen eri luokitteluista. Tämä on merkittävää apurahojen kannalta.

No olishan se pitänyt arvata...taas ne iänikuiset apurahat. Kun teksti on liian vaikeaa eikä se myy, eletään apurahoilla.

En tarkoita apurahajärjestelmän poistamista kokona, vaan asennetta, että apurahoilla eletään. Ensisijaisesti jokaisen tulisi elättää itsensä itse. Suomenkielisessä kirjallisuudessa harvalle se on mahdollista. Pitää siis olla muutakin tekemistä kuin kirjoittaa taidetta, jota harva ostaa.

Pelkkiä persumielipiteitä. Sivistymätön moukka!

Täytyy kyllä sanoa, että minullakin tuo "taideproosa" särähtää korvaan. Olen alan koulutuksen saanut, enkä sielläkään ole kuullut sitä käytettävän. Vai onko se todella vakiintunut termi kustannusmaailmassa?

Minusta paras jako on kaunokirjallisuus (proosa, runous), josta on erotettu viihde (lähinnä romantiikka) ja jännitys (dekkarit, trillerit). Tässä esikoistani kirjoittaessani en suin surminkaan ajattele tuottavani taideproosaa. Tosin muiden mielestä se todennäköisesti on vielä vähemmän sitä...

No voi öö, kylläpä täällä nyt viilataan pilkkua. Minusta taideproosa on terminä erittäin selkeä, käytettiin sitä yleisesti tai ei. Lukuromaanit, joita suurin osa kotimaisesta kirjallisuudesta on, ovat eri asia kuin taideproosa. Vrt. vaikka Riikka Pulkkisen Totta (lukuromaani) ja Katja Kaukosen Odelma (taideproosaa). Ymmärrän oikein hyvin, että esim. kustannustoimittajilla on tarvetta eritellä kotimainen kirjallisuus myös tarkemmin, heillä on tietyt budjetit tietynlaisiin kirjoihin, eli jos taideproosaa on tulossa 3 ensi keväälle, niin se neljäs hylätään. vaikka olisi kuinka hyvä, koska pitää jo laajentaa tarjontaa sinne kevyemmän lukuromaanin suuntaan.

Juu ja onhan kirjailijoiden keskuudessa oma selkeä luokituksensa taiteen, käyttökirjallisuuden ja viihteen tekijöille...

No onpa tämä mielenkiintoinen ketju,
nytkin tuli mieleeni kuinka huterosti hesarin kulttuurisivut tarjoaa lukijoilleen kirjallisuusasioista. Voisi mielestäni terästäytyä ja selventää rutkasti. Mutta eipä se info kait miksikään muutu. Harmi.

Joku vain irvistelee taideproosan kirjoittajan kustannuksella. Tuskin kukaan tämän palstan lukijoista tai kirjoittajista ammentaa tietämystään kulttuurista pelkästään Hesarin sivuilta. Se on tietenkin se, mihin on helppo vedota, koska sitä lukevat kaikki.

Arvelen, ettei monikaan kirjoita tänne selvin päin. Tai jos kirjoittaa, niin sen näkee kyllä.

Se tarkoittaa suomeksi, että joko kässärisi oli sikahuono, tai sitten sille ei tällä hetkellä ole markkinoita. Eli: voit joko korjailla sitä ja tarjoilla uudelleen tai muille kustantamoille, tai kirjoittaa uuden eri genressä Luetapa kirjasi jollain luotettavalla tutulla, niin voit saada jonkunlaisia vastauksia.

sanotaan, etteivät "yleensä julkaise omakustanteita."

Se ei tarkoita samaa., kuin että eivät "ikinä julkaise omakustanteita."

Mitkä omakustanteet on joku sitten ottanut, siis Juha Vuorinen Wsoy, mutta entäs
muita
?

Olette te KAIKKI aika perrkeleen pöllöjä! Kieriskelkää itsesäälissänne ja kuvitelkaa itsenne väärinymmärretyiksi neroiksi tai vaihtoehtoisesti osa teistä kuvitelkoon tietävänsä kaiken kirjallisuudesta ja kustannustoiminnasta ja alentuvasti neuvovansa toisia idiootteja.
Tyhmyys haisee.
Hyi olkoon!

..........sooooooon hjuva että syntymähumalaisia täällä
on

riittävästi,
jatkakaamme..........>
juokse pupu juokse

Eiköhän se ole aika harvinaista, että WSOY julkaisee omakustantajia? Ettei sen varaan kannata liiaksi tuudittautua...

Miksi ihmeessä se omakustenne ylipäätään pitäisi julkaista. Sama kuin heittäisi kässärin kaivoon.

Mina taas en ole saanut vastauksia kustantamoilta ollenkaan, vaikka lupasivat vastata kaikille. Kerran tuli yhdesta paikasta palautekirje. Nyt oli niin, etten odottanut palautetta enaa ollenkaan enka vastaustakaan, kun aikaakin kasikirjoituksen lahettamisesta oli jo melkein kaksi vuotta. Mutta nyt Teos sitten vastasi, etteivat julkaise. Olin ihan unohtanutkin, etta olin lahettanyt sinne mitaan. Siina oli mukana joku liitetiedosto, niin deletoin koko viestin, kun aattelin, etta on roskapostia taas. Toivottavasti ei ollut mitaan tarkeaa palautetta. Mutta saattoihan olla jotain niiden mainoksia siina.

Kirjallinen palaute kohdistuu vain murto-osaan käsikirjoituksista. Asia lienee selvä kustantamon puolelta: he harjoittavat liiketoimintaa, eivät pedagogiikkaa. Jos käsikirjoitus sisältää potentiaalia mahdollista muokkausta varten, jatkotoimenpiteisiin ryhdytään.

Liitteessä lienee ollut palaute. Ota toki yhteyttä Teokseen.

Kauheaa! Ajattele jos siellä oli rakentavaa palautetta.

Heh, ei yhtään yllätä että tuli näin pitkä shaibaketju, vaikka pyysin yhtä liuskaa kässäriä ja yhtä liuskaa suosituskirjettä per kirjoittaja. Olikin pakko tulla toteamaan jälleen kerran todeksi se tilasto, että 95 % kässäreistä on paskaa, ja jäljelle jääneestä 5:stä % on uudelleen rakennettavissa myytäviksi kirjoiksi 2 %.

Tästä edelleen yksi prosentti on hukkaprosenttia (ei sittenkään toiminut, ei palauttanut korjattua versiota, tuli hulluksi kesken kaiken tms.) ja yksi prosentti taideproosaa/aitoa korkeakirjallisuutta, ja siihen jäljelle jäävän yhteen prosenttiin mahtuu juuri se nerokas uusi keskustelupalstalla kirjoittava kyky, joka puhuttelee aidosti lukijoita rehellisyydellään ja omintakeisella maailmankuvallaan. Tarinan kertomisen taitoa voi opetella, mutta sydänverta ei; opetelkaa siis kirjoittamaan juuri teille todellisella tavalla.

Vielä muutama kova sana kaikille kiinnostuneille

1) Opettele lukemaan ja kirjoittamaan

Jos edes peruskielioppi/lauseenmuodostus ei ole hallussa, on turha haaveilla kirjoittavansa mitään vakavasti otettavaa materiaalia koskaan millään foorumilla. Niin ikään on pakko ymmärtää kielen luonnetta, rakennetta ja sanastoa -- kirjallista estetiikkaa, if you will -- sekä hallita kognitiivisia loogisia kokonaisuuksia

2) Unohda julkaiseminen

On aivan naurettavaa verrata omaa tekstiään siihen- ja-siihen menestyneeseen kirjailijaan x. Sinä et ole menestynyt kirjailija x, vaikka kuinka toistaisit hänen maneerejaan; ja voit olla aivan varma siitä, että ne ovat silti maneereja. Hyvä teksti on vastaanpanematon. Opit sen kyllä, kunhan luet tarpeeksi kunnon kirjallisuutta, esim. Faulkneria, Nabokovia, Plathia, Blakea, Poeta, Dahlia, miksei aiemmin mainittua mainota Calvinoakin. Listaa voi jatkaa pitkään, pääasia on, että ymmärrät miksi.

3) Älä teeskentele

Jos et tiedä mitään leipomisesta, älä sijoita tarinan tapahtumia konditoriaan. Jäät kiinni ennemmin tai myöhemmin, jos et muusta niin siitä, että väistelet sinulle läheisempää aihetta. Tämä pätee myös seksiin, väkivaltaan, päihteisiin, valtio-oppiin, uskontotieteeseen ja filosofiaan, vaikka luuletkin iskeväsi kultasuoneen kirjoittamalla seuraavaan hittidekkarin/TSH-henkisen synkän fantasian, jonka henkilöt oikeastaan ovat samanlaisia kuin dekkarissasikin paitsi niinku suipoilla korvilla ja tosi puhuttelevan likasina

4) Opettele kertomaan tarina

Jos et ole koskaan kuullutkaan alusta, keskikohdasta ja lopusta sekä kokonaisvaikutelman saavuttamisesta rakenteen ja tyylikeinojen avulla, unohda koko juttu. Tai opettele kirjoittamaan hyvä novelli, jonka onnistumisen tuomaroi joku muukin kuin sinä itse. Kaikki hyvät romaanit ovat oikeastaan vain laajennettuja novelleja, mutta kaikki hyvät novellit eivät todellakaan olisi hyviä romaaneja. Sisäistä juonenpunonnan ja tarinan tenhon mekanismit

5) Älä kirjoita päiväkirjaa/taudinkuvausta/sukukronikkaa

Vaikka sinun onkin tunnettava aiheesi, älä hitto soikoon vala koko irl-persoonaasi tekstiisi. Kirjailija poimii toki aiheita nähdystä ja koetusta elämästä mutta muodonmuuttaa ne sellaisiksi tarinoiksi/ilmaisuiksi, jotka tulevat merkityksellisiksi myös muille. Elämän kurjuuden ja huippujen toteaminen ei ole mielenkiintoista, mutta niiden emotionaalinen kokeminen kertomasi tarinan kautta on; muista että mielikuvitus on kykyjen kuningatar!

So long!

Kiitos "alalla oleva" vinkeistä! Toki tuttuja asioita kaikki, mutta sopivasti paketoituna hyödyllinen muistilista vaikka seinään teipattavaksi.

Tuo jäi vain vähän vaivaamaan, mitä sanoit teeskentelemisestä. Olen kirjoittamassa (tai lähinnä taustatyötä tekemässä) aiheesta, josta minulla ei ole oikeastaan mitään henkilökohtaista tietoa tai kokemusta. Kaikki tietämykseni perustuu siten tutkimuskirjallisuuteen ja muuhun lähdemateriaaliin kuten videopätkiin, elokuviin ja haastatteluihin. Toki käytän myös omaa kokemusmaailmaani hyväksi, mutta en niinkään kirjan asiasisällön osalta vaan ihmissuhteiden tai tunnetilojen kuvaamisessa. Onko tästä nyt sitten vaarassa tulla todella paperinmakuinen tekele? Pitäisikö todella pitäytyä vain sellaisissa aiheissa, joihin on aitoa kosketuspintaa?

Luen kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta olen erityisen viehättynyt romaaneihin jotka on myös älyllisesti inspiroivia. Lähinnä tarkoitan, että romaanissa kuvataan alaa, jota en entuudestaan tunne, esim. Econ Foucaultin heilurissa keskiajan kuvaus. Toki Eco on yliopistomiehiä ja hänen kirjansa sijoittuvat hänelle itselleen tuttuun tutkimusmaailmaan. Pidän parista hänen romaanistaan, mutta sitten kotimaisten kirjailijoiden yritykset kuvata vastaavalla tavalla jotain peliä/arvoitusta (Hämeen-Anttila) tai taidehistoriaa (Stewen) ovat olleet varsin vaatimattomia ja paperinmakuisia. En ole tekemässä samantyyppistä kuin kaksi em. kirjailijaa ja tiedän kyllä, että kirjoittamiseni on tuostakin tasosta vielä kaukana, mutta silti alkoi arveluttamaan tuo aiheen valintani. En ole elämässäni keränyt kokemuksia, vaan pikemminkin istunut aina nenä kiinni kirjassa.

Jos kirjoittajat kirjoittaisivat vain siitä, mistä heillä on omakohtaista kokemusta, niin aika suppeiksi jäisivät aihepiirit. Taustatyö itseä kiinnostavasta aihepiiristä on yksi kirjoittajan haasteista ja nimenomaan se tekee kirjoittamisesta kiinnostavaa. Laajentaa arkitodellisuutta, kun voi ottaa selvää faktoista ja sotkea sen fiktioihin. Mitään teeskentelyähän tässä ei ole, en voi ymmärtää kyseistä sanavalintaa. Jos kirjoittaisin makkaran grillauksesta tai sukuseuran tapaamisesta, niin se olisi teeskentelyä, koska kyseiset aihepiirit eivät kiinosta minua hittojakaan.

Omista kokemuksista kirjoittavia on meillä ihan riittämiin, mutta jopa laaadukkaiden kirjailijoiden tekstit muuttuvat puuksi, kun kyse on siitä mitä on itse koettu. Ajatelaan vaikkapa Hannu Väisäsen trilogiaa, Toiset kengät jne.

niinpäniin, ja sekin sitten miten media muovailee kirjailijoita. Että voi höö sentään, satuitteko katselemaan aamutelkusta tätä kuinka minusta tulikaan milionääri ?
Joo,
se siitä sit..... huoh!

Pitääkö se televisionpyhimys vetää joka ketjuun?

...........niinpäniin, kaikki ei aina mene strömsöönmukaan minullakaan... ja siksipäjuuri olen tuijottanut telkkua tavanomaista enemmän, eikä pyhimyksistä ole oikein pulaa siellä nököjään.
Huoh!

Kun nyt taas eksyin tänne pyörimään, haluan törkeällä viiveellä tarkentaa kiiressä kirjoittamaani typerää vastausta Vapaan kirjoittajan puntaroituun ja asialliseen viestiin. Anteeksipyynnön ohella haluan tehdä tunnustuksen: vastausten perusteella uskon, että jokunen sneak peak Vapaan kirjoittajan tuotannosta olisi palstalle oivaa oppimateriaalia hallitusta tekstistä.

Anyway, asiaan! Aiheen tunteminen ei ole yhtä kuin henkilökohtaisen kokemuksen vaatimus: en siis tarkoittanut, että taustoja tutkimalla ja "vieraita maailmoja" ymmärtämään pyrkimällä ei saisi aikaan legitiimiä l. toimivaa tekstiä; kuten sanottua, juuri kovan faktan yhdistäminen luovaan fiktioon on ammattikirjailijan elinehto. On kuitenkin aina kysyttävä itseltään kirjoittajana seuraavat kysymykset:
1) Onko tekstini maailman keskiössä mediaseksikkääksi ja tuottoisaksi mieltämäni trendiaihe vai minulle aidosti tärkeä teema, johon pystyn samastumaan?
2) Somistanko jännää juttua vai kerronko koskettavaa tarinaa?
2) Shokeeraanko stereotypioilla vai luonko perusteltuja hahmoidentiteettejä?
3) Löysinkö teeman, joka puhuttelee minua juuri tässä miljöössä vai löysinkö miljöön, johon aion ympätä jotakin, en ainakaan teemaa, jonka tunnistin omassa kokemuspiirissäni ja jota pelkään?
4) Kun joku nillittäjä löytää taustatutkimuksestani aukon, miten perustelen sen, että faktani ovat toissijaisia suhteessa fiktiooni?

Älä kuitenkaan ylianalysoi omia motiivejasi tai tekstiäsi. Yksinkertaistettuna faktan ja fiktion suhde luovassa kirjoittamisessa kristallisoituu seuraavassa ajatuksessa, jonka lähdettä en valitettavasti muista: "Ei ole pakko olla entinen narkkari kirjoittaakseen huumeista. Mutta tietysti se auttaa."

"löysinkö miljöön, johon aion ympätä jotakin, en ainakaan teemaa, jonka tunnistin omassa kokemuspiirissäni ja jota pelkään?"
- mitäköhän tuo tarkoittaa? onko hyvä kirjoittaa siitä mitä pelkää? en tajua.

No niin, löytyihän täältä Alalla olevaa lisääkin. Kuulostaa uskottavilta ajatuksilta kaikin puolin.

Lukematta viestiketjua todettakoon, että on kertakaikkisesti todella eriskummallista, että joku on saanut wsoy:ltä jonkin vastauksen.