Pian syksy saapuu ja mammainpenkit viedään pois.
Suon heille jokakesäisen päivittäisen aamusta iltaan seurustelun keskenään, kyllä.
Ottaa jo pattiin kun koko homma luisuu lapasesta, vauhti kiihtyy.
Ulko-ovi paukahtaa kun astuu ulos ja silloin niiden niskat kääntyy kuin ammutut kohti kävelijää.
Jotenkin niin ärsyttävää. Liekö vain ammoisilta ajoilta vanha eloonjäämisvietti, jolloin pitää olla varuillaan vihollisilta.
Katseet kiitävät koko sen matkan kun vien roskat ja siihen kun istun autoon.
Äitini, joka on 60v, sanoo että sun talosi on kuin vanhainkoti, ellei pihalla tuijoteta, niin parvekkeilla istutaan ilmeettöminä.
Mietin mikse ne tee yhdessä jotain, mene johonkin, toistensa mökeille (jos on).
Joka armas kaunis päivä, peput piukeina penkissä kiinni.
Mielestäni on taitolaji se penkillä istuminen, ei tarvis tuijottaa niin helevetillisesti.
Suon heille jokakesäisen päivittäisen aamusta iltaan seurustelun keskenään, kyllä.
Ottaa jo pattiin kun koko homma luisuu lapasesta, vauhti kiihtyy.
Ulko-ovi paukahtaa kun astuu ulos ja silloin niiden niskat kääntyy kuin ammutut kohti kävelijää.
Jotenkin niin ärsyttävää. Liekö vain ammoisilta ajoilta vanha eloonjäämisvietti, jolloin pitää olla varuillaan vihollisilta.
Katseet kiitävät koko sen matkan kun vien roskat ja siihen kun istun autoon.
Äitini, joka on 60v, sanoo että sun talosi on kuin vanhainkoti, ellei pihalla tuijoteta, niin parvekkeilla istutaan ilmeettöminä.
Mietin mikse ne tee yhdessä jotain, mene johonkin, toistensa mökeille (jos on).
Joka armas kaunis päivä, peput piukeina penkissä kiinni.
Mielestäni on taitolaji se penkillä istuminen, ei tarvis tuijottaa niin helevetillisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on tuttua. Omassa nuoruuden lähiössä grillipaikalle kokoontui keski-ikäisiä juoruilemaan ja pihalle tullessa puhe loppui monasti kuin seinään, sitten alkoi supina ja välillä kuuli nimensä lausuttavan. Kyllä oli rasittavaa päivästä toiseen moinen meno.
Niin. Miksi ne kaikki on kuin samasta puusta. Onko ne jotenkin kehitysasteelle jääneitä?
Nuorenpana olin tehtaassa työssä, siellä oli muijia kuin meren mutaa ja tuo penkkeily tuo ne vanhat ajat mieleen.
Sen kanssa täytyy vain elää ja ajatella itsensä tärkeäksi, kun kerran tuo toisten elämään sisältöä.