Onko täällä ketään, joka olisi itse päätellyt olevansa assi ja kuinka tämä päättely toteutunut ja oletko sitten yrittänyt käydä lääkärillä asiasta, saamassa oikeaa diagnoosia? Kuinka sinuun on suhtauduttu? Onko sinulla mielestäsi selkeä toimintarajoite, joka vaikeuttaa elämääsi?
Olen huomannut kasvavan määrän "itse" "diagnoosinsa" tehneitä aikuisia kaikenlaisilla as palstoilla, sekä kotimaisilla, että ulkomaisilla.
Itselläni on toimintarajoite, joka on vaivannut lapsesta saakka ja joka on vaatinut mielenterveyden ammattilaisia tueksi.. Näen aspiuden rajoitteena, siinä on hyvät puolensa ja siinä on huonot puolensa. Itselläni huonot puolet tulevat joka päivä esille, esimerkiksi ihmissuhteissa. Huonot puolet liittyvät aistiongelmiin, stressikohtauksiin, satunnaisuuteen puheessa, siihen, että minua ei aina ymmärretä (lue:usein). Nolointa ovat toistuvat liikkeet ns.stimmaaminen. Vedän/räplään hiuksia yleisellä paikalla, heilutan käsiäni, enkä edes tajua tekeväni niin. Samoin kasvolihasten lepotila useimmissa tilanteissa (kasvonilmeiden puute) ja hymyni on vain huulten liikettä, silmieni pysyessä muuttumattomina.
Kukaan ei ole as/aspi, ellei ole virallista diagnoosia, mutta mistä johtuu suuri määrä itsensä assiksi nimittäviä aikuisia. Tuskin kukaan epäilee itsellään rajoitetta, ellei ole sellaisia piirteitä.
Toisaalta tulee mieleen, että vain n.0.8% väestöstä on autismin kirjolaisia. Ja silti kummasti aspergerista on tullut aika kuuma trendi, lähes muoti-ilmiö..Monet itsediagnosoiduista tapauksista ovat suhteellisen terveen näköisiä. Toisaalta, monet as ihmiset ovat aivan normaalin näköisiä, jopa ulkoisesti sosiaalisia.
Onko totuus siis se, että austimin kirjolaisia on todellisuudessa paljon enemmän, kuin 0.8, tai 1% väestöstä, näillä vain ei ole diagnoosia??!
Olen huomannut kasvavan määrän "itse" "diagnoosinsa" tehneitä aikuisia kaikenlaisilla as palstoilla, sekä kotimaisilla, että ulkomaisilla.
Itselläni on toimintarajoite, joka on vaivannut lapsesta saakka ja joka on vaatinut mielenterveyden ammattilaisia tueksi.. Näen aspiuden rajoitteena, siinä on hyvät puolensa ja siinä on huonot puolensa. Itselläni huonot puolet tulevat joka päivä esille, esimerkiksi ihmissuhteissa. Huonot puolet liittyvät aistiongelmiin, stressikohtauksiin, satunnaisuuteen puheessa, siihen, että minua ei aina ymmärretä (lue:usein). Nolointa ovat toistuvat liikkeet ns.stimmaaminen. Vedän/räplään hiuksia yleisellä paikalla, heilutan käsiäni, enkä edes tajua tekeväni niin. Samoin kasvolihasten lepotila useimmissa tilanteissa (kasvonilmeiden puute) ja hymyni on vain huulten liikettä, silmieni pysyessä muuttumattomina.
Kukaan ei ole as/aspi, ellei ole virallista diagnoosia, mutta mistä johtuu suuri määrä itsensä assiksi nimittäviä aikuisia. Tuskin kukaan epäilee itsellään rajoitetta, ellei ole sellaisia piirteitä.
Toisaalta tulee mieleen, että vain n.0.8% väestöstä on autismin kirjolaisia. Ja silti kummasti aspergerista on tullut aika kuuma trendi, lähes muoti-ilmiö..Monet itsediagnosoiduista tapauksista ovat suhteellisen terveen näköisiä. Toisaalta, monet as ihmiset ovat aivan normaalin näköisiä, jopa ulkoisesti sosiaalisia.
Onko totuus siis se, että austimin kirjolaisia on todellisuudessa paljon enemmän, kuin 0.8, tai 1% väestöstä, näillä vain ei ole diagnoosia??!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi on niin tärkeää saada virallinen diagnoosi?
Jotenkin tuntuu tämä syyllistäminen ja epäily muita kohtaan onko diagnoosia vai ei, kateudelta tai joltain.
Eivät he sitä AS asiaa mitenkään "pilaa", ainakaan minun mielestäni.
Se diagnoosi on vain kallis pala paperia, millä ei tee mitään... Paitsi jotain tukirahoja saa.
Ehkä jollekin se on vain liian hankalaa ruveta itse diagnoosia hakemaan sitten kun aikuinen eikä enää kehtaa kysyä vanhemmiltaan apua siinä asiassa.
Minä en ainakaan olisi diagnoosia ruvennut hakemaan enää aikuisena itse, mutta kun olin 18 vuotias niin pystyin sen muitten avustuksella saamaan.
Itse en edes tiennyt että minulla se oli ennenkuin niin minulle kertoivat.
Toisaalta toi diagnoosin saaminen helpottaa ymmärtämään sitä asiaa paremmin niin se olisi hyvä jos saisivat sen tutkittua.
Itsediag. assit ovat hihhuleita. He eivät ole omia itsiään vaan ainoastaan pellejä jotka ovat lukeneet millaisia assit ovat ja sitten sitä yrittävät olla.
Eihän kukaan halua tai yritä olla sitä, mutta jos on koko ikänsä kamppaillut ja joutunut kärsimään erinäisten oireiden vuoksi niin eikö ole luonnollista hakea niille selitystä? Aika usein itse tai läheisten tekemä diagnoosi aspergerista osuu oikeaan eivätkä lääkärit ole tajunneet asiaa ollenkaan vaan ovat pitäneet kaltoinkohdeltuna, sulkeutuneena taikka vähä-älyisenä...
Eipä olisi voinut olla enää osuvammin ilmaistu.
Miksi joku haluaisi olla AS? Itse en ainakaan halua.
HoodedShadow: "Miksi joku haluaisi olla AS?"
Heille ehkä on psykiatri diagnosoinut vaikkapa skitsotypaalin häiriön, eivätkä he kykene sitä hyväksymään. Sen takia he uskottelevat itselleen ja muille olevansa asseja.
"Miksi joku haluaisi olla AS? Itse en ainakaan halua. "
Siksi että asseja pidetään yleensä älykkäinä ihmisinä. Miksi joku ei haluaisi olla älykäs? Onhan se hienoa olla älykäs ja etevä assi, eikä mikään keskinkertainen tavis-nentti.
Jos aspergeriin liittyisi älyllinen vajavaisuus, niin silloin kukaan ei haluaisi itselleen asperger-diagnoosia.
En minä syyllistä ketään itsediagnosoituja asseja. Toki varmasti monella heistä on oikea toimintarajoite. Se minua kiinnostaakin, kuinka he ovat siihen päätelmään tulleet ja miten se on tapahtunut. Ovatko he hakeneet apua ja kuinka heihin on suhtauduttu?
Ihmettelen ainoastaan näiden ihmisten (itsediagnosoidut) suurta määrää! Ks. youtube.com hakusanalla asperger, tai palstat kaikkialla, niin itsediagnosoituja on liikkeellä hyvinkin paljon. Nämä myös puhuvat aspiudesta harvinaisen positiiviseen sävyyn. Ja nimenomaan aspergerilaiset.. Itsediagnosoituja autisteja ei liikkeellä olekaan paljoakaan. Kyse on lähes poikkeuksetta aspergerista, mitä itsetehtyihin diagnooseihin tulee.
Mikä ihme "toimintarajoite"-fiksaatio sinulla on? Tarkoitatko Einsteinin ja Gatesin kaltaisten ihmisten rajoitteita? Olen tunnistanut itseni assin määritteistä, mutta eihän tuollainen ominaisuuskimppu ole mustavalkea käsite. Joku on enemmän sellainen, joku vähemmän. Olen hiukan sosiaalisesti "rajoitteinen", mutta vielä oppimiskykyinen. Minun täytyy löytää tietoisesti tie tuloksiin, joihin joku muu pääsee ihan luonnostaan. Sen pituinen se.
Anteeksi nyt vain, "toimintarajoite" on juuri sellainen nimike, johon olen tottunut ja jota mielelläni käytän omasta tilanteestani. Olen myös törmännyt lukuisiin terapeutteihin ja muihin ammattilaisiin, jotka kuvaavat assia/aspergeria/lievää autismia toimintarajoitteena. Toimintarajoite kyseessä nimenomaan on. Ei ehkä aspille itselleen, mutta interaktiossa muiden kanssa yleensä! Ja sellainen asperger oire todella riittää nimenomaan diagnoosin saamiseen. Uskon, että jokainen, jolla tällainen "rajoite" on, haluaa itsekin apua ja diagnoosin, koska se auttaa ymmärtämään itseänsä paremmin. Se ei ole yhtä trendikäs sana, kuin asperger, mutta se on realistinen käsite.
Käytän vain sananvapauttani puhuessani toimintarajoitteesta! Yritä sinä hyväksyä se!
Lisään sinulle vielä nimimerkki 'Rajoittamaton'.
Jos sinulla on autistisia piirteitä, kuten sanoit olevan, niin kannattaa tutustua kirjaan: "TOIMINTARAJOITE - MITEN SE VAIKUTTAA ELÄMÄÄSI" (autismi- ja aspergerliitto ry).. Voit saada siitä apua! Siis jos sinulla on aspergerin oireyhtymä :)
Se on yksinkertainen ja selkeä kirja ja itse rakastan sitä! Omassa tapauksessani se on auttanut aivan yksinkertaisissa asioissa, kuten siivouksessa jne. Niissä kun itselläni ainakin on ongelmia. Tai varsinkin tavallisten arkisten projektien aloittamisessa.. Kysehän on autistisesta toimintarajoitteesta, ainakin omassa tapauksessani. En minä voi muiden puolesta puhua :D
Entäpä läheisen/tuttavan tekemä 'diagnoosi'? Eräs tuttuni on ilmiselvä asp, muttei itse suostu hyväksymään sitä. Toisaalta myöntää ajatuksenjuoksunsa poikkeavuuden ja on aina se 'muiden epäreilusta suhtautumisesta kärsivä' osapuoli... Tyyppi itse vetoaa fyysiseen vammaansa: ihmiset muka suhtautuvat häneen 'henkisesti poikkeavana' tuon fyysisen puutteen takia.
Tietty, jos on oikeasti joku ns. ikävämpi diagnoosi, sen joku mieluummn vaihtaisi assiuteen. Mutta jos ei ole mitään dg:a, enpä usko että juuri kukaan, aspikaan, haluaa vammaisen leimaa.
Eihän nämä itsediagnoosiassit otakaan itselleen mitään vammaisleimaa vaan he lähes järjestään ovat uusia Einsteinia olevinaan.
Ja mielummin ovat asseja kuin mielisairaita joita oikeastaan ovatkin.
"Onko täällä ketään, joka olisi itse päätellyt olevansa assi"
vastauksen löydät korvaamalla ensimmäisen ässä aalla
Mä sanoisin et asperger-ihmisiä on oikeasti vaan paljon enemmän kuin tuo n. 1%. Se, miksi pidän itseäni aspergerinä on se, että monet niistä piirteistä sopivat täysin minuun ja olen kärsinyt elämäni aikana monista eri ongelmista aina pienistä päivittäisistä esim. aikaansaamattomuus ongelmista melko vakavaan masennukseen. Olen "aina" ihmetellyt miksi olen niin erilainen, miksi muut saavat helposti kavereita, miksi en ymmärrä ihmissuhdeasioite jne. Näistä ei vaan oo aiemmin voinut kertoa muille, koska muuthan pitäisivät ihan hulluna. On ollut pakko esittää normaalia, vaikka on tuntunut erilaiselta.
Epidemiologinen tutkimus viittaa siihen, että "aspergereita" olisi korkeintaan noin 0,5 % väestöstä. Siis huomattavasti vähemmän kuin tuo 1 %. Sen sijaan paljon enemmän lienee sellaisia psyykkisesti häiriintyneitä, joilla on joitakin Aspergerin syndrooman piirteistöön sopivia oireita.
Kiitos, viitsisitkö antaa myös sen tutkimuksesi viitteen, falsiologi.
trolliologi: "Kiitos, viitsisitkö antaa myös sen tutkimuksesi viitteen"
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17450055
Tarkemmin sanottuna tuossa saatiin "aspergerien" osuudeksi 0,43 % .
Trolliologi on kuolleen elavan peitetunnus jolla hän tuli tähänkin ketjuun taas trollaamaan.
Mainitsemasi tutkimus keskittyy yksinomaan Suomeen ja sen tarkoitus on ollut tutkia eri diagnoosikriteeristöjen vaikutusta diagnosoituihin.
"The prevalence rates per 1,000 were 2.5 according to the DSM-IV, 2.9 to ICD-10, 2.7 to Gillberg and Gillberg's criteria, and 1.6 to the criteria of Szatmari et al."
Eli luvut ovat 2.5/2.9/1.6 /1000.
Melkoinen vaihtelu kriteeristöttäin siis. Lisäksi lkm:iin vaikuttaa se, että asperger-kriteeristö pohjaa tietynlaiseen ikiaikaiseen miesorientoituneeseen asperger-käsitykseen.
Klassisen autismin osuus väestössä on luultavasti n. 2/1 /1000. ASD:n noin 6/1000.
Naiset lienevät "alidiagnosoituja", miehet yli.
Ei muuten ole. Olen nainen. Asun Etelä-Suomessa. Minulla on hyvätasoinen autismi.
Minua yksinkertaisesti vain ärsyttää, kun ihmiset viittaavat "tutkimuksiin", mutta eivät sitten ikinä oikeasti "viittaa" niihin. Epidemiologi korjasi erheensä ja asia sillä selvä.
Mutta teihin muihin mulla menee nyt oikeasti hermot. En ole ikinä kirjoittanut as-palstalle, enkä välitä koko palstasta. Ja olen varmaan ainut joka näiden palstapsykootikkojen lisäksi tänne kirjoittaa. Alkaa tuntua siltä oikeasti... Tämä on ainut palsta, jossa joku on joskus autismistakin kirjoittanut ja nyt tästä on tullut tällainen hullujen huone. Taidan itsekin jättää hukkuvien hullujen laivan...
"Ei muuten ole. Olen nainen. Asun Etelä-Suomessa. Minulla on hyvätasoinen autismi."
Sattuipa sopivasti. Mentäisiinkö ensi viikolla uittamaan vaikka koiria yhdessä vai lähtisitkö mieluummin elokuviin?
Jotenkin luulen, että joku ilmeisesti luulee edelleenkin minun olevan joku trolliaave, mutten ole. Tykkään käydä leffassa - mutta käyn yksin. Koirien uittaminen ei kiinnosta.
Ave maria on muuten mukava kipale.
"Epidemiologinen tutkimus viittaa siihen, että "aspergereita" olisi korkeintaan noin 0,5 % väestöstä."
Ja mikähän tutkimus oli kyseessä?
Asperger-foorumilla (foorumi perustettu keskiviikkona 24. Helmikuuta 2010 klo 08:01) nimimerkki "kokeilija" hauskasti taas kirjoitti threadissa "Aspalstan asioita Auliksen ohi" perjantaina 19. Elokuu 2011 ∁∿⊲ 14:25 seuraavaa:
"Kirjoitat muuten aivan samoin kuin hämmentynyt äiti (eli Kokeilija).
Kirjoititko tuon tosissasi? :shock: Mikäli tarkoitit epäileväsi minun olevan joku muu kuin minä, väitteesi oli loukkaava ja voin todistaa sen halutessasi vääräksi. Minulla ei ole kuin yksi nimimerkki käytössä joka on kuollut elava ja jota olen käyttänyt vuosikausia.
ja sitten tässä aspalstan viestissä saana kirjoitti:
^ Fakta on, että kirjoitat tuossa aivan samaan tapaan. Lisäksi asenteesi ja näkökulmasi on välillä aivan identtinen. Pitäisikö tässä palstan nykyisessä myllerrystilassa olla jotenkin erityisen luottavainen?
Itsekin olen ihmetellyt, että joskus kuollut elava todella kirjoittaa melko samalla tavoin kuin itsekin kirjoittaisin. Tällaista ei kuitenkaan ole aspalstan kirjoitetuissa säännöissä kielletty. Pitäisiköhän sinne vielä lisätä tuollainenkin kohta tässä esittämääni alakohtaan NÄIN EI KIRJOITETA PALSTALLE:
§ V, Vainoharhat. Ei ole sallittua kirjoittaa samalla tavoin kuin joku seuraavista:
* lista kielletyistä kirjoittajista *
Tämä sääntökohta perustellaan sillä, että aspalstalla on paljon vainoharhaisia käyttäjiä, jotka ahdistuvat epäillessään jonkun olevan joku muu. Tämä ei sovi yhteen aspalstan vertaistukiluonteen kanssa, minkä tarkoitus on käyttäjien ahdistuneisuuden tilapäinen vähentäminen. blaa, blaa, ..."
Hmm..ja :O
Luin wikipediaa ja muuta tietoa netistä, niin tuntui, kun olisi lukenu omaa elämänkertaa lapsuudesta ja nuoruudesta!
Ei se AS siitä ala, kun se diagnosoidaan, vaan se on ollut jo syntymästä asti. Osa "itsediagnosoiduista asseista" on myöhemmin saanut oikeastikin sen diagnoosin. Miksi ihmiset valittavat niin kovasti siitä, jos joku on tajunnut olevansa AS-henkilö? Tietenkin osa vain luulee olevansa, enkä ymmärrä minkä takia joku haluaisi diagnoosin vain ollakseen "uusi Einstein".
Minulla on AS:iin sopivia piirteitä, mutta en osaa varmuudella silti sanoa olevani juuri AS-henkilö. Saatan olla vain AS-piirteinen tai sitten minulla on jokin persoonallisuushäiriö. AS-epäily on ihan ammattilaisenkin puolesta, mutta en siltikään vielä uskalla nimittää itseäni assiksi. Inhoan valehtelemista ja pelkään olevani väärässä, joten mieluummin annan laittaa itseni ensin tutkimuksiin ennen kuin alan esittää näkyviä epäilyjä.
"Tietenkin osa vain luulee olevansa, enkä ymmärrä minkä takia joku haluaisi diagnoosin vain ollakseen "uusi Einstein"
Ehkä sinä et ymmärräkään, mutta sellaisia varmasti on todellisuudessa! Se, että sinä et ymmärrä, miksi joku haluaisi diagnoosin ollakseen uusi Einstein, kertoo siitä, että olet vilpitön tapaus :) Ja se, että epäilet persoonallisuushäiriötä itselläsi, on melko varma indikaattori siitä, että sinulla ei ole persoonallisuushäiriötä. Saatat hyvinkin olla assi! Persoonallisuushäiriöinen nimittäin vain aniharvoin on niin itsetiedostava, että ymmärtää oman sairautensa laidan. Esimerkiksi antisosiaalinen skitsoidi ei yleensä lähde lääkäriin hakemaan apua antisosiaaliseen ongelmaansa. Hän ei ajattele itsellään olevan ongelmaa. Minusta sinä kuulostat assilta.
Ja mitä niistä, jotka haluavat diagnoosin ollakseen uusia Einsteineja :On vaikka mitä narstisteja, joille AS olisi hyvä keino saada huomiota. Kun ottaa vielä narsistin hyvät näyttelijän lahjat huomioon, niin sehän näyttelee assia tuosta vain ja vielä uskoo itsekin siihen. USKON kuitenkin, että ammattineurologi tai vaikka psykiatri osaa erottaa narsistin assista. Toisaalta ehkä narsisti ei haluakaan diagnoosia, uskoo vain itse olevansa assi.. mene ja tiedä.
p.s. joillekin assi alkaa diagnoosista. Voi olla, että yksilö ei sitä ennen ole tiennyt mitään koko assista, on vain tuntenut itsensä jotenkin "ulkopuoliseksi" ja "erilaiseksi", sekä yksinäiseksi.