Satuinpas löytämään aamun pikkutunneilla nämäm sivut.
Heräsi läjäpäin kysymyksä ja toivon että joku osaisi antaa vastaukset tai kertoa paikan josta lisäinfoa saisi.
Olemme olleet sukulaisemme tilanteesta yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
Olisi mukava saada lisätietoa miten sijaisvanhemmuusprosessi etenee yms.
JA varsinkin kun haluaisimme sukulaistytön sijaisvanhemmiksi. Huostaanottoa ei vielä ole tapahtunut vaikka toivoisin sen mahd.pian tapahtuvan
Kuinka yleensä toimii sijaisvanhemmuus suvun sisällä? Mitkä asiat suurimmat kompastuskivet?
Mitä eroa tukiperheellä/sijaisvanhemmuudella?
Onko lapsi tukiperheessä silloin tällöin ja sijaisperheessä jatkuvasti.
Millaisessa elämäntilanteessa lapsi sijoitetaan tukiperheeseen/sijaisvanhemmille?
Kuinka paljon näyttöä vaaditaan huostaanottoon ja millaista?
Asialliset vastaukset ovat erittäin tärkeää informaatiota meille.
Kiitokset jo etukäteen!
Heräsi läjäpäin kysymyksä ja toivon että joku osaisi antaa vastaukset tai kertoa paikan josta lisäinfoa saisi.
Olemme olleet sukulaisemme tilanteesta yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
Olisi mukava saada lisätietoa miten sijaisvanhemmuusprosessi etenee yms.
JA varsinkin kun haluaisimme sukulaistytön sijaisvanhemmiksi. Huostaanottoa ei vielä ole tapahtunut vaikka toivoisin sen mahd.pian tapahtuvan
Kuinka yleensä toimii sijaisvanhemmuus suvun sisällä? Mitkä asiat suurimmat kompastuskivet?
Mitä eroa tukiperheellä/sijaisvanhemmuudella?
Onko lapsi tukiperheessä silloin tällöin ja sijaisperheessä jatkuvasti.
Millaisessa elämäntilanteessa lapsi sijoitetaan tukiperheeseen/sijaisvanhemmille?
Kuinka paljon näyttöä vaaditaan huostaanottoon ja millaista?
Asialliset vastaukset ovat erittäin tärkeää informaatiota meille.
Kiitokset jo etukäteen!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Unohtui ed. viestiin laittaa.
Lapsi joka mahd. meille tulisi on jo toisella luokalla.
Tulisiko saada jatkaa samaa koulua jos se mahdollista?
Millaisia sopeutumisongelmia tms. tämän ikäisen lapsen kanssa saattaa olla odotettavissa?
Kiitos etukäteen vastauksista näihinkin kysymyksiin!
sukulaissijoituksen onnistuminen riippuu pitkälti siitä millaisina välit biovanhempiin pysyvät.
kokevatko biot teidät yhteistyökumppaneiksi ja tilanteen helpottajiksi vai ilkeiksi lapsenryöstäjiksi jotka vievät heiltä lapsen.
pahimmillaan sukulaiset ovat aina oventakana haastamassa riitaa. parhaimmillaan he kyläivät teillä normaaliin sukulaiskylän tyyliin lastaan tapaamassa ja kaikki on kaikille kivaa.
teidän pitäisi olla yhteydessä sukulaisperheen sosiaalityöntekijään ja kertoa halustanne ottaa lapsi teille.
ihanne olisi jos biovanhemmat olisivat teidän kanssanne ja lapsen teille sijoitus olisi yhteinen toivomuksenne.
tokaluokkalainen on 8-9v. lapsena hän on aika tasaisessa elämänvaiheessa, mutta jo sen ikäinen, että hänen kanssaan olisi hyvä pitkään ja perusteellisesti keskustella miksi huostaanotto tehdään ja miksei enää voi kotona asua.
koulun vaihto riipuu mielestäni koulumatkasta. pitkä matka voi olla suurempi rasite kuin kaveripiirin vaihto
Tässä joitain vastauksia asian tältä puolelta katsottuna.
Sijaisvanhemmuusprosessi ja huostaanotto etenevät aina saman kaavan mukaan riippumatta siitä minne lasta ollaan sijoittamassa. Huostaanoton eteneminen riippuu siitä suostuvatko huoltajat siihen vai onko kyseessä tahdonvastainen huostaanotto (joka vie enemmän aikaa).
Sukulaissijoituksensa on etunsa ja haittansa. Etuna on että lapsi tuntee perheen ja sopeutuminen voi olla helpompaa. Haittana on se, että biovanhemmat voivat alkaa häiriköimään perhettä ja käydä ja soitella silloin kuin heitä huvittaa riippumatta siitä mitä neuvottelussa sosiaalityöntekijän kanssa on sovittu.
Sukulaiselle on vaikeampi sanoa ei, samoin yhteydenpidon rajoitus on ongelmallisempi.
Tukiperheessä lapsi on esim. yhden viikonlopun kuukaudessa, sillä yleensä haetaan vanhempien jaksamisen tukemista. Sijaisperhettä tarvitaan siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät pysty arjessa huolehtimaan lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Tahdonvastaiseen huostaanottoon pitää olla erittäin vankka näyttö, sen täytyy pitää myös hallinto-oikeudessa. Pitää siis olla näyttö siitä että lapsen kasvu ja kehitys on vaarantunut ja vaarantuu edelleen mikäli lasta ei sijoiteta kodin ulkopuolelle.
Lapsen koulun muuttuminen riippuu yleensä paikasta, kuinka pitkä matka on entiseen kouluun uudesta asuinpaikasta.
Lapsen etu on kaikessa se punainen lanka joka pitäisi aina muistaa! Valitettavasti monesti se jää muiden asioihin jalkoihin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua!
Voisitko näin viranomaisena kertoa mikä on lapsen etu ja missä se määritellään ja kuka sen määrittää? Se lienee kaikista ongelmallisin kysymys tahdonvastaisissa huostaanotoissa.
Lapsen etu sitä todellakin on! Asia ei todellakaan ole yksiselitteinen ja tahdonvastaisessa huostaanotossa lopullisen sanan sanoo hallinto-oikeus!
Sosiaalitoimi, eli oma sosiaalityöntekijä yhdessä esimiehen kanssa valmistelee lausunnon oman kunnan lautakuntaa varten. Mikäli lautakunta päättää ottaa lapsen huostaan, asia viedään alistettavaksi hallinto-oikeudelle.
Tahdonvastaisissa huostaanotoissa sosiaalitoimen ja huoltajien näkemykset lapsen edusta ovat ristiriidassa.
Siispä hallinto-oikeus määrittää mikä on lapsen etu.
Mikäli oikein käsitin, TE olette olleet sukulaislapsestanne yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin.
Te epäilette, ettei lapsi saa asianmukaista huoltoa ja hoivaa.
Syy miksi epäilette, ettei lapsen vanhemmat ole kykeneväisiä huoltamaan lastaan ratkaisee jatkotoimenpiteet. Vanhempia kenties pyritään alkuun tukemaan jotta ottaisivat homman haltuunsa uudestaan avotukitoimilla.
Mikäli laiminlyönti on niin raskauttava, että vaatii välittömän huostaanoton, on tilanne erinlainen.
Ulkopuolisena näkin että usein on parempi sijoittaa "sukulaislapsi" vieraaseen perheeseen.
Aika helposti tulee (kuten jo joku mainitsi) nämä "lapsenryöstö" kuviot/syytteet/epäilykset/yms.. mukaan. Siinä onkin sitten tekemistä. Aivan eriasia on sitten se, että jos nämä lapsen vanhemmat HALUAVAT teidät lapsensa sijaisvanhemmiksi.
Muistaa töytyy myös, että sijaisvanhempana pyritään pitämään suhteet hyvinä biovanhempiin, sillä sijaisvanhemmuuden perimmäinen tarkoitus on, että lapsi saa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja palautumisen mahdollisuus omaan kotiinsa, vanhempiensa luo on tavoitteena.
Sijaisvanhemmuudessa/huostaanotossakin lapsi on aina juridisesti omien vanhempiensa, eli käytännössä te tulisitte olemaan koko ajan tekemisissä lapsen vanhempien kanssa, mikäli lapsi teille sijoitettaisiin.
mitään juridisia puolia minä en tiedä,mutta ihan tavallisena tallaajana voin sanoa,et auttakaa perhettä jotenkin muuten ensin ennen kun alatte huostaanottamaan.Itseäni kun ajattelen,että joku sukulainen yrittäisi mun lapsia viedä,niin karvat nousis pystyyn.Jokainen äiti ja isä kuitenkin omiaan rakastaa,oli tilanne mikä tahansa.
Tässä tilanteessa ei mielestäni enää ole aikaa odotella.
Toivon vain että sukulaislapsi saisi mahd. pian apua ja hänen huoltajansa.
Ei toden totta kuulosta hyvältä, että itse teet valituksen sosiaalihuoltoon lapsen hoidosta ja samaan hengen vetoon vaaditte lasta itsellenne huostaan?
Voit varautua ongelmiin aivan varmasti, ellei sitten vanhemmat halua nimenomaan teitä sijaisvanhemmiksi. Jos lapsen vanhemmat eivät missään tapauksessa halua lasta teille, on se myös hyvin epätodennäköistä ettei tulekkaan. Sillä sijaisvanhempien ja biovanhempien täytyy olla väleissä jotta vaadittava jatkuva yhteistyö kyetään ylläpitämään.
Olemme ilmoittaneet lastensuojeluviranomaiselle huolemme kyseisestä perheestä.
Emme me ole vaatimassa lasta meille vaan olemme ilmoittaneet olevamme käytettävissä/kiinnostuneita mahdollisuudesta sijaisperheeksi.
Eikös jokaisella ole ilmoitusvelvollisuus jos tietää, huomaa tms. lapsen, perheen jne. olevan avun tarpeessa. Siis tilanteessa joka ei ole lapselle hyväksi.
Olemme myös varautuneet ongelmiin, eihän nämä asiat useinmiten ongelmitta käy!
Ja kyllähän noita ongelmia voi syntyä ja syntyykin vaikka lapsi ei olisikaan sukulaiselle sijoitettu. Yhteistyöhön vaikuttaa paljon se miten asiat hoidetaan.
Ja myöskin moni muu asia!
Kuinka paljon lapsen (tässä tapauksessa vain toinen vanhemmista elossa)vanhempi voi vaikuttaa mihin lapsi tullaan sijoittamaan.
Ymmärtääkseni pakkohuostaanotossa ei ole paljon sanavaltaa...vai onko?
sattuuko vielä olemaan se menehtynyt sukulainen teidän puolelta ja nyt yritätte mustamaalata tätä joka on elossa,että saisitte lapsen itellenne?Meillä suvussa sattui aika paha juttu ja meillä kyllä hoidettiin yhteistoimin lapset,niin kauan kun oli tarpeen ja äiti hoitaa nyt,kun kerran pystyy.Siis jotaki rajaa tohon touhuun.Tottakai jtn on tehtävä,mut katkeruudella ei saa mtn aikaan.Kärsii se lapsi siitäkin,jos teille päätyy.Ei se ole mikään kilpailun voitto.
Kyllä menehtynyt osapuoli oli meidän suvun puolelta.
Ei hänkään puhdas pulmunen ollut ja tiedettiinkin että alkoholi oli jo silloin kuvassa mukana.
Nyt tilanne on mennyt entistä pahempaan suuntaan ja alkoholin käyttökin on jo päivittäistä.
Ketään emme todellakaan yritä musta maalata.
Vaikka teidän suvussa asia näin ikävästi menikin ei tarkoita että kaikki niin tekevät!
Ei pidä yleistää!!!
Ja kuten aiempan viestiin laitoinkin emme ole vaatimassa lasta itsellemme vaan toki toivoisimme että huoltaja kuntoutuisi ja kykeninsi huolehtimaan lapsestaan.
Ja jos todellakin ajattelet tilannetta kilpailuna niin olet käsittänyt jokaisen sanani väärin!
"""
Olemme ilmoittaneet lastensuojeluviranomaiselle huolemme kyseisestä perheestä.
Emme me ole vaatimassa lasta meille vaan olemme ilmoittaneet olevamme käytettävissä/kiinnostuneita mahdollisuudesta sijaisperheeksi"""
Joku kieltämättä tökkii kirjoituksessasi?
A.) olette tehneetilmoituksen lastensuojeluviranomaisille
B.)samaan hengen vetoon olette tarjoutumassa lapsen sijaisvanhemmiksi
C.) toteat, että eihän oikealla vanhemmalla ole SANANVALTAA mihin lapsi sijoitetaan?
A.)Mikä oli päämotiivi lastensuojeluilmoituksen tekemiseen? Oletteko halunneet tukea muutoin jäljelle jäänyttä/elossa olevaa vanhempaa?
B.)Haluatte lapsen...tavalla tai toisella?
Sillä hänen teidän puoleisensa vanhempi on edesmennyt? Haluatte "omia" lapsen itsellenne? Miksi?
C.)Haluatteko lastensuojelu ilmoituksen kautta varmistaa, että biovanhemmalla olisi mahdollisimman vähän sanottavaa lasten riistoon?
--> JOS ITSE TÄLLAISISSA TAPAUKSIISA SAISIN PÄÄTTÄÄ-->SOSSUNA-->
En sijoittaisi lasta perheeseen, joka on tehnyt lastensuojelu pyynnön?
EN missään tapauksessa.
Sillä olisi hyvin vaikea tutkia, ne oikeat motiivit, mikä on todellista lapsen heitteillejättöä ja mikä taas sukujen välistä tappelua lapsesta.
SIJOITUS TULISI TEHDÄ TÄYSIN ULKOPUOLISEEN PERHEESEEN, NIIN KUIN JOUDUTAAN VASTAAVISSA USEIN TEKEMÄÄNKIN.
lueppas ny uudestaan mun kirjoitus.Sanoinko siinä,että meillä mustamaalattiin ketään?Sori vaan,mut en!Sun kirjoituksestas vaan saa niin katkeran käsityksen.Siis meillä nimenomaan tuettiin tätä äitiä,eikä yritetty ottaa lapsia.Autettiin,jos nyt tajuat mitä yritän sanoa.No samapa toi tehkää niin kuin parhaaksi näette.Olette jo sen näköjään päättäneet.
No en tänne yleiselle halua koko tarinaa kirjoitell avaan alunperin halusin vain tietoa.
voit puolestani tehdä asiasta omat johtopäätöksesi.
En vain ymmärrä kuinka voit tehdä moisia päätöksiä/syytöksiä kun et edes puoliakaan tarinasta tiedä!
Anteeksi, ymmärsin ilmeisesti tekstisi väärin kuten monet tuntuvat minunkin kirjoitukseni tulkitsevan aivan väärin.
Unohdinpa mainita ettei tämä lapsi ole hänenainokaisensa. Ed.liitosta lapsia joiden huoltajuus annettu hänen edelliselle puolisolle.
Olisiko lapsen parempi akoholisoituneen vanhempansa luona?
En voi uskoa että todellakin olette sitä mieltä.
Sijaisperheeksi haluaisimme, mutta sossuhan sen lienee päättää mihin lapsi sijoitetaan....
Emme myöskään ole ainoita jotka ovat viestitelleet lastensuojeluviranomaisille tapauksesta.
Ovathan he jo aiemmin tuttu perhe lastensuojelussa.
Kun vanhempia oli kaksi toinen heistä tsemppasi hieman, kävi töissä yms.
Nyt kun hän kuoli, mikä oli tietenkin eloon jääneelle puolisolle rankkaa ei ole ketään kotona "tsemppaamassa". Vaan on viina ruvennut maistumaan entistä enemmän.
Ehkä olen "julma" ihminen jonkun mielestä, mutta moinen ympäristö ei ole pienelle lapselle sopiva/vakaa kasvuympäristö.
Se mihin lapsi mahd. sijoitetaan on sitten katsottava kun aika koittaa.
jkohan te nyt ymmärrätte edes hieman paremmin tilanteen. En ole mielestäni riistämässä lasta keltään.
...kylläpäs ihmiset nyt kovasti syyttelevät. Minä ainakin ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa. Omat sukulaiseni tekivät aikoinaan ilmoituksen lastensuojeluun minun ja siskoni tilanteesta, ja olisivat myös voineet silloin ottaa meidät lapsikseen. Tässä ei todellakaan ollut kyse mistään kilpailusta tai muusta vaan he todellakin ajattelivat pienten lasten parasta.
jatkaa sitä vaikeaa mutta hyvinkin tärkeää asiaa antaa lapsille tuki ja turva. Useammat meistä tietävät jotka ovat tekemisissä alkoholisoituneiden vanhempien kanssa että ei siinä lapsilla ole mitenkään mahdollista elää lapsille oikeutettua elämää.
Sukulais sijoitus on mielestäni erittäin arvokas ratkaisu ja jopa ensi sijalla, onhan siinä kyse samoista perinteistä ja ei tarvitse penkoa sitten missään vaiheessa sukujuuria tuntemattomasta maaperästä.
En ymmärrä miksi jotkut ovat tulkinneet viestisi jotenkin uhkana, jopa pitävät sinun ajatuksiasi lasten riistäjänä ainoalta "isältä".
Eikö kukaan oivalla sitä ajatusta että sijoitus ei tarvitse olla lopullinen erottaminen isästä? Lasten isähän saattaa joku hetki elämässään huomata suuren virheensä ja muuttaa elämänsä uuteen uskoon. Lapsilla on silloin lyhyt matka palata takaisin isän tunnemaailmaan koska onhan sukulaisuus suhde silti olemassa ja säilynyt myös isän mielessä, toivon mukaan myös yhteyden pito säilyy lasten sijoituksen aikana.
Teet aivan oikein ja tarvitset todella tukea ja apua.
Älä lannistu.
myös pahoillani,jos loukkasin.Se ei ollut tarkoitukseni.Taisin saada myös väärän käsityksen kirjoituksestasi.Nyt kun luin toisen vastauksesi,niin ymmärsin asian.Onnea matkaan!
Professori Lea Pulkkisen tutkimusten mukaan tietyissä ikäluokissa miehistä yli 40% on alkoholin liikakäyttäjiä. Oletko sitä mieltä, että kaikkien näiden perheiden lapset pitäisi siirtää kodin ulkopuolelle? Saanen kysyä minne?
että kysymyksessä on yksinhuoltajaisästä.
Mikä olisi sinun mielestäsi se vaihtoehto?
Minä en missään tapauksessa hyväksy alkoholin liikakäyttäjiä lasten huoltajiksi.
Riittää mielestäni yksi ilmoitus sosiaaliviranomaisille/lastensuojeluviranomaisille jos on alkoholiongelmia perheen yksinhuoltajalla ja tietenkin myös jos isä sekä äiti ovat alkoholin suurkuluttajia eli alkoholistia. Tästähän on olemassa selvä lakiteksti...
Sijaiskodit ovat sitävarten.
En ole tekstissä maininnut että onko kyseessä alkoholisoitunut isä vaiko äiti!
Mutta kerrottakoon äidin olevan kyseessä.
Ihan mielenkiinnosta kyselen onko liikakäyttäjä hienompi sana alkoholistille, onko sama asia?
Ehkä noilla käsitteillä on vivahde ero.
Liikakäyttäjä on vielä "liika" käyttäjä, eli juo enemmän kuin olisi suotavaa ja se häiritsee jo normallia elämää. Toiveita "liika" käytön lopettamiselle on olemassa selkeästi, ehköäpä esim. jokin elämän kriisi on hetkellisesti laukaissut tilanteen/juomisen esim. ja kun kriisi tasoittuu llikakäyttökin voin jäädä pois.
Liikakäytöstä helposti luiskahtaa holismin puolelle, erityisesti jos ei itse tunnusta ongelmaa ja hae siihen ajoissa apua.
Alkoholistilla on jo selkeä riippuvuus suhde alkoholiin tms... ja näin ollen esim. juominen on enemmän sääntökuin poikkeus. Holistilla riippuvuus on jo päivien/elämän sisältö.
Kun juomisesta on tullut päivittäinen rutiini on jo huomattavan paljon vaikeampaa lopettaa päihteiden käyttö.
Oma halu jne ovat avain asemassa juomisesta eroon pääsemiseksi. Monesti alkoholistit eivät itse näe juomisessaan ongelmaa.
anteeksi kirjoitus virheet!
Suuri kiitos kaikille vastauksista!
Aihe on arka ja herättää meissä monia tunteita kuten viesteistä voi lukea:-)
Mukavaa kesän jatkoa kaikille!
Olemme kokeneet samanlaisia asioita; olemme siis seuranneet vuosia sukulaislapsen elämää väkivalta- ja alkoholistiperheessä, ja lapsi on ollut todella heitteillä. Me ja monet muut sukulaiset ja tutut ovat tehneet ilmoituksia sos. työntekijöille, mutta koska vanhempien mukaan ongelmaa ei ollut, lapsi sai elää kouluikään saakka näissä epämääräisissä olosuhteissa ja on saanut kokea yhtä ja toista. Vasta poliisien puututtua asioihin usein ja heidän vaadittuaan toimintaa, sosiaalityöntekijät uskalsivat laittaa huostaanoton vireille. Myös se vaikutti, että ilmoittajia oli vuosien mittaan ollut useampia; tuskin huostaanottoa laitetaan vireille yhden sukulaisten ilmoitusten ansiosta. Ja "avohuollon tukitoimet" kestivät myös vuosia.
Mekin ilmoitimme sosiaalityöntekijöille, että jos sellainen tilanne tulee, niin voimme ottaa lapsen meille asumaan. "Tilanteen" tullen sosiaalityöntekijät tietysti kävivät kanssamme paljon keskusteluita, jotta voisivat vakuuttua siitä että lapsella olisi meillä hyvä olla, etenkin kun kyse oli sukulaisista. He hyväksyivät meidät sijaisvanhemmiksi biologisten vanhempien vastustuksesta huolimatta, ja tämä on mielestämme ollut hyvä ratkaisu, sillä olimme lapselle ennestään hyvin tuttuja, hän oli meille alusta saakka läheinen ja lisäksi lapsen yhteys muihin sukulaisiin on säilynyt muuttumattomana.
On mahdollista, että teilläkin kestää pitkään, ennen kuin huostaanotto tapahtuu, jos sitä edes tapahtuu. Suhteet biologiseen vanhempaan voivat olla ongelmalliset, niin kuin meillä, sillä hehän kokevat huostaanoton niin, että me sukulaiset olemme ryöstäneet heidän lapsensa ilman syytä. Tosin eivät ole kuitenkaan muuttaneet elämäntyyliänsä mihinkään suuntaan, vaikka heillä varmasti olisi ollut mahdollisuus saada vielä lapsensa takaisin. Ehkä halua siihen ei todellisuudessa sitten ole.
Toivon mukaan kuitenkin sinun tapauksessasi kyseinen vanhempi "heräisi" ja pystyisi alkaa ajattelemaan tilannettaan ja toimimaan lapsen parhaaksi. Jaksakaa olla lapsen tukena, vaikka huostaanottoa ei tehtäisikään!
Hyvää kesää myös sinulle!