Meillä kaikilla
on oma
elinpiirimme,
pienen pieni kolomme,
jossa maailmakaikkeus
sirpaloituu hyräillen
onnen rasahduksia
kasvaen mielen sisällä
ja yhtyen leikkauspisteissään
toisiinsa
Kevyt ja ilakoiva
tie muistuttaa
läsnäolollaan
tilasta ja ajasta
yrittää yhdistää
suljettu labyrintti
maailman yhdyskäytävään,
jossa voi katsella
omaa sydäntään,
tuntea huimaa sykettä
aivan kuin olisi
leiriytynyt telttaan
rakastamansa ihmisen kanssa
Kehon lämpö,
levitetyt käsivarret
pehmeä äänensävy,
joka vapauttaa hellyyden
ilmaisemaan itsensä
myöntyväisyyteen tavalla,
joka tervehtii
sekoittunutta onnea
saaden pohkeiden
ihohuokoset nousuveden
tavoin tihkumaan
halusta tulla
kosketetuksi,
tulvimalla kostutetuiksi
Kauniita päiviä
suloisia öitä
nauttia kanssasi henkäyksistä,
jotka kiipeävät
pieninä kääröinä
nähden sinut omana itsenäsi
ja minut käpertyneenä kaaressasi,
kuunnella hengityksesi kuljettavan
koskettavan ääresi
valua minuun ja
tuntea ruumiisi omassani
kädet kämmenellä
lämpimästi painautuen
Sinä minussa, minä sinussa
http://www.youtube.com/watch?v=5cy2U04GE4c
on oma
elinpiirimme,
pienen pieni kolomme,
jossa maailmakaikkeus
sirpaloituu hyräillen
onnen rasahduksia
kasvaen mielen sisällä
ja yhtyen leikkauspisteissään
toisiinsa
Kevyt ja ilakoiva
tie muistuttaa
läsnäolollaan
tilasta ja ajasta
yrittää yhdistää
suljettu labyrintti
maailman yhdyskäytävään,
jossa voi katsella
omaa sydäntään,
tuntea huimaa sykettä
aivan kuin olisi
leiriytynyt telttaan
rakastamansa ihmisen kanssa
Kehon lämpö,
levitetyt käsivarret
pehmeä äänensävy,
joka vapauttaa hellyyden
ilmaisemaan itsensä
myöntyväisyyteen tavalla,
joka tervehtii
sekoittunutta onnea
saaden pohkeiden
ihohuokoset nousuveden
tavoin tihkumaan
halusta tulla
kosketetuksi,
tulvimalla kostutetuiksi
Kauniita päiviä
suloisia öitä
nauttia kanssasi henkäyksistä,
jotka kiipeävät
pieninä kääröinä
nähden sinut omana itsenäsi
ja minut käpertyneenä kaaressasi,
kuunnella hengityksesi kuljettavan
koskettavan ääresi
valua minuun ja
tuntea ruumiisi omassani
kädet kämmenellä
lämpimästi painautuen
Sinä minussa, minä sinussa
http://www.youtube.com/watch?v=5cy2U04GE4c
Vastaukset 5
Vanhimmat
Runostasi jäi positiiviset fiilikset. Kiitos! Mukava lukea välillä "ei-niin-synkkää" tekstiä. Synkkyys kun tuppaa niin herkästi tarttumaan. Herkkä samaistumaan ihmisten tunnetiloihin.
Mielummin ilo ilosta, joka sisältää aina tunteen onnesta. Löysin sisäisen iloni. Siellä se on koko ajan ollut, pienemmällä liekillä aina välillä, mutta sisälläni kuitenkin.
Sanoilla on ihmeitä tekevä voima.
Lisää hienoja sanoja, säkeitä Tommyn Eroottiset runot -kirjasta:
"Yksikin tällainen kuiskaus
sinun suustasi
huutojen, hätäisten kirkaisujen
ja mykistyneen kauhun keskellä
Yksikin tällainen kuiskaus
miltä minä tunnun,
sinulle, sinussa
Yksikin tällainen kuiskaus
saa vedet jakautumaan,
sokeat näkemään,
rahanvaihtajat viskaamaan
saaliinsa tuuleen
Yksikin tällainen kuiskaus:
onnea suurempi,
iloa keveämpi
Yksikin kuiskaus:
Niin kuin eläin
aamukasteisella niityllä
sinä olet"
Juu...sinä minussa...olin viikko takasin steputtelemassa ja koko ilta meni omasta mielestä tosi kovaa...Raiskilla oli hyvä setti...
Siitä ilosta tuli mieleen, että mulla ainakin toi musiikki sellasena yhdistävänä tekijänä...eli aika lähelle euforista tilaa menee tanssiessa jotain hyvää kappaletta (vaatii myös lennokkaan parin tietty) tai vaikka soittaessa sellasta mieleistä kappaletta. Se vaan tarttuu ja ottaa otteeseen, vie ns. mennessään...
Mitenkähän muut saa niitä euforisia...ennen tuli paljon lenkkeiltyä...siihenkin liittyy monasti hyviä viboja...hyvä seksikin kuuluu samaan kategoriaan...onhan noita...tarvii vaan syttyä ja sytykkeitä ;)
Kiitos sulle jälleen kerran.
Vai steputtelemassa...huisia...
Juu, lennokas pari on ehdoton. Siitä on jo aikaa. Minä ja parimetrinen kolli, kyllä siinä lennettiin...
Minulla on ollut ilo ja kunnia tanssia itse Åke Blomqvistin kanssa. Se oli hienoa liitoa sekin.
Tänä kesänä olen kerran kokeillut yökerhoketkutusta. Kivaa oli, ketkuttelin itseni...no joo, ei siitä sen enempää...
Euforia. Omia hyvänolontunteen lähteitä on mm. liikunta, musiikki (nimenomaan kaunis ja melodinen), hyvä seksi (no, edes kohtalainen) ja aikamoisen ihanan euforisen tunteen koin lomallani, kun uhmasin suurinta pelkoani. Kamalan ihanaa, ihanan kamalaa ja - ah - mikä dopamiiniryöppy kokemuksen jälkeen.
Kuulin juuri ikäviä uutisia. Nyt soi surujen kitara.
http://www.youtube.com/watch?v=8F-DELVGnz0
Nyt sait kiinnostukseni heräämään, et mikähän fobia sulla nyt olikaan?
Juuu, kovin on surullista taas kerran...muistan hyvin vielä silloin -80 loppupuolella ja -90 alkupuolelta, kun Topi ja Agents oli loistavassa vedossa tanssikeikoilla käydessäni. Lähemmäs nykypäivää tultaessa (henkilökohtainen mieleipide) laulu ja olemus hiipui tasolle, joka ei minua miellyttänyt ollenkaan. Kaikki kunnia pitkän päivätyön tehneelle muusikolle, Topi jää kyllä sydämiin monella hienolla kappaleella....
http://www.youtube.com/watch?v=Ok2WETnIgug&feature=related
Neuroottinen häiriö nimeltä akrofobia.... En tiedä, kuinka monta kertaa tuota pelkoa pitäisi uhmata/kohdata, jotta siitä pääsisi kokonaan eroon. Lomakokemus oli upea, vaikka niin perhanasti pelottikin. Luulen, etten ihan heti huomenna pääse kokemaan vastaavaa. Haikeaa.
Tämäkään ei jätä kylmäksi. Hieno tulkinta upeasta kappaleesta.
http://www.youtube.com/watch?v=ZXZdx95cYlA