enkä halua käydä täällä...olen siinä aika hyvin onnistunutkin.
Nyt vaan on niin mieli maassa, etten tiedä, kuinka kauan jaksan elää.
Tahtoisin olla ilman hänen/sinun ilkkumistaan/ilkkumistasi...tunnen itseni täysin arvottomaksi. Tuleepahan nöyryytyksen lisäksi selväksi, että käytit vaan hyväksesi!
Miten jaksan huomiseen?
Nyt vaan on niin mieli maassa, etten tiedä, kuinka kauan jaksan elää.
Tahtoisin olla ilman hänen/sinun ilkkumistaan/ilkkumistasi...tunnen itseni täysin arvottomaksi. Tuleepahan nöyryytyksen lisäksi selväksi, että käytit vaan hyväksesi!
Miten jaksan huomiseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko mahdotonta puhua siitä mitä tunnet nyt "hänen" kanssaan ?
Voisiko hyvän ystävän kanssa keskustelu helpottaa ?
Koet varmasti joka päivä onnistumisia "arkielämässä", pieniäkin, kehu niillä mielessäsi itseäsi, se kasvattaa itsetuntoasi.
On hienoa että kirjoitit tänne, moni ei niin olisi uskaltanut tehdä !
Ei missään nimessä kannata yrittääkkään keskustella ihmisen kanssa, joka ilkuu eli henkinen taso on jossain nilviäisen tasolla. Eroon sellaisesta! Voi tietty sanoa, että nyt on aika lopettaa, mutta mitään tuollaiselle ei kannata itsestään antaa.
Noita raakoja eroja kokeneena voisin sanoa, että eka kuukausi niiden jälkeen on vaikein. Jos on liian vaikeaa, käy hakemassa lääkäriltä apuja. Ne on tottuneet hoitamaan "sydänsuruja", ne on tosi yleisiä vaivoja miksi esim. terapeutillekin mennään. Jos sulla on mahdollisuus jutella jonkun kanssa, tee se. Terapeutti, koulupsykologi, lääkäri, ystävä... jotain auttavia puhelimia, kysy terveyskeskuksesta.
Kerran kävin pyytämässä jotain ahdistukseeni, ja samalla kirjoittivat unilääkereseptinkin (jota en kyllä hakenut). Ne ottaa ihan vakavissaan, kun kertoo että on paha olo. Parilla pillerillä pääsee jo pahimman yli.
Meillä ihmisillä on uskomattomat voimat. Me todellakin selvitään mistä vaan, vaikkei aina siltä tuntuisi. Joskus ne voimat ovat vaan piilossa ja niiden löytämiseen tarvitaan apua.
Noiden m*ulkkujen vuoksi ei kannata elämäänsä pilata. Ne eivät ole sen arvoisia, ne eivät ole yhdenkään huonosti nukutun yön tai hetkenkään pahan olon! Muistahan tuo!
Ensinnäkin KIITOS vastanneille, ihanaa, että olette olemassa.
Toiseksi elossa olen, mutta tiukkaa tekee ja kipeää, kipeää.
Neuvoja kokeneelta on oikeassa, ettei moisen nilviäisen takia kannata elämäänsä lopettaa. Surkuhupaisinta tässä on vain se, että olen itse ns. vanha ja kokenut - tosin en niinkään kokenut rakkausrintamalla. Tuo arvottomuudentunteen kokemus on minulle ensimmäinen laatuaan tällä (rakkauden)saralla ja tämän vuoksi tunteena minulle täysin uusi. Kukaan koskaan aiemmin ei ole ilkkunut minulle!; rakkaudessa.
Sitten on tietysti se, että omat tunteeni ovat niin voimakkaat, että minua viedään kuin "pässiä narussa". Olen uskaltautunut alueelle, josta en tiedä mitään. Tässähän räpiköin, mutta tuntemasta en lakkaa.
Kiitos teille vielä kerran, olette enkeleitä!