olin sekoamassa.
Illan viileydessä
istuin pöydällä
otsa vasten
jääkylmää ikkunaa.
Tuijotin ukkosen
sodan julistusta
laskin sekunteja
salamasta jyrinään
ja sade kasteli maan.
Kuuntelin yön hiljaisia
totuuden sanoja
seuranani
yksinäisen ruusun tuoksu
ja putoavat terälehdet.
Elämä
valui
hukkaan.
Illan viileydessä
istuin pöydällä
otsa vasten
jääkylmää ikkunaa.
Tuijotin ukkosen
sodan julistusta
laskin sekunteja
salamasta jyrinään
ja sade kasteli maan.
Kuuntelin yön hiljaisia
totuuden sanoja
seuranani
yksinäisen ruusun tuoksu
ja putoavat terälehdet.
Elämä
valui
hukkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos kuvasit tunnelmasi niin se välittyi. Tosin olen hiukan eri mieltä siitä elämän valumisesta hukkaan. Mitä sitten on silloin, kun se ei valu hukkaan? Elämä on. Ja ne tummimmatkin hetket ovat elämää, elämää joka aina muuttaa jotain itsessä. Muutokset ovat usein kipeitä, mutta monesti tarpeellisia.
Mutta silloin todella tuntee Elävänsä, kun on rakkaan lähellä!
valkenee vasta kymmenen vuoden päästä, että aiemmat vaiheet ovat antaneet toisaalta tilaa tai ettei hukka olekaan mitään muuta kuin vakio meidän kaikkien elämänpolulla.