Sisarkateutta?

Minulla on sekä vanhempia että nuorempia sisaria. Lapsuus meni nahistellessa heidän kanssaan, mutta harvoin oli sellaisia hetkiä, jolloin ei ollut mitään tekemistä.

Olen aina pitänyt sisaruskatrastani tukena ja turvana, jolle kerrotaan niin hyvät kuin huonotkin uutiset. Sisareni ovat hyvin toimeen tulevia ja ovat menneet naimisiin "parempaan sosiaaliluokkaan". Itse nain köyhän miehen, jota kultaisempaa ei löydy. Sisarkatraan lojaalisuus (vai sääli) kesti niin kauan kuin asuimme vuokralla kerrostalokolmiossa.

Vuosi sitten ostimme tontin ja mieheni alkoi rakentamaan meille taloa, tarpeeseen. Talon rakentamisesta ja velan otosta tuli tabu, josta sisareni eivät halunneet puhua mitään, vierailut loppuivat, puhelut harvenivat ja lopuksi tuli täydellinen välirikko. Rakentaminen oli stressaavaa aikaa ja olisin halunnut edes henkistä tukea sisariltani.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru vähentää surua puolella. Harvapa meistä jaksaa kuunnella ainaista valitusta, mutta toimiihan se toiseenkin suuntaan. Nyt sain ikävän opetuksen, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.

Ensi viikonloppuna on sukujuhlat ja on pakko mennä sinne kärvistelemään sisarusteni kanssa. Siellä sitten nypin kynsiäni ja tuijottelen pitkin seiniä pakollisen kahvituksen ajan ja kun lähden, alkavat pahat kielet laulaa...
2228
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

onhan toki mukavaa olla vähän ylhäältäpäin "ystävällinen ja hyvä" köyhemmälleen. mutta yllättävän usein se "parempiosaisuus" on sekin lainoilla rahoitettua ja siis silmänlumetta.

oletko varma etteivät sisaresi nyt tunne sinun nouseen lestistäsi heidän tasolleen ja saavan selville, että heidän ns. vaurautensa on sitä samaa pankille uskollisuutta.

mitä pahaa he teistä voisivat poistumisenne jälkeen puhua? teillä on omarakennettu koti valmis/-tumassa. lainaa, jonka pankki uskoo teidän kykenevän maksamaan. kaikkihan on hyvin.

ja jos he ihmettelevät, että millä rahalla... niin se on tosiaan vain kateutta.

mene ylpeänä ja pystypäisenä niihin juhliin. tehän olette hyvässä jamassa.

Äänestä

Mullakin on alkanut suorastaan v*tuttaan ei niinkään omat siskot vaan miehen puolelta käly eli miehen veljen vaimo. Se korppi sekaantuu kaikkeen ja kahden lapsen äitinä on aivan superkasvattaja ja neuvoja piisaa. Meidän välit ovat olleet ihan hyvät ennen lapsemme syntymää mutta nyt tilanne on melkein mahdoton.
Rakas käly kun on niin katkera ja kateellinen että laskee joka ainoan vaatteen ja lelun mitä mummo kellekin ostaa ja sitten selän takana märisee että heidän lapset saavat vähemmän tavaraa kuin meidän mukula. Ja se ei todellakaan ole totta..
Ompa kiva käydä siellä kylässä kun mistään muusta ei osata puhua kuin lapsista ja ristikuulustelun päätteeksi saa kuulla kuinka MEIDÄN lapset sitä ja tätä ja tuota.. Niin ja minun kasvatusmetodit ovat ihan kyseenalaiset. (Lastenhoitaja kun olen ammatiltani niin enhän minä mistään ymmärrä mitään..) Haluttaisi välillä haistattaa huilu koko muijalle mutta sodan välttämiseksi annan juttujen mennnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vielä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kokemuksia kirjoitti:

Minulla on sekä vanhempia että nuorempia sisaria. Lapsuus meni nahistellessa heidän kanssaan, mutta harvoin oli sellaisia hetkiä, jolloin ei ollut mitään tekemistä.

Olen aina pitänyt sisaruskatrastani tukena ja turvana, jolle kerrotaan niin hyvät kuin huonotkin uutiset. Sisareni ovat hyvin toimeen tulevia ja ovat menneet naimisiin "parempaan sosiaaliluokkaan". Itse nain köyhän miehen, jota kultaisempaa ei löydy. Sisarkatraan lojaalisuus (vai sääli) kesti niin kauan kuin asuimme vuokralla kerrostalokolmiossa.

Vuosi sitten ostimme tontin ja mieheni alkoi rakentamaan meille taloa, tarpeeseen. Talon rakentamisesta ja velan otosta tuli tabu, josta sisareni eivät halunneet puhua mitään, vierailut loppuivat, puhelut harvenivat ja lopuksi tuli täydellinen välirikko. Rakentaminen oli stressaavaa aikaa ja olisin halunnut edes henkistä tukea sisariltani.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru vähentää surua puolella. Harvapa meistä jaksaa kuunnella ainaista valitusta, mutta toimiihan se toiseenkin suuntaan. Nyt sain ikävän opetuksen, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.

Ensi viikonloppuna on sukujuhlat ja on pakko mennä sinne kärvistelemään sisarusteni kanssa. Siellä sitten nypin kynsiäni ja tuijottelen pitkin seiniä pakollisen kahvituksen ajan ja kun lähden, alkavat pahat kielet laulaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu