Ihanaa syksy alkaa

Sitä odotammekin

Syksyisessä luonnossa on voimaa:

Joka puolella ruskasta hehkuva maa,
poropolkuja kerolle kuljen.
Lapin tunturit taivasta tavoittaa,
kuvan syvälle sydämeen suljen.

Jos viima käy kerolla tunturin
tai reppu on raskas kantaa,
minne ikinä polkuni kulkeekin,
Sinun sanasi voimia antaa.


Polut, suot, kankaat ja louhikot
tulee tutuiksi varrella matkan.
Hetken viivähdän evästauolla
ja taas uusin voimin jatkan.

Joskus suunta on väärä ja kuljenkin
minä aivan vääriä teitä.
Älä silloinkaan anna eksyä
vaan siunauksellasi peitä.


Kuin vaellus Lapin luonnossa
on ihmisen elämä täällä,
Isän taivaallisen hoidossa
kurun pohjalla, tunturin päällä.

Anna kompassiin suunta oikea
ja osoita oikea reitti,
jos sumu sakea polullani
Sinun opastusviittasi peitti.


Uskomaton on luonnon kauneus
ja elämä lahja niin suuri,
mutta armosi elämää suurempi on
myös minulle tarjottu juuri.

Kun ilma on kirkas ja maastokin
on helppokulkuista aivan,
näen määränpääni selvemmin,
näen ylläni Jumalan taivaan.


Hyvä tehdä on matkaa yhdessä.
Joku auttaa, jos jalka ei kanna.
Rukouksiin suljemme toisemme,
Isä, luoksesi nousta ne anna.

Ja kun saavun nuotiopaikalle
ja katselen nuotiotulta,
minä tiedän: osani parhain on,
niin paljon saanut oon Sulta.


Tuntematon

Kirjoitit kuin minun ajatukseni ja tunteeni.