Siis olen 21 vuotias tyttö ja ihastuin valitettavasti kesän alussa yhteen suurinpiirtein samanikäiseen poikaan. Meidän piti nähdä paljonkin mut sitten rupes asiat kusemaan ja pahasti. Luulin etten enää ikinä näe sitä, mutta taisin palata aina välillä sinne missä se oli.
Musta jotenkin välillä tuntuu että tää menee nyt vähän överiksi. Hävettää. Ei mun pitäis pystyy perustamaan mitään tunteita tähän mitä me ollaan tavattu, mut en nyt vaan enää voi edes itselleni mitään.
Mä en uskalla sanoa sille mitään pelottavaa niinku et pidän siitä tai haluaisin nähdä, kun pelkään että se poistais mut sitten facebookistakin. Ja ajattelis että oon ihan tärähtänyt.
Se on oikeesti jotenkin niin ihana ja sen kanssa on niin hauska jutella ja näyttää että silläkin ois hauskaa mun kanssa. Osaan aina yllättää sen mun jutuilla. Mut missä mä nyt sen enää näen... kun sille ei voi sanoa tai sitten se voi olla kokonaan out of my life.
Mitä mä teen? Vai teenkö mitään vai unohdanko? Äh en halua unohtaa mut en voi kertoakaan.
Musta jotenkin välillä tuntuu että tää menee nyt vähän överiksi. Hävettää. Ei mun pitäis pystyy perustamaan mitään tunteita tähän mitä me ollaan tavattu, mut en nyt vaan enää voi edes itselleni mitään.
Mä en uskalla sanoa sille mitään pelottavaa niinku et pidän siitä tai haluaisin nähdä, kun pelkään että se poistais mut sitten facebookistakin. Ja ajattelis että oon ihan tärähtänyt.
Se on oikeesti jotenkin niin ihana ja sen kanssa on niin hauska jutella ja näyttää että silläkin ois hauskaa mun kanssa. Osaan aina yllättää sen mun jutuilla. Mut missä mä nyt sen enää näen... kun sille ei voi sanoa tai sitten se voi olla kokonaan out of my life.
Mitä mä teen? Vai teenkö mitään vai unohdanko? Äh en halua unohtaa mut en voi kertoakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muu ei auta kuin kertoa hänelle, että tykkäät hänestä. Jos et tee sitä, kadut. Jos teet, asia ratkeaa tavalla tai toisella. Tietenkään sinun ei tarvitse vain töksäyttää: Hei, tykkään susta! Vaan mieti, mikä on oikea tapa kertoa.