En tiedä, voisiko kaiken takana olla se, että hän kuvitteli minun olevan jotenkin paljon kokeneempi mitä olenkaan, ja odotti minun pitävän ohjia käsissäni taidokkaammin.. jossa en sitten onnistunut.:/ Eihän minulla ole kuin 1 parisuhde takana, ja pieleenhän sekin meni, että ihan hakoteillä kyllä olen, valitettavasti. Lisäksi vielä kun ujostuttaa ja jännittää välillä niin maan prkleesti hänen seurassaan ettei ole tosikaan. :(( Surullista tämä on siksi, että välitän hänestä yhä enemmän kuin varmaan koskaan tulen kenestäkään välittämään. Ja kun en voi tietää, että mitä jos hänkin välittää minusta ja kaipaa myös kuten minä häntä kaipaan. :( Mitä jos olisimmekin olleet toisillemme ne oikeat, mutta menetämme mahdollisuuden puhumattomuudella.. :((
Vääriä kuvitelmiako?
minä ja hän
21774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
.........onhan siinä muutakin, josta olen maininnut. Ei koske Sinua, vaan minua. Olet ihana, mutta.....Uskon ikävääsi, olet uskaltanut R ohkeasi.
.......ja hän
Paha mennä sanoo. Jos kieltää edes viestiä saaneensa.
Ei kai mitään ole vielä menetetty, vai onko..? ;) Mitä väliä kokeneisuudella on, kun tunteet ovat kaikista tärkeintä!
En sano täällä, kuin "pari kaunista sanaa, joita........?
Jossain.....jatkuu :D
Kyllä, todellakin luulin sinua kokeneemmaksi vaikka oletkin iältäsi minua nuorempi. Kerroithan olleesi seurustelusuhteessa kun tapasimme. Mutta nyt harmittaa kun en kysynyt miksi se suhteesi epäonnistui. Mikä meni pieleen?
Ei mitään voida menettää, aina on mahdollisuus, ole elämässäsi rohkea ja kerää kaikki rohkeutesi niin saat sen haluamasi! Pidän sormia pystyssä puolestasi!
kulli sulla on pystyssä täällä ja toisaalla vaimo?
Samanlainen juttu täälläkin eli minä naisena oletin hänen ottavan ohjat käteensä ja tekevän sen aloitteen. Hän varmaan oletti minun tekevän aloitteen, koska olen vanhempi ja siksi oletettavasti kokeneempi. Se vaan ei pidä paikkaansa, eikä mun luonteella muutenkaan tehdä aloitteita.
Täytyy myöntää, että kaipaan sitä, että mies tekisi aloitteen. Siitä tulee vaikutelma, että kyseessä on aikuinen mies, eikä ujo poikanen, vaikka sellaiseksi mies itsensä tuntisikin. Tajuan kyllä, että tuo on vain pintaa, eikä kerro oikesti mitenkään siitä, minkälaiseksi suhde muodostuisi tai toisen oikeista luonteenpiirteistä, mutta jotenkin sitä vain haluaisi perinteisen aloituksen. Mies tuskin edes tajuaa, minkälaisen myllerryksen mussa hän sai aikaan , kun alussa uskalsi näyttää mielenkiintoaan. Eli pakkeja ei todellakaan tarvitsisi pelätä.
Annoitko hänelle sitten joskus pakit?
En ole antanut pakkeja, enkä antaisi :)
sen verran vanhanaikainen, että kyllä miehen on tehtävä se aloite, oli kumpi sitten tahansa vanhempi tai nuorempi.
Ongelmana vaan on median antama kuva vanhemmista naisista nuorten poikiebn saalistajina, joten nuoret miehet varmaan luulevat, että jos vanhempi nainen on kiinnostunut, se hyökkää kimppuun kuin sika limppuun ja perinteiset kuviot voi unohtaa. Mutta eihän se niin mene.
Ehkä eivät sitten osaa nähdä itseään vanhempaa naista samalla tavalla naisena, kuin oman ikäisiään tai nuorempia, vaan odottavat tämän "vanhempana ja viisaampana" ottavan miehen roolin. Vaikka eihän se niin mene.
Aloittaja meneekö tekstisi miehelle vai naiselle?
Eräs hienosti alkanut tarina jäi nimittäin kesken, niin etten tiedä vielä mitä hän lopulta oikein halusi. Mies on minua joitakin vuosia vanhempi, mutten varsinaisesti olettanut hänen olevan kokeneempi. Tiedän että hän on ainakin kerran seurustellut vakavasti, näistä jutuista ei vaan ehditty vielä juttelemaan kunnolla. Jäi hieman hölmistynyt olo, kun alunperin itse tein ensimmäisen liikkeen ja sitten ikään kuin jätin hänen vastuulle jatkamisen. Ettei varmasti käy niin että minä vahingossa painostan häntä johonkin. Olin kyllä silloin varma että hän ihastui myös, mutta nykyhetkellä... en todellakaan tiedä. Hirvittävää hukkaamista, täytyy myöntää :(
Nainen olen ja kirjoitukseni menee minua vuotta vanhemmalle miehelle. Tässä asiaa pohdiskeltuani tajusin, että kaikista todennäköisintä kuitenkin on se, ettei häntä vaan kiinnostanut tarpeeksi. Usein sitä omassa mielessään vain haluaa muuttaa kaiken hyväksi ja kauniiksi, :(
Samoihin päätelmiin tässä olen päätymässä. Seuraavan kerran kun kohtaan jonkun, joka sytyttää vastaavalla tavalla, toivon että osaan itse ilmaista itseäni paremmin ja että mikään ei päättyisi näin..että mulle jäisi sellainen tunne että olen kaikkeni tehnyt. Pitää tässä katsoa hieman peiliinkin. On tullut sekin vanha viisaus todettua, että miehet ei vaan osaa lukea ajatuksia ja ne ei ehkä ota niin raskaasti / avoimesti näitä juttuja. Tsemppiä sulle, ei haaveissa mitään väärää ole ;)
seuraava kerta. Tunteita tulee ja menee, ihmiset on niin helposti korvattavissa..
joo noin mä kyl ajattelen
Kumma, että aloittajalla ei muka olisi pokkaa ottaa yhteyttä, jos kerran kysymyksessä on vuosisadan rakkaustarina? En ihan usko tuohon juttuun. Jos minulta olisi mies vienyt jalat alta en aikailisi ottaa häneen yhteyttä ja kertoa se hänelle silläkin uhalla, että hän ei minusta olisi samalla tavalla kiinnostunut. Helpompi jatkaa, kun totuus on tiedossa.
Mitä sitä miettimään jätittekö mahdollisuutenne täydellisestä suhteesta käyttämättä se selviää pienellä vaivalla.
en mäkään pystynyt olla ottamatta yhteyttä. En vaikka sydän hakkas, olin pelosta kankeana ja haukoin henkeäni. En vain olisi pystynyt elää itseni kanssa ellen olisi edes yrittänyt.
En usko, että oikeasti välittää jos ei pysty ottamaan yhteyttä. Rakkaus voittaa ylpeyden. Niin kuin eräs mies sanoi mulle kun hän kertoi miten oli pyytänyt vaimoaan ekan kerran treffeille, vaikka pelotti: "Sitä vaan tekee mitä pitää tehdä".
Mä olen samaa mieltä. Silloin tekee, mitä pitää tehdä.
ellei ole tunteet tarpeeks vahvat
Kyllä itse haluaisin tietää mikäli joku olisi minuun ihastunut/rakastunut
Itse olen toiminut samoin ja tottakai se jännitti, mutta minusta se oli kerrottava hänelle, koska ei täällä kuitenkaan ikuisuuksia olla.
Otin sen riskin että hän kuuluttaisi tunnustukseni kaikille ja tekisi minusta pellen. ..tiedä vaikka niin olisi tehnytkin.
Tunnustus ei poikinut suhdetta, eikä juuri muutakaan. Mutta sainpahan sydämeni purettua, eikä asia jäänyt kalvamaan sen enempää jutun kuollessa heti alkuunsa.