Päällekkäiset kutsut

Itse varmaan valitseisein sen joka on läheisin ja / tai lähinnä... Eli jos toisen häät / hautajaiset on vaikka 5 km päässä - ja toisen esim. 500 km päässä (ehkä hieman kärjistettyä, mutta....), niin valitseisin varmaan sen jonka juhlat on lähempänä riippumatta siitä onko sukulainen vai ei. Ja sitten taas voisin ehkä valita sen kaverin juhlat, jos en olisi ollut (missään) tekemisissä sen sukulaisen kanssa jotain 10 - 15 vuoteen! Oli se etiketin mukaista tai ei - varsinkin jo matkaero ei ole kovin suuri... ;)

Minäkin menisin mieluummin sellaisten ihmisten häihin, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisisssä, jotka ovat siis läheisempiä - huolimatta siitä, ovatko sukulaisen häät vai ei.

Tietysti myös hääkutsun saantiaika voi vaikuttaa. Jos toiselta parilta tulee kutsu paljon aiemmin, ennätän ehkä jo innostua heidän näkemisestään ja heidän juhliinsa menosta.

Toisaalta sukulaisen (kaukaisenkin) häisin menolla voi olla monia myönteisiä puolia. Niissä häissä luultavasti tapaa paljon sukulaisa, joita ei ole nähnyt vuosiin ja joita hakuaa tavata.
Hyvänkin ystävän häissä ei ehkä ole muita tuttuja kuin hääpari.

Vaikea tilanne kyllä, eikä sitä voi näin ykskantaan päättää. Se on vain sitten päätettävä, kun on tilanne "päällä".

En tiedä millaisessa seurapiirikermassa pyörit ja noudatatteko Victorian aikaista käytösprotokollaa omissa piireissäsi, mutta kutsusta kieltäytyminen ei ole mikään maailmaa kaatava juttu. Jos suhde juhlaparin kanssa olisi intohimoinen, omistushaluinen ja mustasukkainen ymmärrän toki, jos ei uskalla jäädä jostakin pois ja ähisee kuinka selvitä mustelmitta. Muussa tapauksessa rehellinen maalaisjärjen käyttäminen on viisainta ja on luontevinta mennä sinne, minne on läheisimmät välit ja jossa juhliminen tuntuu paremmalta.Vai olisiko sinusta mukavaa, jos paras ystäväsi tiukkaa protokollaa noudattaen ilmoittaisi kuinka on sopivampaa mennä sen äärettömän hankalan serkkuni häihin 500 km päähän vain siksi kun on kyse serkusta vaiko paras ystäväsi tulisi hymyileväisenä sinun juhliisi?

Mitä vaikeammaksi itselleen tekee käsitteen hyvät käytöstavat sen jäykemmiksi ne tavat muuttuvat ja jos kaiken aikaa pakottaa itsensä noudattamaan itse keksimiään protokollia sen enemmän se lisää suvaitsemattomuutta toisia kohtaan. Hyvät käytöstavat ovat myös kykyä sopeutua tilanteeseen ja huomata, koska on oltava hyvätapainen. Se lähtee sydämestä, jossa huomaavaisuus ja hienotunteisuus kehittyvät parhaiten.

Minulla käynyt aikoinaan juuri näin. Äitini kummityttö, ja oltiin läheisesti tekemisissä, sekä entinen työkaveri, tosin hyvä sellainen menivät naimisiin.
Toinen Saksalaisessa kirkossa ja toinen Espoon vanhassa kirkossa, lähes samalla kellonlyömällä.
Eli vain toiseen ehti.
Lähetin onnittelut ja ilmoituksen etten saavu paikalle työkaverille.
Sillä seurauksella ettei hän vieläkään, 19 vuotta myöhemmin ole tuntevinaankaan kun kadulla tullaan vastakkain.
Näinkin voi käydä.