Minun pitäisi aloittaa terapia tai käydä ammattilaisten juttusilla purkamassa vaikeita lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia. Mutta nyt mietin sitä, mistä terapiaan voi päästä? Ongelmat ei ole mielenterveysongelmia sinänsä, mutta käsittelemättömiä asioita, joita pitäisi purkaa, jotain käyttäytymis tai ajattelumalleja, jotka toistuu elämässäni, joita en saa katki, muttei vaikuta toisiin. Jääkö näistä terapioista joku jälki potilaspapereihin, jos on ottanut yhteyttä tk:n kautta terapiaan. Siitä ainakin jää, jos soittaa ja haluaa varata ajan mtt:hen. Lähinnä tässä joudun miettimään oman työni kannalta tilannetta, että psyki-merkintä jossain papereissa voi mahdollisesti estää minua työskentelemässä jossain paikoissa joskus riippumatta siitä, mitä sisältöä merkinnän takana on. Käytännössä olen nähnyt miten ihmiseen suhtautuminen ammattilaisten taholta vaikka sairaalassa muuttuu heti, jos potilastiedoisssa on psyki-liite tai merkintä, vaikka itse asiaa ei saa tietoon, mitä ne sisältävät.
Entä jääkö yksityisellä puolella terapiasta tietoja mihinkään? Mitä yksityinen terapia maksaa? Mitkä kriteerit täytyisi olla päästäkseen terapiaan? Voiko terapiaan mennä ns tunnistamattomana?
Entä jääkö yksityisellä puolella terapiasta tietoja mihinkään? Mitä yksityinen terapia maksaa? Mitkä kriteerit täytyisi olla päästäkseen terapiaan? Voiko terapiaan mennä ns tunnistamattomana?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei psykoterapiassa käynti ole mikään syy evätä jotain työtä tai koulutusta.
Vakava mielisairaus voi sitä olla. Eli pitää olla kunnon diagnoosit.
Eikä niihin potilastietoihin pääse kuka tahansa, eikä kovin helposti, vaikka tietojärjestelmät vuotaa. Eikä varsinkaan kukaan työnantaja tai koulutuksen järjestäjä.
Psykoterapeutit ja monen sosiaalialan ihmiset käyvät itse omaterapiassa /työnohjauksessa.
Rikosrekisteri on vakava juttu.
Yksityinen terapia maksaa 50-90 euroa/45 min, josta saa Kelasta noin 30 euroa takaisian sv-korvauksena, jos terapeutti on lääkäri/psykiatri
"Yksityinen terapia maksaa 50-90 euroa/45 min, josta saa Kelasta noin 30 euroa takaisian sv-korvauksena, jos terapeutti on lääkäri/psykiatri "
Missä päin Suomea saa terapiaa noin edulliseen hintaan? Siis psykiatrin antamaa, kyllä omani ainakin maksaa paaaljoon enemmän.
Ap; yksityisellä sektorilla tieto jää lääkärin ja/tai trerapeutin tietoihin., ei muualle.
Yksityiselle sektorille voi kuka tahansa mennä terapiaan, ei tarvitse täyttää mitään kriteerejä, julkisella asia onkin vallan toinen.
Kun hakeudut terapiaan niin ole sitten tarkkana, terapeutiksi voi kutsua itseään kuka tahansa, valitettavasti, kaikenlaiset huuhaa"terapeutit" sun muut. On aivan eri asia käydä psykoterapiassa kuin ns. terapiassa joka on esim. keskusteluapua.
"Yksityisellä sektorilla tieto jää lääkärin ja/tai terapeutin tietoihin" ei ole vielä pitänyt paikkaansa kohdallani. Tarkasteluvuosina ovat täysi-ikäisen yksityisvastaanotot. Kaikki Satakunnan yksityislääkärit ovat kertoneet vanhemmilleni ilman lupaani tällä aikavälillä.
Kehä III:n ulkopuolella on psykoterapia halvempaa, ihan psykiatrin ja VET :n ( vaativa erityistaso) terapeutin antama.
Ok, kylläpä se sitten on huomattavasti edullisempaa kuin pk-seudulla.
milloin nimenomaan vaativa erityistason terapeutti tarvitaan, kuinka traumaattinen tai kova tausta yleensä heidän potilailla on, eihän pelkkää keskusteluavun saaminenkaan aivan tyhjänpäiväistä ole nimittäin sekään?
No keskustelu on keskustelua, ei psykoterapiaa.
Itse olen kolmatta vuotta anal.psykoterapiassa eikä minun taustani ole sen kummosemmin traumaattinen tai kova (?!).
Silti ei tulisi mieleenikään käydä juttelemassa sairaanhoitajan luona, eli saamassa keskusteluapua. Henk.kohtaisesti pidän sitä tyhjänpäiväisenä.
Ihmettelen kyllä vähän.. Käyväthän terapeutitkin terapeutilla.
Ehkä kuvittelet vaan tuon "psyki-sorsimisen", sillä minä en ole koskaan huomannut mitään ongelmia missään. Etenkin ammattilaiset tietävät mistä on kyse, ei heitä hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Jos tarvitset apua, haet sitä. Onhan se oma terveys nyt paljon tärkeämpi asia, kun se mitä muut sinusta (muka) ajattelevat. Jos taas terveytesi oikeasti estää sinua tekemästä tiettyjä töitä, on aivan varmasti parempi ettet niitä töitä silloin tee.
Etpä tainnut tietää, miten asiat oikeasti kulkee..
Etenkin ammattilaiset näkevät sen psyki-merkinnän, vaikka katsoisivat tiedoista mitä tahansa muuta ja juuri sen vuoksi, että eivät pääse katsomaan sitä merkinnän sisältöä, osaavatpahan vain kuvitella sen. Ammattilaisista vain psyki-puolen asiakkaaseen hoitosuhteessa olevat henkilöt näkevät sisällön, mutta kaikki muut näkevät merkinnän = leiman. Tiedän kokemuksesta, että joka kerta kun on tullut vastaan tilanne, missä on tuo, se on erikseen mainittu kolleegoille, vaikka olisit näyttämässä pelkkää ihottumaa, vaikka merkintä olisi kymmenen vuotta vanha, vaikka asia ei olisi ollut sisällöltään oikeastaan juuri mitään. Sen jälkeen suhtautuminen muuttuu. En kuvittele, vaan valitettavasti tiedän.
Tietysti oma terveys ja ajattelumaailma on tärkeä asia. Terveys ei estä tekemästä mitään töitä. Mutta valitettavasti tuo merkintä vaan leimaa ihmisen. Sen jälkeen ei voi tehdä mitään virhettä, näyttää tunteitaan, joka kerta kun menet jonnekin missä joku näkee tuon, otetaan hyvin herkästi puheeksi, että mites olet muuten itsesi kanssa jaksellut, vaikka vain rakkoa menisi puhkaisuttamaan. Herkästi laitetaan pari ihmistä siihen rakon puhkaisuun, ikäänkuin siihen kaksi koskaan tarvittaisiin. Jne..
Nyt kyllä näet mörköjä. Sehän on vaan hyvä, että kysellään vointia. Sulla tuon asian kanssa on nyt ongelma, ei kellään muulla. Ei ole lainkaan noloa kertoa vaikkapa koko työyhteisölle olevansa esim. masentununut. Sulla on asenneongelma mt-ongelmaisia kohtaan. Tiedät varmasti "ammattilaisena", mitä tuollainen kulissien ylläpitäminen ja itsensä kieltäminen vaikuttaa ihmiseen. Tai ehkä noi johtuu just sun traumoistasi joihin olekin hakemassa hoitoa?
Selkeästi yrität provosoida kommentillasi. Vointiakin voidaan kysyä niin monella tapaa ja monessa mielessä. Ehkä sen joskus tulet huomaamaan.
Ei ole lainkaan noloa kertoa masennuksestaan? En ole masentunut. Lisäksi asiani eivät kuulu työyhteisölle, kuten ei töissä muutenkaan ihmisten omat henkilökohtaiset asiat muuta kuin työtoveritasolla, kuten muutkaan terveystiedot eivät kuulu kellekään, oli kyse vaikka peräpukamista aivan samalla tavalla.
Olen nähnyt mt-ongelmaisia liikaakin ja liian läheltä elämässäni, valitettavasti mieluiten olisin pitänyt asenteeni ja ollut kohtaamatta näitä asioita, jos olisin saanut valita. Ei ole asenneongelmaa, käytännön näkemistä liikaakin, myös työn kautta. Tiedän tarkkaan myös sen, että itsensä suojelu monelta huonolta asialta on todella tarpeen. Turha luottavaisuus ja yksityisasioidensa levittely ei varmasti kuulu työpaikalle ja olisi ehdottoman typerää ja kertoisi arvostelukyvytttömyydestä. Tämä aihe ajautuu kohta liian kauas alkuperäisestä kysymyksestä. Eli missä saada terapia-/keskustelupalvelua, ilman, että niistä jää merkintöjä? Traumaterapia on asia erikseen, eikä tässä ole siitä kysymys.
Samankaltaista kokemusta ja tietoa on minulla. En itse ole koskaan joutunut ikävään tilanteeseen, koska olen käynyt psykiatrian polilla ja psykoterapiassa, mutta tiedän muilla olleen. Somaattisella puolella valitettavasti laitetaan psyyken piikkiin joitakin oireita, jotka ovat myöhemmin paljastuneet somaattisiksi ja hoitoa vaativiksi. Joskus tilanteet ovat olleet vakaviakin. Somaattisella puolella tarkoitan tässä terveyskeskuslääkäriä, joka näkee koneelta, että psyk-sivut on potilaskertomukseen avattu.
Menet sitten yksityiselle.
Miksi täytyy yrittää näyttää kaikkien silmissä täydelliseltä ja virheettömältä? Etkö kestä omia vajavaisuuksiasi? Pitääkö sun olla muiden yläpuolella?
Ihmisten asenteet eivät muutu paremmaksi tuolla tavalla. Asioiden muuttaminen vaatii avoimuutta. Muistan lukeneeni joskus, että masentuneiden fyysisiä oireita on laitettu masennuksen piikkiin. Mutta on noita muitakin hoitovirheitä vaikka kuinka, ei se ole vain mt-potilaiden ongelma. Lääkärikin on vain ihminen.
Moni fyysinen oire onkin psykosomaattista, joten ei se ihan väärin aina mene. Ystäväni sairastui, rytmihäiriöitä, vatsakipuja, selkäsärkyä, pyörrytystä.. Tutkittiin ja hutkittiin, kunnes lääkäri ymmärsi kysyä miten ystäväni muuten voi. Paljastui burn out ja masennus. Oireet hävisivät kun oikeita syitä alettiin hoitaa.
Mun mielestäni olisi tärkeää, että psyykkisistä häiriöistä voisi puhua avoimesti. Ei ne ole sen kummempia kuin fyysisetkään sairaudet. Joidenkin vanhempien ihmisten mielestä henkiset sairaudet ovat vielä pelottavia ja hävettäviä, mutta onneksi 70-luvulla syntyneille on jo opetettu kouluissakin ettei se ole sen kummempaa. Nykyään on jo muotiakin käydä kaikenlaisissa terapioissa. Et ole vakavasti otettava, jollet kehitä itseäsi henkisesti. Kaikilla täyttyy olla jokin lapsuuden trauma tai ihmissuhdeongelma ratkottavaksi asiantuntijalla. Hyvä, koska tosi monelle niistä on hyötyäkin.
Jotkut kokevevat esim. seksuaalisuuden ja seksuaalisen suuntautumisensa jotenkin tabuna. Joillekin sairaudet ovat tabuja. En kyllä ymmärrä, miten esim. sairaaloissa joku pääsisi tutkimaan toisen potilastietoja turhaan jäämättä kiinni. Vähän väliähän joku on käräjillä siitä urkkimisesta. Alan ihmiset ovat vieläpä vaitiolovelvollisia, joten voi laittaa tutkinnan käyntiin jos jotain vääriä juoruja alkaa liikkua. Yksityisellä lääkärillä käydessäni kirjoitin luvan antaa tietojani saman paikan toiselle lääkärille jos tarve vaatisi! Ei ne tiedot sillä tavalla kaikkien tietoon tule. Yksi tuttu vastaanottovirkailija naureskeli joskus, kun joku oli ollut huolissaan potilastiedoistaan - totesi, ettei häntä kiinnosta, eikä hänellä olisi niitä aikaa edes lueskella, siellä kävi niin monia ihmisiä päivän mittaan.
Multa ei ole koskaan terveyskeskuslääkärillä tai millään muullakaan lääkärillä kysytty henkisestä hyvinvoinnistani, vaikka mulla on siellä muutama merkintä terapiasta, masennuksesta, vakavasta stressistä ja sopeutumishäiriöstä. Kyllä ne on ottaneet joka kerralla käsittelyyn vain sen syyn, miksi olen ollut siellä sillä kertaa. Jos on ollut henkisestä puolesta kyse, lääkäri on kysynyt onko ollut aikaisemmin jotain vastaavaa ja olen sitten kertonut. Vaikka ne asiat siellä taatusti lukeekin.
Minullekin tuli mieleen, että halutaan antaa ulospäin itsestä vahva ja täydellinen vaikutelma. Valitettavasti niistä ihmisistä vaan näkee ensimmäisenä, että niillä on kuori päällä ja ilmiselvästi jotain henkisiä lukkoja.
Tk-lääkärikään jopa ei näe merkinnän sisältöä, pystyy vain kuvittelemaan sen. Kukaan ei näe mitä psyki-merkintä sisältää, vaikka kyse olisi alunperin somaattisesta sairaudesta, joka on tulkittu väärin. Ja koska sitä ei näy, se nimenomaan aiheuttaa sen, että jokaiseen ihmiseen tulee suhtautua niin, että se voi tarkoittaa kaikkea mitä voi olla mahdollista.
Lisäksi merkintä jää potilastietoihin olemaan aina, riippumatta oliko se kerran, vai vuosien prosessi. Jokainen tietää, että sen merkinnän sisällä on kaikki mahdollista alkaen somaattisen sairauden väärintulkitsemisesta päätyen pahimman luokan mt-ongelmaiseksi ja kaikki mahdollisuudet siltä väliltä. Ja jos haluaa puhua asioistaan toisen ihmisen kanssa, tuo merkintä on aika kallis hinta siitä. Sen jälkeen mikä tahansa somaattinen oire voidaan tulkita psyyken ongelmaksi. Suhtautuminen mahdollisena potilaana tai vaikka pikkupotilaan vanhempana lähtee siitä, että se merkintä löytyy.
Ja kyllä psyykkiset sairaudet on aika paljon eri asia kuin somaattiset! Osa todella varottavia, jopa pelättäviä tiloja.
Siinä tilanteessa kun on tosiaan kyse sairaudesta, merkintä on asiallinen. Paljon parempi vaihtoehto on katsoa missä puhuu ja kenelle, jotta ei joutuisi viatonta keskustelutilannetta katumaan jälkeenpäin aina, varsinkaan kun kyse nimenomaan ei ole sairaudesta, vaan keskustelusta. Jokaiselta ihmiseltä löytyy jotain asioita, mitä kannattaisi puhua. Jokainen miettii kohdallaan, onko asia sellainen, että se niin pitäisi olla.
Musta sulla on tuossa kyseessä sama asia kuin lentopelossa. Voi tippua, joo. Tai olla tippumatta. Mutta mikä on se mahdollisuus että kerran tippuu? Liikenteessä kuolee enemmän ihmisiä kuin lento-onnettomuuksissa.
"Ja kyllä psyykkiset sairaudet on aika paljon eri asia kuin somaattiset! Osa todella varottavia, jopa pelättäviä tiloja. "
Jos ihan erikseen haluaa pelätä psyykkisiä sairauksia toisilla... Onhan noita psykooseja jonka alaisena voi tehdä jotain toiselle, mutta on myös tarttuvia tauteja, esim. lintu- tai sikainfluenssa, hiv...
Ilmeisesti minulla ei sitten ole missään vaiheessa tullut mitään merkintää psyykksistä vaivoistani, koska en ole koskaan joutunut minkäänlaisiin ongelmiin niiden kanssa, missään tilanteessa.
Minusta on typerää, että joku jättää avun hakemisen moisen "lentopelon" vuoksi. Asiat tärkeysjärjestykseen. Ja jos sulta joskus joku kysyy mikä tämä merkintä on, niin onko ihan kamalaa kertoa? Eih, en voi, minähän olen itse täydellisyys ja virheetön...! Ei sovi omakuvaani.
Vainoharhaiselta tuo ennemminkin vaikuttaa. Musta tuntuu, että monikin sillä psyki-merkinnällä varustettu on terveempipäinen kuin niitä välttelevä...
Hyvä kun vedit tuon liikenteen esiin. Esimerkiksi ammattikuljettajilta helposti evätään tuon puolen asioiden vuoksi ammatinharjoitusoikeuksia. Ikävä lähteä esim. rekkakuskin uudelleenkouluttautumaan, jos tulee joku ns. turha merkintä vaikka. Tuttavalla kävi näin.
Eikä siinä mitään, ettäkö tarvitsisi olla täydellinen ja virheetön. Ei tarvitse, mutta ei pidä hankkiutua tietentahtoen vaikeuksiin, joista tietää ja on nähnyt, minkälaisia käytännön asioita voi seurata, vaikka se tuntuisikin jostain ulkopuolisesta siltä, että ei normaalijärjellä ajateltuna noin pitäisi käydä. Eikä pitäisikään, mutta käytäntö ei vastaa ihan eettisiin ihanteisiin.
Voi vaikuttaakin aika hölmöltä pohtia näitä asioita, jos ei itse ole niihin törmännyt koskaan käytännössä. Nuo asiat ovat kuitenkin valitettavan arkipäiväisiä siellä, missä niitä käsitellään.
Kyllä ne merkinnät pysyviä on. Riippuu katsojan silmistä onko leimaavia. Jos on rahaa mene suoraan yksityiselle. Jos haluaa esim. Kelan tukemaa psykoterapiaa niin julkisen puolen kautta joutuu asioimaan.
Itse kadun kaikkein eniten että menin asioitani laulamaan julkisella puolella, psyk. polilla Ei edes haluttu ymmärtää, auttamisesta puhumattakaan, kaikki sanomani kirjattiin "sairaimman" kautta.
Jos joku lukee kyseisen sairaskertomuksen vs. tapaa minut ja itse kerron itsestäni ja elämästäni, niin kysymys voisi kuulua on kyse samasta ihmisestä. Niin vinoutuneesti tämä johtava psykologi, joka itse tulee mielisairaiden suvusta, oli osannnut kaiken sanomani vääntää. Oli vienyt skitso siskonsa oikein lehtihaastatteluun.
Tästä traumasta en ole vieläkään ylipäässyt. Pelkoja on lisännyt mielettömästi sillä kerroin kaikkein kipeimmät ja henkilökohtaisimmat asiani. Jos joskus joudun vaikkapa som. puolen laitoshoitoon niin hyvässä lykyssä näitä asioitani pääsee lukemaan koko työyksikön henkilökunta. Ei ole kysymys ihan pienestä asiasta. Hoitajat voivat olla ihan sairaan uteliaita psyk. puolen sairaskertomuksista.
Kaikkia kehotan miettimään hyvin tarkkaan mitä siellä julkisen puolen syövereissä itsestään puhuu. Psyk. polilla luokitellaan avunhakijat kahteen luokkaan; mielisairaisiin ja vaikeasti psyykkisesti häiriintyneisiin. Jos et kuitenkaan kuulu kumpaakaan niin sinusta halutaan tehdä sellainen. Hyvin varovainen kannattaa olla.
nimenomaan näin se käytännössä meneekin. Somaattisen puolen hoitajat eivät pääse psykipuolen papereihin, mutta tietävät juuri tuon saman, että sieltä löytyy joko psyykkinen häiriö tai mielisairaus. Pahimmillaan olen nähnyt, että on jätetty somaattisia vaivoja hoitamatta, koska ne on luokiteltu kuuluvaksi tuon merkinnän alle.
siitä oli lehdessä juttu että esim masennusta sairastavat pääsee huonommin somaattisiin hoitoihin kuin muut. miksi muuten just psyki merkintä,mistä tuo lyhennysmuuten tulee) miksei hiv merkintä tai väkivaltainen merkintä tai vaarallinen tartunta tauti merkintä. hiv rakon puhkaisussa tiedollahan on merkitystä ja varmaan tarviikin tietää jotta osaa suojautua. miksi se tieto psypolin hoitosuhteesta julkisella puolella pitää näkyä somaattisella puolella kun syrjintä kuitenkin on tosiasia, onko merkintä psykpolin potilaiden etu eikä pelkkä tällaisen merkinnän olemassa olo käytäntö ole syrjintää. tai miksei ole sisätautipotilas merkintää , että erotellaan yhden polin potilaat niin että pitää erikseen merkitä
No hoh-hoijaa... Samat kirjoittajat vakuuttavat monessa viestissä, kuinka elämä menee pilalle jos potilastiedoissa on merkintä esim. masennuksesta.
Jos pitää fuulata, tehkää se taitavammin. Käsialan tunnistaa...
Jokaisen oma asia, haluaako päänsä kuntoon vai onko tärkeämpää sairastaa vaivojaan piilossa. Tuollainen salailu vain vaikeuttaa ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista.
Tuo juttu jossa masennusta sairastavat pääsevät huonommin somaattisiin hoitoihin oli itseasiassa vähän erilailla... Alkuperäisessä tutkimuksessa puhuttiin mt-potilaista, joiden kielellinen ilmaisu saattaa olla sellasta ettei se aina aukea hoitohenkilökunnalle. Jos potilas esim. selittää selässään nokkivista raakkuvista linnuista, saattaa selkäkipu jäädä kokemattomalta huomiotta. Lisäksi terveellä on enemmän voimia pitää puolensa elämässään. Masentunut ei jaksa selittää mikä vaivaa tai edes hakeudu hoitoon.
Jos et hoida mt-ongelmiasi, voit olla kohta samassa jamassa ;-)
En ymmärrä, miksi ei alkuunkaan luoteta asiantuntijaan, lääkäriin, vaan aletaan puoskaroimaan itseä. Juuri tuollaiset tapaukset johtavat siihen, että lääkäriä johdetaan harhaan ja saadaan väärää hoitoa.
Mitään syrjintää ei ole muuta kuin omassa päässäsi. Paitsi jos puhutaan ihan menetetyistä tapauksista - dementoitunut vanhus, elinajan odotus kork. vuosi, lonkkavaivainen, ei välttämättä saa uutta niveltä - työelämästä aikaa sitten syrjäytynyt joka ei työelämään tule palaamaan, mahdollisesti vaivaa vähentävä kallis ja riskipitoinen leikkaus joka ei kuitenkaan kuntouta - - Näistähän jokainen on kuullut.