Elämä on..

_yksin_ kirjoitti:

..välillä niin syvältä. Alkaa jo erosta olla 3 kuukautta ja yksinäisyys hiipii samalla mukaan. Iltaisin ja varsinkin nukkumaan mennessä miettii, kuinka ihanaa olikaan viettää aikaa yhdessä ja tehdä kaikkea kivaa. Nyt menen illalla nukkumaan aivan yksin. Katson ehkä televisiota jonkun aikaa, ja kunnes pääsen sänkyyn asti, tuntuu kuin olisi vaikea hengittää ja tulee tavallaan todella ahdistava olo, tietäen, että kukaan ei ole siinä vieressä jonka kanssa saisin aamulla taas herätä ja viettää päivän, niinkuin oli ennen. Ja vaikka jo 3 kuukautta mennytkin tässä yksinolemista. Kuinka voi olla näin vaikeaa, vaikka sinkkunahan pitäisi olla vapaa ja tehdä mitä haluaa? Baareissa en jaksa juosta kuin pari kertaa kuukaudessa, koska niissä tuntuu olevan jokainen lähes aina niin ympäripäissään, ettei edes puheesta selvää saa. Tosin kyllä joskus tulee itsekin paineitaan purettua kovemmalla juhlimisella. Pikku hiljaa vain yritetään eteenpäin mennä, mutta tuntuu vaikealta. Vaikein on varmaankin se, että ei jostain syystä enää "osaa" olla yksin. Tiedän, että täällä on varmasti paljon porukkaa joilla on asiat paljon pahemminkin, mutta ajattelin tänne kirjoitella aikani kuluksi tunteitani.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä