En ole nähnyt sinua pitkään aikaan

Miten pitkä aika?

Ikävää kummempaa kuulu, Minne sinne? Tulen aina mahdollisuuksien mukaan sinne. Mitä pitäsi selittää? Voin selittää vielä, en tänne haluis selitellä. Mitä kun selitän, mitä sitten tapahtuu.

Tärkein nyt- onko kaikki hyvin?Ja todiste et sä oot sä.
'sitten voit selittää mitä haluat ja milloin haluat - minä osaan kuuntella.

En tiedä kenelle kirjoitan mutta voin sen verran sanoa että tämä "meidän tilanne" on ollut niin sekava että on vienyt multa yöunet.
Voisin tulla käymään sinne (jos nyt oikea paikka?) ja sitten puhuttais asiat selviksi ja ihan kahden kesken!

koskaan kuulunut parempaa kuin nyt kun pääsin sieltä pois. Enkä ikinä aio tulla käymään siellä, en!!! Että ihan turha odottaakaan. Olin sinuun syvästi ihastunut mutta koska käyttäydyit niin tunteettomasti minua kohtaan, olen päässyt tunteestani eroon jo aikoja sitten. Äläkä enää revi auki jo umpeutuneita haavoja sydämestäni!

käsitin asioita väärin, mutta ei kai tämä mikään maailmanloppu ole. vähän tyhmä olo jäi tosin, voit ehkä arvatakin mistä asioista ;) päivä kerrallaan eteenpäin, turha kait tätä on jossitella. varmaan jollain tasolla sinua ymmärrän, vaikken hyvin kuitenkaan. jäi mysteeriksi koko homma jotenkin. eipä multa kauheesti mitään kyselty ja ne yhteydenototkin jäi sen shokkityrmäyksen jälkeen. että tämmöstä.

Tässä on vastausta ihan kylliksi: http://www.youtube.com/watch?v=l4sJOX7IV70

Ja toisekseen, en vihannut ketään, mutta se koko puulaaki masensi minua suhtautumisellaan! Vaikka annoin kaikkeni, sain silmilleni vain p*****. Se on masentavin ajanjakso elämässäni mutta nyt olen jo toipunut siitä ja minulla on kaikki hyvin vaikka aika ei tule niitä muistoja ikinä kultaamaankaan. Onneksi ne vain peittyvät unholan kilometrin paksuisen betonikuoren alle ja siellä pysyvätkin ikuisesti!

PRRRKLE! Mikä peleily täällä on?!
Lapset - nukkumaan!
Sinä - vasta. ole kiltti

Miksi avautuisi henkilökohtaisista asioista ventovieraille?

Kirjoittaa tänne että mä olisin varma että se on mulle tarkoitettu

Asiat selvitetty. Sä oot kunnossa, paransit vaikeasta erehdyksestä ja pienestä intohimosta. Olet tehnyt oikean ratkaisun (koska todellisuudessa olen vielä vaikeampi).

Koulutuksellisesti/ammatillisesti kaikki etenee hienosti ja hirveen nopeasti ja olen päässyt tekemään sellaisia juttuja, joita en koskaan olisi uskonut. Välillä on tosi kiire, mutta haalin vaan lisää juttuja, koska en osaa enää stressata. Huomaan, että nauran nykyään vähän vähemmän kuin ennen ja pelkään, että olen tullut vanhaksi. Kompensoin sitä puhaltelemalla koko kesän saippuakuplia ja kelaamalla hassuja vitsejä päässä koko ajan. Muu elämä kulkee koko ajan eteenpäin ja pidän siitä. Olen oppinut olemaan vanhoista asioista avoin, koska sitä on pyydetty niin paljon. Avoimuuden vuoksi parempi puolisko on vähän mustasukkaisempi kuin ennen, mutta se on varmasti hetkellistä. Se miettii joskus, että vihaatko sinä sitä ja kuinka outoa on ajatella, että joku vihaisi itseään. Se sanoo myös, että jos mulle koskaan tapahtuu mitään tai en ole enää sen elämässä, niin se tulee sanomaan sulle suorat sanat siitä kuinka ihmisiä kohdellaan. Olen huokaissut ja sanonut, että lopettaa vammailun ajatuksissaankin heti. Jos siis halusit tietää itsestäsi. Koska muut tuohon liittyvät asiat on ehkä parempi olla mun omassa tiedossani, enkä ala niistä tänne kertoilla.
Mulla on kivoja koulukavereita, jotka aina kehuu mun kampauksia ja vaatteita ja pyytää kaikkialle mukaan ja avautuu mieshuolistaan. Tunnen tarvitsevani kavereita vielä vähemmän kuin ennen, mutta tuntuu ihan kivalta, kun ihmiset on kivoja. Joitain pieniä juttuja jäi, jotka meni meidän välisten tapahtumien myötä pahemmaksi. Menettämisen pelko on luokkaa, että en melkein kestä sitä. Pelkään suunnattomasti kun parempi puolisko sanoo käyvänsä nopeasti kaupassa tms. että se häviää. Sut on jo menetetty, sitä en pelkää enää, mutta ne tapahtumat pahensi tuota ongelmaa. Tuollaisia pieniä juttuja.
Suurimman osan ajasta olen iloinen enkä oikeastaan ikinä murehdi mistään. Olen 92 prosenttisen onnellinen. Ehkä kerran 3 viikossa-2kk tulee hetki, että saan sanoa itselleni tosi paljon, että en saa hypätä katolta. Silloin tuntuu, että on sisällä pelkkiä haavoja, mutta ne ei kuitenkaan tunnu miltään ja on pahinta, kun ei edes tunnu miltään. Tekee vaan mieli hypätä alas. Se on tosi vaikeaa yrittää olla järkevä ja ajatella ettei pidä hypätä. En tiedä lakkaisiko se tunne joskus tulemasta, jotenkin luulen, että ehkä ei. Joskus ajattelen, että pitäisi pyytää etukäteen ihmisiltä anteeksi, jos joskus hyppäänkin, mutta se vaan kuulostaa väärältä ja koko asia kuulostaa siltä, että sen voi tajuta ihan väärin. Kukaan ei varmaan tajua ikinä mitään, mitä ajattelen, mutta ei se mitään :) Syy sille, miksi en mielelläni kerro ajatuksiani etenkään tänne :)

-----
Vastaus rivien väleihin: Musta se on tosi hyvä asia, että ei olla nähty pitkään aikaan. En sitä haluaisikaan. Helpompi/parempi näin. Niin ei siis tarvitse turhaan sun sitä pelätä, se on viimeinen asia mitä tekisin ihan itsenikin kannalta.

Nyt menen jatkamaan miljoonia keskeneräisiä asioita enkä kirjoita koskaan enää edes rivin väliä saati riviä tänne :)

Kerro sinä jokin sellainen asia, josta vain minä voin sinut tunnistaa. Ei ole tapana huudella omia asioitani kenelle tahansa ja joka suuntaan.

niin hyvin kuin asiat voivat olla sen jälkeen kun ensin olen saanu henkisesti turpaan ja sitten ihan oikeasti..että ihan hyvin menee,kaipa me viel nähdään..mene ja tiedä..mutta jos minut jossain vielä näät,tule oikeesti ja rohkeasti juttelemaan!muuten en tiedä olenko minä se jota tarkoitat!

Mulle ei kuulu kauheen hyvää. Tulevaisuus huolettaa.
Ehkä näin oli tarkoituskin käydä. Tuli kunnolla päin pläsiä kaikki asiat.
Sinne en halua joo mielelläni enää tulla, kuin korkeintaan pimeällä ja huivi tiukasti silmillä ja HIIPIMÄLLÄ (KUVAANNOLLISESTI).Joku vinkki vois olla : ikäero.

lomalllllllllaaaaaa! jos olet se joka hehkuu kun sun kanssa juttelen?

.ja kukahan kysyy?
Vastaisin, jos kysyjä ei itse ole Trolli.

ole rehellinen, rölli..

Kaikki on ihan hyvin. Elämä on vaan valtavan kiireistä, enkä ehdi tekemään puolia siitä mitä olen suunnitellut. Elän hyvin omannäköistä ja varsin yksinkertaista elämää. Minulla on sopivasti ystäviä ja pyrin tulemaani kaikkien ihmisten kanssa toimeen.

Voisko alkuperäinen edes pikkasen vihjasta mihin en kenties halua tulla? Vasta sitten kerron mitä kuuluu, jotta tiedän oletko se sinä vai trollipeikko....

mä kans eka ajattelin että tää oli mulle, mutta tais olla miehelle pks. :) ei ois pitäny vastata.