Mitä voisin tehdä elämäni eteen. Kotikasvatukseni oli erittäin ankara ja kiusanhenkinen. Tyttöjä kohdeltiin kasvattaessa miesväelle piiaksi.Miehet söi ruuankin ensin ja naisillle jäi tähteet, kun he oli niitä"oikeen työntekijöitä".
Tyttöjen ja naisten työt pidettiin "lelluiluna".
Isä ei sietänyt lapsia lainkaan. Äiti MS-tautinen. Sairauden tähden elivät alkukantaista elämää. Ulkopuolella yhteiskunnan. Heti, kun kynnyksen yli päästiin lapsena piti elättää itsensä, vaikka männynkäpyjä keräämällä, heinäpelolla haravoimassa, ongella ja marjastamassa.
Koulunkäynti pidettiin turhana tyttöjen kohdalla, koska ne menee lapsien hoitoon pian, kun äijän saa.Täsätä syystäpelättiin "sulhaisia", kotirouvat pidettiin tyhminä
. Lenitaa ihailtiin, joka ei laittanut "hilkka päässä ruokaa miehelle", hän anto ymmärtää, että hällä on järkipäässä. Kotitaloustyöt oli tyhmien työtä samoin lastenhoito. Niiltä tunneilta "lintsattiin", kun ne oli joka akantöitä.
Mielisairaalassakin opetetaan käsityötä ja taloutta, mutta hienoa konttorityötä ei anneta tehdä. Siinä oli jo hyvinvoinnnin merkki parempaan.
Koulumme oli jaettu liikelinja, kotittalouslinja ja maatalouslinja ja nää kolme linjaa halveksu toisiaan, ts. ei puhuttu kotitalous ja maatalouslinjalaisten kanssa mitään välitunnilla ja se näkyi vaatetuksestakin.
Liikelinjaa pidettiin parempiosaisten linjana, jossa tytöt tieti muodistakin kaiken eikä karjanhoito kiinnostnaut muutoinkaan.Maataloon emännäksi esittäminen oli "loukkaus".
Opettajat uhkasi monesti, jos ette täällä liikelinjalla pärjää on meno kotitalouslinjalle, siellä oli "tyhmäpäät". Tällätavoin saatiin heikkopäisetkin lukemaan ja laskemaan hyviä numeroita.Maatalouslinjalla oli vain poikia, tyttöjä kotitalouden linjalla, mutta liikelinjalla oli sekä tytöt ja pojat. Pojat saivat tuona aikana sillä koulutuksella, jopa maaseudulta pankinjohtajan paikkoja, puhumattakaan, jos kävi kauppakoulun.
Tyttöjen ja naisten työt pidettiin "lelluiluna".
Isä ei sietänyt lapsia lainkaan. Äiti MS-tautinen. Sairauden tähden elivät alkukantaista elämää. Ulkopuolella yhteiskunnan. Heti, kun kynnyksen yli päästiin lapsena piti elättää itsensä, vaikka männynkäpyjä keräämällä, heinäpelolla haravoimassa, ongella ja marjastamassa.
Koulunkäynti pidettiin turhana tyttöjen kohdalla, koska ne menee lapsien hoitoon pian, kun äijän saa.Täsätä syystäpelättiin "sulhaisia", kotirouvat pidettiin tyhminä
. Lenitaa ihailtiin, joka ei laittanut "hilkka päässä ruokaa miehelle", hän anto ymmärtää, että hällä on järkipäässä. Kotitaloustyöt oli tyhmien työtä samoin lastenhoito. Niiltä tunneilta "lintsattiin", kun ne oli joka akantöitä.
Mielisairaalassakin opetetaan käsityötä ja taloutta, mutta hienoa konttorityötä ei anneta tehdä. Siinä oli jo hyvinvoinnnin merkki parempaan.
Koulumme oli jaettu liikelinja, kotittalouslinja ja maatalouslinja ja nää kolme linjaa halveksu toisiaan, ts. ei puhuttu kotitalous ja maatalouslinjalaisten kanssa mitään välitunnilla ja se näkyi vaatetuksestakin.
Liikelinjaa pidettiin parempiosaisten linjana, jossa tytöt tieti muodistakin kaiken eikä karjanhoito kiinnostnaut muutoinkaan.Maataloon emännäksi esittäminen oli "loukkaus".
Opettajat uhkasi monesti, jos ette täällä liikelinjalla pärjää on meno kotitalouslinjalle, siellä oli "tyhmäpäät". Tällätavoin saatiin heikkopäisetkin lukemaan ja laskemaan hyviä numeroita.Maatalouslinjalla oli vain poikia, tyttöjä kotitalouden linjalla, mutta liikelinjalla oli sekä tytöt ja pojat. Pojat saivat tuona aikana sillä koulutuksella, jopa maaseudulta pankinjohtajan paikkoja, puhumattakaan, jos kävi kauppakoulun.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oudolta kuulostaa kohtalosi. Omassa kotonani äiti oli se perheen ylläpitäjä. Koskaan ei ollut kahta puhetta ihmisten sukupuolesta, saati paremmuudesta.
Äitiäni parempaa ihmistä tuskin onkaan.
Mitään kastijakoa ei harjoitettu, jokaiselle ihmiselle suotiin oma osansa.
Äitini antoi minulle myös mahdollisuuden kouluttautua korkealle. Siitäkin häntä kiitän, vielä sinne taivaitten pilvilinnoihin.
.
Ymmärrän sinua, yritä kestää, muuta en voi sanoa.
Olet viisas.
Mitäkö voisit tehdä elämäsi eteen? Unohda se tietynlainen ilkeys ja pahuus mitä sieltä löytyy, nuo mainitsemasi eriarvoisuusasiathan olivat sen ajan käsitystä elämästä ja sivistyksestä. Pienen maatalon lapsena en ajatellutkaan mennä miniäksi johonkin taloon saati tuoda vävyä kotitaloon - ei herranjestas. Konttorityöt ne vasta fiksuja oli ;-D))
Nyt maatalouslomittajakin on Ihminen, oikein fiksu sellainen, varsinkin jos hallitsee modernit koneet ja laitteet. Ennen oli rengit ja piiat. Tältä osin maailmaon muuttunut totaalisesti, onneksi tasa-arvoisempaan suuntaan. Mutta onpa koko maatalouselinkeinokin käynyt läpi valtaisan myllerryksen.
Olet onnekas koska olet nähnyt elämää "pohjan kautta". Pidä kaikki kokemasi vahvuutenasi. Osaat hyvin arvioida nuoruudenaikaiset elämäsi epäkohdat (huh sitä eriarvoisuutta), siispä sinun ei tarvitse jäädä niihin makaamaan eli mokomia märehtimään. Voit tehdä elämälläsi juuri mitä haluat. Menneet on menneitä, onneksi. Tunnistan hyvin monta kohtaa kirjoituksestasi, joten tiedän että tekstisi on totista totta.
Nyt lapsuuden, nuoruuden ja siis menneisyyden peikot ovat jo kaukana takana. Toistan vielä: pidä kokemasi vahvuutenasi, mutta mene eteenpäin ilman katkeruutta mitään ja ketään kohtaan. Sinua arvioidaan vain siltä pohjalta millainen ihminen olet nyt. Olet vahva ja onnekas, olethan päässyt tänne asti täysijärkisenä. Etkä ole vielä edes kunnon "ikäihminen", oikein hyvää elämää on vielä paljon jäljellä. Elä täysillä. Onnea matkaan!
Isäni oli yksi niistä kymmenistä tuhansista
sodassa mielenterveytensä menettäneitä.
Ja meno tietenkin sen mukaista.
Mutta niin oli naapureissakin.
Eipä muista isän sylissä istuneenu.
Rauhallisimpia olivat isättömät kodit.
Niissä mielellään vierailtiin.
Parhaita isiä olivat sankarivainajat.
Kyllä se meilläkin noin oli...
Olihan minunkin isäni koko jatkosodan rintamalla, mutta silti reilu mies, vaikkakin kovin ankara. Ja toivoi minusta ihan jotakin muuta kuin mitä minusta sitten tuli mutta kun näki että onnistun omalla tavallani, hyväksyi sen.
Ja töitä piti vanhempien tehdä koko ajan, samoin minun jo lapsesta, rutiköyhiä kun oltiin. Ei siinä isän polvelle päässyt kuin selkäsaunaa varten eikä sinne niin kauheasti kaivannut.
Mutta olen mikä olen ihan omasta syystäni, en ainakaan vanhempien.
:)) tuo oli hyvä, tuo isän polvelle pääsy..:)
Olihan ne kasvatus perinteisestikin ihan muuta kuin tänä päivänä, ja se on hyväksyttävä, olleet on olleita ja menneet menneitä, jospa niistä selekäsaunoista poiki jotain hyvääkin, josko omamme jäi niin piiskaamatta.
Raamattuhan se käski lapsia kurittamaan, ei siinä kyllä mainita että fyysisellä väkivallalla..
Ei aina sodasta johtunut, vaan ennen naurettiin miehelle, jos teki kotitöitä tai piti lapsia sylissä, se oli akkojen touhua..
Minullakin on hyvä Äiti, ja hän palvelee vieläkin meitä aikuisia lapsiakin, se on välittämistä ja rakkautta, hän tekee se sydämellään, kiitos Äidille!
Isästä, hyvät muistot ja kannustusta sain paljon, myös juoksin syliin, kun kotiin tuli.
Hyvä myös, että jo pienenä saimme olla mukana pellolla ja navetassa, tunsimme itsemme tärkeäksi.
>koullu on muuttunut<
Ihan kuin omasta elämästäni.
Onneksi on ollut sisua ja järkeä päästä yli "kasvatuksestani".
Eiköhän tuo ole sinun kohdallasi myöhäistä jo, jos et tuohon ikään ole saanut asioitasi kuntoon, niin tuskin ne enää siitä muuksi muuttuu.
kan kansalainen siihenaikaan, omat tyttäret koulutin yliopistossa( palkat suuremmat ) elättämään miehensä ja perheensä, asiat kääntyi toisinpäin, mutta olikohan sekään oikeinpäin. Maailma on muuttunu. Jokatapauksessa elämä on taistelua.
Alottajan teksti oli kuin omasta elämästä, sillä erolla että isälläni oli myös ((räiskähtelevät ) tunteet.
Tyttölapsilla ei ollu samaa arvoa kuin poikalapsilla, niinpä kaikki veljeni saivat teknisen koulutuksen osa yliopistollisen koulutuksen, meikä otti miehen elättämään, kylläki menin heti itsekki työelämään mukaan, siihen aikaan piti molempien olla työssä jos aikoi hankkia asunon ja elättää perheen. Naisena olo suomessa ei ruusuista ollu, luulempa ettei vieläkää.
"Mitä voisin tehdä elämäni eteen."
No ensiksikin haluan tietää mikä vuosisata noiden lukujen -49 edessä mahtoi olla, taisi olla jotakin keskiaikaa.
Tämä on nykyisin vapaa maa yrittää kaikenlaista. Täällä eivät vanhemmat täysi-ikäistä määräile. Joten: vaihda tuo piste kysymysmerkiksi ensimmäisen virkkeen perässä, sen jälkeen kysyt sen kysymyksen itseltäsi, et meiltä. Ja kun keksit mielestäsi hyvän vastauksen, alat toteuttaa sitä, onhan tässä aikaa vaikka mihin.
Sodan jälkeenhän kasvatettiin pojista sotilaita.
Kasvattajilla kun oli mielessä historiallisten
vääryyksien korjaaminen. Pyssy oli ainoa
leikkikalu.
Ja tämmösiä tunneköyhiä meistä sitten tuli.
Jatkuvasti viha mielessä.
Joo, et taida tietää mutta olen sivari, ja isä pitkän kaavan mukaan sodankäynyt mies. Etkä varmasti arvaa ettei siitä meidän välillämme mitään sotaa tullut, hän hyväksyi kyllä kantani koska sen aidoksi tiesi.
Ankaruus oli toisenlaista meillä, ei alistamista vaan kasvatusta kurinalaiseen toimintaan.
Ihme on, jos et ole noista traumoista viellä päässyt eroon? Olen sinusta vanhempi ja tietenkin vielä "perintönä" on se miehen passaus, joka kodissani vallitsi äidin tahdosta.
Äiti hoiti talouden täydellisesti, ruoka oli pöydässä ajallaan, kuten puhtaat pyykit ja isän etuoikeutettu asema perheessä. Selkään saimme molemmilta, äidiltä piiskaa ja isältä remmiä, kun ei sana kuulunut ja aina se ei kuulunut....ikäväkyllä persuuksilla. Ja monta kertaa!
Kouluja sain käydä mieleni mukaan, kuten huvituksiin mennä. Isäni oli jopa huolissaan kerran, kun meillä siskoni kanssa oli "tanssilakko", niin oli kysynyt äidiltä, että missäs nyt on vika? Äiti oli kyllä välittäjä isän puheissa monessa asiassa, kuten itsekkin kyselin isäni mielipiteitä äitini kautta.
Se sylissä istuminen onkin utopiaa, mutta sen muistan pienenä, kun äiti oli navetalla(oli hän aamuisinkin, mutta me nukuttiin) iltaisin, niin isäni kertoi meille juttuja Kuikkakoposesta ja joitain kummitusjuttuja.
Nyt vasta olen tajunnut asiayhteyden, kun hän sodan jälkeen varoitti meitä jääkarhuista ja verhot piti olla kiini tiukasti iltaisin. Asuimehan ihan itärajan tuntumassa, joskaan emme joutuneet evakkoon, vaikka tavarat olikin kuulema pakattu valmiiksi.
Kohtaloita on monia minunkin lapsuus ystävissä joiden kotiolot olivat ankarammat. Pahin eräälle äidille tuli, kun hän äidilleni tuli moittimaan siskoni käytöksestä. Oli mukamas ollut silleen jonkun kanssa! Tulipa sitten äidiltäni anteeksi pyytämään, kun oma lapsensa sai kaksoset ennen vihkimistä, siis ilman mitään kihlausta tai julkista seurustelua. Olihan se siihen aikaan synti ja häpeä!!!!!
Nyt on vain ajat toiset ja vanhoista tavoista on pakko irtautua. Lapsenikin sai lapsensa avoliitossa, jotka ei ole kastettu, paitsi vanhemmalle täti suoritti kasteen kristillisten oppien mukaan, mutta itse ei ollut pappi.
"Koulu on muuttunut"
Minäkin olen 1949
Mitä vastaisit minulle, miehelle?
Jos kirjoittaisin sanasi miehenä, tietysi vähän muuneltuna.
Kirjoittaisitko katkeruudesta, kateudesta, kasvavasta tasa-arvosta, naisista moottoripyörän selässä?
Tamara ja Irina Pressistä?
Luultavasti kirjoittaisit, koska minusta tuntuu että elämäsi on jäänyt vajaaksi, ei siksi että saatat olla nainen, vaan siksi että et uskaltanut olla nainen, vaan jäit vähän tytöksi.
H.
Poljetko paikoillasi, oletko katkera, oletko vieläkin tyttö ilman tulevaisuutta?
Outoa oli lapsuutesi ja outoa oli kasvatuksesi. En löytänyt mitään mikä olisi ollut omaa lapsuuttani.
Miksi olet sinkku, siksikö että aviovaimon osa oli kasvatuksessasi, orjan osa?
En löytänyt mitään mikä olisi ollut omaa lapsuuttani.
?????????????????????
Miksi olisi pitänyt löytyä samaa sun lapsuudestasi? Ei kaiketi sekään niin taivaallista ollut vai mikäsusta on tehnyt noin kiukkuisen iäkkään ihmisen?
Korppis*
"Luultavasti kirjoittaisit, koska minusta tuntuu että elämäsi on jäänyt vajaaksi, ei siksi että saatat olla nainen, vaan siksi että et uskaltanut olla nainen, vaan jäit vähän tytöksi."
Hauska kopio korppikselta, aito tai ei.
H.
P. Pauliina Mäntynen, kovan onnen lapsi ; DDD Piiskalla koppuutettu kuriin ja järjestykseen. Jos minä olisin saman kohtalon kokenut olisin nurkassa hiljaa tai nöyränä myöntelisin ; )
Keräsin ketjun kasvatusoppeja....
Tyttöjä kohdeltiin kasvattaessa miesväelle piiaksi..
Kyllä se meilläkin noin oli...
Ei siinä isän polvelle päässyt kuin selkäsaunaa varten..
Raamattuhan se käski lapsia kurittamaan...
Ennen naurettiin miehelle, jos teki kotitöitä tai piti lapsia sylissä, se oli akkojen touhua..
Ihan kuin omasta elämästäni....
Nainen oli toisenluokan kansalainen siihen aikaan.....
Ja tämmösiä tunneköyhiä meistä sitten tuli....
Jatkuvasti viha mielessä...
Joopatijoo....
Sie sitten jaksat kopiointia harrastaa...............ja nikkejä arvuutella.
Sanopa muuta, kuin asiaa.
Ja joopatijoo sinullekin. Saitko muuten akkojen kuvaileman mieskotikasvatuksen? Olen ymmärtänyt, että opit äidiltäsi ainaskin ruoanlaittotaitoa niin, minäkin olen opettanut poikani hellatöihin.
Kun astuin ketjuun, tein aloituksen tekijälle kysymyksiä, keskustelun osanottajien rankka lapsuus katosi oitis, Korppis perk..le paikalla, mitään se ei tiedä ja uskaltaa aukaista turpansa, mokomakin katkera ja kateellinen meille joilla sentäs oli vittumainen lapsuus. Aloituksen aihe katosi ulottumattomaan ja puskat alkoivat pölisemään kuin pieru sarkapöksyissa.
Puskatko pölisee?
"Korppis*"
Minun on vaikeata vastata sinulle, koska rekisteröimättömistä nimmareista ei koskaan tiedä.
Ei tosin rekisteröityneistäkään.
Mutta jatkan lukemista ketjussa.
Tarvittaessa otan kantaa äidistänikin, jos haluat hänestä jatkaa.
H.
hunksz
Minä olen kyllä nimimerkkini Korppis* takana. Vain yksi feikki.... puskatko pölisee.... ei ole minun omaa käsialaani. Näin se on syyttävät mokomat minua puskailusta vaan itse rankan kotikasvatuksen saaneena vieläkin pimeydessä vaeltavat.
Niin olen ymmärtänyt, että olet saanut erilaisen naisia ja naistentyötä arvostavan kotikasvatuksen.
"korpikirjailija"
On masentavaa aina lukea ajatuksia joista olen ymärtäväni sinut.
Yhtä masentavaa on lukea selkeitä feikkejä, varsinkin kun en niistäkään ole varma.
Kirjoittamalla välillä rekisteröimättömänä, saat minusta huuhaa-kirjoittajan.
Aina kyllä rekisteröityneen.
Varmaan monesta muustakin saat.
Tuo ei voi olla tavoitteesi, ei kai?
Minua ei mikään saa poikkeamaan naisen arvostuksesta.
Harmi että teet parhaasi, saadaksesi minusta sinua kohtaan erilaisen.
Vain sinua kohtaan, huom!
Jos kirjoitat minulle, henkilökohtaisesti, laita mukaan jotain, joku merkki, mistä tiedän että nyt on kyseessä ihan asiaa.
Viisaana tyttönä tietysti kirjoitat minulle, aina, rekisteröityneenä.
Katsos kun, minä en ole feikki enkä ylenmääräinen huuhaa.
H.
Minua ei masenna selkeät feikit, he saavat hymyn huulilleni. Yksikin pyryharakka on koko ajan rekisteröidyllä ja feikkinä liihottamassa, liekö lainkaan pausseja palsta päivystyksessä.
Älä takiani masennu en vai viitsi aina rekisteröityä äskenkin olin paistelemassa poronkäristyslihoja, nyt ne muhii. Puuhastelujeni välillä leppuuttelen selkääni ja käyn kuikistelemassa mistä kenekin kenkä puristaa. Muistanet kuinka beessi kaapattiin, silloin rekisteröin Korppiksen.
Minulla ei ole oman ymmärtämykseni mukaan mitää halua sinua lipoa, olen valmistamassa vieraille suomalaisia herkkuja ja muistin sinun kirjoittaneen joskus ruokaohjeita ja kehuneen taitojasi ja vähätelleen omiani.
Aloituksesta ja sen jälkeisistä kommenteista päädyin siihen tulokseen, että monien kotikasvatus on ollut sitä, että keittiötyöt on akkojen hommia.
Siksi kysyin koska itse tungit nokkasi tuonne väliin vaikka en sinua kaivannutkaan ; )
Mitä huuhaahan tulee oletpa saanut aikaiseksi oikean huuhaaketjun ja uskon sinun olevan nyt rinta rottingilla.
"Korpikirjailija"
Kiitos kun käyttäydyt ihmisiksi.
Harvoin on minulla syytä olla rinta rottingilla, ja palstan vastausmäärä ei ole koskaan se syy.
Jokaisen aloitukseni vastauksen luin, ja melkein jokainen oli rekisteröitymätön kommentti, kuten toivoinkin ja melkein kaikki huuhaata, ainakin sikäli kun ei tiedä mistään mitään.
Minä olen hyvä laittamaan ruokaa, poikamies vuodesta 1964. Vaikka akottunutkin jossain välissä.
Mutta vetinen Makkarakeitto ei oikein innostanut, vaikka yritinkin olla myötämielinen ja hellä.
Kotoaan tuli muijat noudettua.
Totesin että äiti ei ihan aina ole turhuuksien turhuus.
Sinulle tekisi hyvää lipoa minua vähän, saisit siitä hyvän ystävyyden.
Minun lipomiseni kun ei ole keneltäkään pois.
Ja saattaa häpeään vain harvan.
H.
.