Oletko koskaan myöntänyt itsellesi olleesi väärässä?

Aina anteeksi, asia siis siksi.- mestari - hyvin kulkee-kyllä- en tiedä.

Jos mennään filosofian puolelle, niin kysyjähän tässä on tyhmä.

Platon, Sokrates: kuvittelet olevasi viisas, silloin olet tyhmä, mutta jos ymmärrät olevasi tyhmä olet viisas.

Kysyjään täsmää tämä.

on yksi pallituoli , jämäkkä onki, palleja ei ooo, ku oon naaraspuolinen eläin, lentosuukkoja voin lähetää, ottaa kiinni jos saatte

Ei ilmeisesti ole ollut ongelmia myöntämisen kanssa, kun en muista asian kanssa koskaan painiskelleeni.


Osaan, mutta vain jos todella tarkoitan sitä. Sanan kohteliaisuuskäyttö tietenkin kevyemmin perustein, ja käytänkin useimmiten juuri "anteeksi" sanaa.

Olen oman elämäni mestari, ainut, ja oikea.

Nyt ei tunnu, että olisi mitään erityisempää opittavaa. Ehkä alakoululaisten läksyissä en kohta pysty neuvomaan, ellen vähän ensin opiskele!

Kilpailuviettini on aina ollut olematon. Vain rakastamani miehen silmissä toivoisin olevani se paras kaikista naisista. Muuten tykkään olla vain yksi porukasta.

Ei minun tarvitse mitään itseltäni anteeksi pyydellä, eikä kysellä muilta miten tässä pitäisi elää.

Mitä minä elämällä tekisin jos en uutta opettelisi?

Pidä pallisi.

Olen, monestikin :)

selvyyksiä ?

osaam myöntää olleeni väärässä jos todella olen väärässä, voin muuttaa mielipidettä myös, kun toinen mielipide on osotettu oikeammaksi, anteeksi pyydän tietenkin jos on tarvetta

1. osaan
2. en
3. on
4.sininen matala palli yöasitan alla ; )

Mites itellä leijuva lempi?

En ole ikinä arvottanut elämääni tai itseäni millään palleilla. Konkreettisesti en edes voisi, kun ei ole palleja, mutta tarkoittanet palkintokoroketta.

Luultavasti olen kuitenkin se henkilö, joka minut tuntee parahaiten vaikka yllätyksiä edelleen tulee kautta matkan. Mestareita mulla on yksi ainut, enkä se ole minä. Anteeksi olen osannut pyytää aina, joskus nuorena pyysin pakotettuna, aikuisena pakottamatta. Nöyryyttä yritettiin iskostaa kallooni jo pienestä, vajaaksi opetus silti jäi, mutta myöhemmin tulivat muut opettajat...

Olen ollut liiankin hereä pyytämään anteeksi vain säilyttääkseni rauhan. Periaatteelisista jutuista, kun olen asian harkinnut ja perustellut., en pyydä mielipidettäni anteeksi. En edes rauhan vuoksi. Siinä raja menee ja se on kallis raja.

Hohvoi , hirveästi on oppimista, mahtaako aika riittää edes puoleen. Koska ihminen oppii tehokkaimmin vain omista kokemuksistaan ja kaikkein parhaiten haavoista, jotka nahkaan tulevat, yritän kasvattaa itseäni sellaiseksi, ettei takiani tarvitsisi kenenkään itkeä tai kantaa kaunaa. Se on tietysti vain ideaali, mutta yrittämisen arvoinen silti.

Maailman palkasta minulla on jo hyvä tuntemus, sitä ikävämmästä päästä, joten palkinnot ja muut mestaroinnit jätän suosiolla sivuun.

Tottakai olen aina väärässä,
riippuen intressipiiristä,
johon tekoani verrataan.
Mutta moraalistani pyrin pi-
tämään kiinni.

Jatkuvastihan tässä saisi pyytää anteeksi, jos sille linjalle lähtee. Aina sitä "loukkaa" toisia, vaikkei tahtoisikaan. Meinaan kun on aina ollut tällainen marginaaleissa eläjä..))
En ole mestari, enkä ole edes löytänyt sisäistä sankaria itsestäni, vaan menee se näinkin. Kaikkeen tottuu.
Opittavaa olisi vaikka miten, mutta kovakalloinen taidan olla.
Palleilla paras ? Ei hitsi. Mulla on aina ollut olematon kilpailuvietti. Onkohan sitä jo alun pitäen tiennyt, ettei kumminkaan voittaisi ?

Minä olen syntymästäni saakka valmistautunut tuohon kysymyssarjaan.
Vuodesta toiseen se on satunnaisesti noussut mieleeni.
Mutta vieläkään en ole nähnyt sen eteeni tulleen.
Ilmeisesti tulee jossain kaukana takana.
Sateenkaaren tuolla puolen saattaa olla maa, ja jos on, on siellä korkein palli minua varten, sen vuoksi elän, esimerkkinä elämälle, mestarin elkein.

H.

jaaa, hunsi, kautta aikojen olen epäilly sinua narsisti luonteeksi nyt sen todistit aivan itse pitävän paikkansa, no, jospa rakkaasi avovaimosi ja onkin harvinaisen älykäs, osaa panna suuruutesi omaan arvoonsa.

Mnaah.

Mä nyt olen vähän väliä väärässä. Jotenkin jaksaa ihmetyttää yli-ihmiset, jotka ovat aina oikeassa, ei sellaisia edes pitäisi olla olemassa. Liian kehno todennäköisyys.

Just törmäsin kiintoisaan tapaukseen. Vanha kaveri, ihan kakarasta asti, alkoi väittämään yhdestä jutusta puutaheinää, neljänkymmenen vuoden kuluttua. Mitä lie hakenut, mä vaan ihmettelin ja nyökyttelin. Systeemi oli, että se isänsä kanssa varasti meiltä rengassarjan ja mä satuin näkemään sen. Poliisi ei tehnyt tietenkään mitäään, kun oli sana vastan sana.

Mutta jotenkin se oli neljässäkymmenessä vuodessa kehitellyt kertomuksen, jonka mukaan mun jo kuollut serkku olis käynyt kaukaa varastamassa ne kumit. Höh, mä näin ite, kun ne lastas rattaita autoonsa. Mutta todistaa ei voinut mitään, kunnassa kaksi samanlaista autoa ja toisesta häviää kumit ja toiseen ilmaantuu prikulleen samanlaiset...

Mutta mulle jäi täysin epäselväksi, miksi se vieläkin jaksoi alkaa siitä valehtelemaan, sen isäkin jo kuollut, ois ollut vaan hiljaa.

Nojoo, noin muutenhan mä tietenkin ite olen kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Idea on, että puhuu lähinnä siitä, minkä varmasti tietää kunnolla ja koittaa pitää polttimonsa kiin nii, silloin kun ei tiedä tarpeeksi. Sillä pärjää yllättävän hyvin. Mutta kyllä mä harvakseen oon joutunut myöntämään, että olen saattanut olla väärässäkin. Ei se mun mielestä mitenkään ihmeellistä ole, turha jankuttaminen , etenkin jos tietää olevansa väärässä on lähinnä säälittävää ja typerää.

=DW=

Elämä on helppoa kun itse perustaa kaiken rehellisyyteen, on joka ikisessä kääntteessä rehellinen , puhuu aina totta niin kuin asia on, siihen mitään lisäämättä, siitä mitään pois jättämättä, silloin elämää voi sanoa onneliseksi ja onnistuneeksi, on aina hyvä olla.
=DW=:n juttu todistaa, että epärehellisyys kalvaa ikuisesti, kymmenienki vuosien kuluttua täytyy keksiä juttuja kuinka asia oikein olikaan.
Anteeksi voi pyytää, mieltä muuttaa ku on väärässä, kukaan ihminen ei ole täydellinen, mutta ihmisen täytyy olla aina rehellinen ensin itselle ja sitten vasta voi olla rehellinen toisille.

Ei ole ollut tarvetta!

Olen aina ilmaissut itseni ja tehnyt ratkaisuni sen hetken parhaan tiedon perusteella.
Uuden, päätöksen teon perusteista poikkeavan tiedon ilmetessä, olen tehnyt sen vaatimat, uudet päätökset ja ratkaisut.
Sosiaalisiin suhteisiin liittyy muuttuneen tilanteen vaatimat rituaalit.

Minulle riittää että olen elämäni sulostuttajan mielestä hänelle paras mahdollinen.

Koko ajan kertyy uusia kokemuksia. Olisi täysin mahdotonta olla oppimatta niistä mitään.

Pallini ovat nyt puolikäytössä mutta toiveissa on paluu normaaliin tilanteeseen.

Osaan toki, aiheesta.
Olen oman elämäni paras mestari, en muiden.
On, ja en voi olla oppimatta ....silmiennäkö ja käsityskyky melkolailla kondiksessa.
Olen nuoruusvuosina useinkin ollut parhaalla ( palkinto ) pallilla.