Matkan määränpää

Ei, Ei, Ei:Sinde-82 kirjoitti:

Kaikkien upeiden junttien kukkuloilla. ----> Se sopii sinne. Tavoitteena oli fiktio ja ilma oli hyvin painostava, kesäkuuma. Ihmisten pitäisi pystyä luottamaan toisiinsa, mutta floristinen imbesilli, ei nyt jaksanut antaa periksi. Miten mä niin inhoankaan kapitalismia ja florismia? Ehkä eilinen muisti, miten sairaalaan saa kapitalismia. Juttelen yleensä vanhempien psykopatiasta, joka johtuu sukupuoli- ja sukupolvipatoutumista. En haluaisi vahingoittaa kenenkään perhettä. Ihan lopussa en jaksanut olla enää läsnä ja kuunnella. Ihan alussa, taas oli niin kauheaa ja turvatonta, ettei voinut taas edes olla. Kannattaakohan mennä jo liikkumaan esim. yksin? Näin kokisin jälleen *psykososiaalista eristämisyksikköä*, joka eristää kuolemaan saakka. Riita-asiakin löytyy.... "Tämä on hyvin lyhyt tarina musta ja psykologiasta." Psykologi on nimittänyt tätä coping-keinoksi.
En tykkää yhtään ryhmästä ja siitä, että kaikki näkee mut. Se on niin kivuliaan traumaattista. Ai jatkuvana, ei kiitos. Yritän tehdä maailmaa...
Satutanko mä tahallani vai onko se vain esimerkki henkisen kivun tuottamisesta?
- Ei se mennyt niin, että oli konfirmaatiossa manioissa, vaan sä itse ja koska et halunnut enää koskaan, ikinä, milloinkaan, nähdä mua.
- Ja sitten me oltiin alunperin sovittu toisin, jos joku hätänä. Tajuatko hätänä?

Kauhean välinpitämätön....
- Onko siihenkin sitten pakkohoitopäätös?
- Sä olit pilannut koko perheen.
- Niin, mä olin vähän manioissa. Joo, mä en ymmärrä, mitä niihin tehdään niihin manioihin.
- Voi, että mä inhoan tuota lasta, totesi äitini.

Joo, kiitti... Meillä on nyt poliisi perheessä tai aina perheen lähellä.
- Mitä sille pitää jutella?
- Sellaista ei minun tarvitse sietää häneltä.
- Koko lopunelämän saa olla mielisairaalassa, se naistäti sieltä, kertoi Herra Suisaidaalisuus
- Mun pitää miettiä mitä teen omallani, jokaikisen naistätin omainen on mun vammainen ja autettava.
- Vauvan suisaidaalisuus ei kiinnosta yhtään maailmaan tutustumisen yhteydessä. Ei kuulosta kovinkaan kauhean järkevältä ajatukselta, kuvitelmalta koulutuksesta, tulevaisuudesta tai aikuisuudesta.
- Oli kuumaa, aurinkoista ja keskikesän helleaaltoa. Kun tarina loppui, tuli myrsky, ukkonen.

Avara, valkoinen ja laaja toistuvat jatkuvasti. Pelot ovat sellaisia, maailmanpahuus on sellaista. Ihan tyhmää älynväläystä keinokypärästä, ja rähjätä vierivästä kivestä, joka ei sammaloidu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä