Omistanpas oudon fobian. En kestä katsoa hometta tai mätää ilman, että hengitys tihenee ja alkaa ahdistaa. Ei sillä, että olisin jokin hienostelija, jolle kaikki pitää olla puhdasta, kaunista ja täydellistä. En pelkää likaa tai bakteereja.
Tämä ei kylläkään vaikuta jokapäiväiseen elämääni onneksi.
Esimerkiksi marjoja kerätessä vastaantuleva mädäntynyt marja on pelottava asia. Se on niin kauhean näköinen, ei yhtään marjan näköinen enää. Tulee heti päähän mielikuvia sen koskemisesta tai syömisestä. Mitä kädelleni tai minulle tapahtuisi jos koskisin sitä? Jos söisin sen, miltä se maistuisi ja mitä tapahtuisi? Pakko perääntyä ja kääntää katse pois. Mutta toisaalta jos en vahdi sitä, pelkään, että se osuu, tarttuu tai hyökkää minuun. Siksi välillä tarkkailen sitä ja olen varuillani. Loput marjat kerään peloissani uusien vastaavien varalta tarkastaen ensin marjat varovasti ja tarkasti oksista pidellen. Ja niiden oksien pitää näyttää terveiltä että niihin voi koskea!
Joskus päähäni tulee kauhukuvia, että joka puolella ympärilläni kaikki olisi yhtäkkiä yltäpäältä homeessa. Kuolisin samantien siihen paikkaan, pelkästään vain sen näyn takia. Tiedän, tämä kuulostaa erittäin typerältä.
En ikinä päästä mitään homehtumaan, en uskalla enää heittää sitä roskiin muuten. Kai siinä pelottaa se kun se tuosta vain ilmestyy tyhjästä pilaten kaiken ja kasvaa ja leviää ja leviää...
Onko tämä ihan hullua? Miten pääsisin tästä pois?
Tämä ei kylläkään vaikuta jokapäiväiseen elämääni onneksi.
Esimerkiksi marjoja kerätessä vastaantuleva mädäntynyt marja on pelottava asia. Se on niin kauhean näköinen, ei yhtään marjan näköinen enää. Tulee heti päähän mielikuvia sen koskemisesta tai syömisestä. Mitä kädelleni tai minulle tapahtuisi jos koskisin sitä? Jos söisin sen, miltä se maistuisi ja mitä tapahtuisi? Pakko perääntyä ja kääntää katse pois. Mutta toisaalta jos en vahdi sitä, pelkään, että se osuu, tarttuu tai hyökkää minuun. Siksi välillä tarkkailen sitä ja olen varuillani. Loput marjat kerään peloissani uusien vastaavien varalta tarkastaen ensin marjat varovasti ja tarkasti oksista pidellen. Ja niiden oksien pitää näyttää terveiltä että niihin voi koskea!
Joskus päähäni tulee kauhukuvia, että joka puolella ympärilläni kaikki olisi yhtäkkiä yltäpäältä homeessa. Kuolisin samantien siihen paikkaan, pelkästään vain sen näyn takia. Tiedän, tämä kuulostaa erittäin typerältä.
En ikinä päästä mitään homehtumaan, en uskalla enää heittää sitä roskiin muuten. Kai siinä pelottaa se kun se tuosta vain ilmestyy tyhjästä pilaten kaiken ja kasvaa ja leviää ja leviää...
Onko tämä ihan hullua? Miten pääsisin tästä pois?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä pelkään myös hometta! Kerran mulla oli unohtunut kiisselikattila jääkaappiin ja kun avasin kannen, olin pyörtyä kun koko kattila oli täynnä huojuvaa harsomaista hometta! Yök! En pystynyt edes kaatamaan kiisseliä pois, vaan pistin äkkiä kannen päälle ja nostin tosi tosi varovasti kattilan kaapin päälle odottamaan, että joku muu puhdistaa sen.
Kaikki home ällöttää tosi paljon, myös marjojen home. Hyh, kun on poimimassa vaikka punaisia viinimarjoja ja yhtäkkiä huomaa pitelevänsä homeista marjaa kädessään...
Sorry sekava sepustus... On kiire :)
Minua myös oksettaa ja ällöttää suuresti kaikki pilaantunut. Olen joskus jopa heittänyt jonkun astian roskiin, koska en ole mitenkään voinut tiskata sitä.
Omalla kohdallani tämä alkoi sen jälkeen, kun olin monena kesänä töissä mansikkamaalla, ja siellähän mätä ja home leijailee ilmassa taukoamatta.