Eli tämä on todellakin psyykkinen ongelma, minulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko joka on saanut kummallisen oireen. Yksin ollessani en oirehdi mutta kun olen muiden ihmisten kanssa niin minulle tulee pieniä pakkoliikkeitä usein niskaan ja tämä on todella vittumainen oire, ehkä vittumaisempi kuin pelko itsessään. En varsinaisesti voi tälle mitään tai niin ainakin ajattelen, joskus olen voinut vaikuttaa asiaan hieman olemalla rennommin mutta tämä vaiva on tehnyt elämästäni helvettiä. Reilun vuoden näitä on ollut.
En enää tiedä pystynkö olemaan edes työelämässä tai opiskelemaan enää.
Luokassa en pysty olemaan koska silloin kun saan paniikkikohtauksia niin tämä vaiva tulee ilmi ja se herättää kaikkien huomion. Kamalaa, koska minä haluan opiskella ja tehdä töitä mutta tämä sairaus tekee siitä hankalaa. Onko muilla ollut vastaavaa .. ?
En todellakaan ihmettele sitä kun moni on tehnyt sosiaalisten tilanteiden pelon takia itsemurhan, usein se ei parane koskaan ja tekee elämästä helvettiä varsinkin jos on jotain vastaavia oireita. Minä ainakin tiedän millaista helvettiä se osaa olla.. Nyt lähinnä mietin miten voisin työllistyä tai tehdä töitä ilman että minun tarvitsee kohdata näitä tilanteita. Muutoin olen ahkera ja pidän työstä itsessään ja koulussa olen aina ollut hyvä, mutta tämä sairaus pilaa kaiken ja koko elämäni.
Voiko tässä mitään enää tehdä?
En enää tiedä pystynkö olemaan edes työelämässä tai opiskelemaan enää.
Luokassa en pysty olemaan koska silloin kun saan paniikkikohtauksia niin tämä vaiva tulee ilmi ja se herättää kaikkien huomion. Kamalaa, koska minä haluan opiskella ja tehdä töitä mutta tämä sairaus tekee siitä hankalaa. Onko muilla ollut vastaavaa .. ?
En todellakaan ihmettele sitä kun moni on tehnyt sosiaalisten tilanteiden pelon takia itsemurhan, usein se ei parane koskaan ja tekee elämästä helvettiä varsinkin jos on jotain vastaavia oireita. Minä ainakin tiedän millaista helvettiä se osaa olla.. Nyt lähinnä mietin miten voisin työllistyä tai tehdä töitä ilman että minun tarvitsee kohdata näitä tilanteita. Muutoin olen ahkera ja pidän työstä itsessään ja koulussa olen aina ollut hyvä, mutta tämä sairaus pilaa kaiken ja koko elämäni.
Voiko tässä mitään enää tehdä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis mulla on ihan sama juttu jos ymmärrän nyt oikein. Esim tänään kun koulu alko niin joku vaan katto muo silmiin niin niska tai pää noin tärisi, ekaa kertaa kuulen et jollakin muulla on sama ongelma.
Se tulee ainakin mulle kun jännitän paljon, oon 16.
Tai sit se oire tulee ihan vaan kun on paljon ihmisiä ympärillä, riippuu tilanteesta.
Joo en uskaltanut sanoa ongelmasta kun olin lääkärissä jännityksen vuoksi.
Mut mulle se anto semmost kun propralia tärinoihin, se auttaa tärinään mut ei ota sitä jännityksen tunnetta pois.. Mun mielest vähä auttanu kyseiseen ongelmaan.
Mulla on just noita samoja oireita ja just jos joku kattoo muhun päin niin se on pahinta ja en oo koskaan kuullu et jollain muulla ois näitä.
Jos haluut kirjotella s-postia ja vaihtaa kokemuksia niin voit koodata mulle [email protected]
Sama homma täälläkin ja on jatkunut noin vuoden ajan, siitä alkaen kun aloitin uudessa lukiossa, johon jouduin menemään yksin tuntematta sieltä ketään... nää oireet on todella kiusallisia. Oon siis tyttö.
Kuinka pystyt olemaan edes tunnilla?
Itse olen alkanut välttelemään koulua tämän takia, enkä kestä häpeän tunnetta jonka tämä aiheuttaa.
Sama täälläkin mut oon huomannu et sillon ku en ajattele asiaa niin tärinöitä ei tule. Mut seuraava "kohtaus" on aina suurinpiirtein mielessä ja sit sitä ajattelee vaan sitä ja joutuu jännittämään. Kiusallista on. Ehkä jotain apua on saatavilla kuitenkin.
Tuo on niin tuttua minullekin! Ensimmäisiä oireita alkoi tulla jo 7-vuotiaana ellei aiemmin... Nyt olen parikymppinen ja sanoisin kärsiväni melko vaikeasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Söin pari vuotta Cipralexia masennukseen ja olin kuin eri ihminen eivätkä sosiaaliset tilanteet tuottaneet minulle ongelmia juuri ollenkaan mutta päätin sitten lopettaa lääkityksen kuin seinään ja oireetkin jossain vaiheessa palasivat... Nykyään pärjään aika hyvin beetasalpaaja rauhoittava -yhdistelmällä mutta varmaan pitäisi taas Cipralex ottaa käyttöön kaikista sen sivuvaikutuksista huolimatta.
Sama juttu täälläkin, oireit on ollu nyt vähän yli 2 vuotta jo, koulus oleminen on kaikkein hankalinta ja pakkohan sitä on käydä. En oo kenelläkään sanonu mitään näist oireista mut nyt alkaa olee jo niin helvetillistä et aattelin poiketa lääkäriin, ei tuu normaalist elämisestä yhtään mitään. Ja ikää on vast 16.
Ja niinku tääl on jo jotku sanonu ni noi oireet todellaki on kiusallisia ja vieny kaiken itsetunnonki siin samalla.
Oh my frikkin god!!!. Muillakin ON TÄTÄ. Mul on just tätä samaa ja oon hieman ihmetellyt tätä. Tosiaan kun esiintyy vaan sillon ku eniten jännittää jossain isossa porukassa esim.
Kokeilkaapa sitä ettette ajattele asiaa ja antakaa niiden oireiden vain yksinkertaisesti tulla ja yrittäkää olla häpeilemättä niitä.
Provosoikaa jopa näitä oireita tulemaan ja älkää välittäkö mitä ihmiset niistä ajattelevat. Se on voi voi jos joku ei ymmärrä. Ei sillä ole mitään merkitystä jos joku oudoksuu niitä. Jos itse asian hyväksyy ja on sujut itsensä kanssa niin muutkin huomaavat tämän eikä se herätä huomiota.
Tsemppiä!
oon 4 vuotta kärsinyt todella pahasta paniikista ja siksi viettänyt 4kk pelkästään kotona kaikki piti opetella uudestaan :( niin kova stressi päällä että puolet hiuksista on lähtenyt. lääkkeitä en uskalla syödä ollenkaan... Mutta sitten yksi päivä päätin et jumalauta tää loppu nyt minä määrään omasta elämästäni ei tunne (paniikki)! rupesin kaupassa käymään kerran päivässä joka oli yhtä helvettiä! aina välillä piti juosta pois kaupasta ja jättää ostokset sinne,mutta uudestaan vaan kauppaan heti kun kohtaus on vähän laantunut. 2 kuukautta meni ja pystyn menemään lähikauppoihin ilman ahdistusta!!! :) aivot pitää uudestaan totutella siihen että hätää ei ole. Pienin askelin ja paniikki pitää kohdata vaikka on kaikken kamalin asia ainakin omasta mielestäni. Bussilla oon päässyt nyt liikkuman 5 pysäkkiä eteenpäin:) alussa pelkkä bussin näkeminen sai paniikkikohtauksen tulemaan. ensin yksi pysäkki tuntuu aivan kamalalta mene se vaikka viitenä päivänä peräkkäin huomaat kohta että et kuole siihen! seuraavaksi toinen pysäkki jne.. pikku hiljaa. tää on todella hidasta mutta auttaa varmasti! lainasin kirjastosta kirjan perhosia vatsasa ja se on auttanut paljon luen sitä aina kun harjoittelen bussilla ajamista! ja kirjoitan listaa mitä kaikkea voin tehdä kun saan paniikin selätettyä auttaa huomattavasti.Jollain se voi olla musiikki,kirja "onnen koru mikä vaan millä saa huomion edes vähän pois. jos minä maailman pelkkoin ihminen olen pääsyt näin pitälle :D Niin pääset sinäkin! takapakkia tulee varmasti mutta ei saa antaa sille valtaa uudestaan vaan kokeilemaan! edelleen tulee paniikkeja mutta voin sanoa että ne jättää jossain vaiheessa rauhaan kun niihin ei enää mene mukaan! tsemppiä kaikille!!!
ETVOI TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN
Ei voikkaan. Siksi ne oireet onkin pakko hyväksyä.
Ei auta pelkääminen eikä välttely.
minulla on aivan samaa tullut.. sen myötä paniikkikohtaukset.. kaupassa käynti ei onnistu ollenkaan .. syön kyllä lääkkeitä mutts tuntuu etteivät ne auta enää.. aloitin aiemmin jo syömään niitä (citalopram-ratiopharm) ja silloin niistä oli apua kunnes kokeiltiin että olisin ilman .. olin 2kk ilman niitä ja taas elämä yhtä helvettiä. kokoajan ahdistaa ja tulee kohtauksia ..
On ihan turha yrittää estellä näitä oireita koska se on sama kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan nimittän ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa niiden tulla ja olla vain, joku katsoo kieroon ja joku ei. Kun kerran tässä ketjussa näin monellakin on näitä ollut niin tästä voi päätellä että nämä ovat jopa aika yleisiä ja näitä taitaa olla myös niillä joilla ei ole niin pahaa paniikkihäiriötä mutta he ovat kuitenkin niin sujut asian kanssa ettei asiaa itse heissä huomaa. Olen alkanut hyväksymään tämän asian enkä jaksa enää pelätä ja yritä pidätellä näitä oireita, se on se pelko ja häpeä se oma suhtautuminen asiaan mikä tuosta niin kamalaa tekee. Oikeastaan hauska pikku juttu jolla ei ole mitään merkitystä, ellei itse tee kärpäsestä härkästä. Itselleni tämä oli hyvin suuri ongelma siihen asti kunnes nyt olen vain yksinkertaisesti antanut asian olla, yritin pidätellä oireita loputtomiin ja vältellä kiusallisia tilanteita eikä tämä koskaan johtanut mihinkään vaan päin vastoin vain pahenti asiaa ja lisäsi pelkoja. Nyt teen juuri sitä mitä pelkäsin ja kukaan ei edes tunnu huomaavan näitä oireita, saatikka että välittäisivät tälläisestä pikkuasiasta ja kaiken lisäksi oireet ovat vähentyneet jo huomattavasti ihan ilman mitään lääkityksiä. Olen paljon enemmän sujut asian kanssa ja ketään ei kiinnosta eikä kukaan edes huomaa näitä oireita, eikä toisaalta minuakaan kiinnosta ihmisessä tälläinen asia, en minäkään tätä tuollaisen perusteella tuomitsisi. Ne on niitä omia kuvitelmia mitä päässään kelaa, ne pelot jostain katastrofeista ja niitä omia kuvitelmia siitä kuinka muut muka tuomitsevat ja tekevät järkyttävän ison numeron noista oireista. Ei tee. Harvassa on niin ahdasmieliset ihmiset että tekevät moisesta asiasta isonkin numeron, jos itse on asian kanssa sujut. Kun olet itse sujut asian kanssa niin ongelmaa ei ole. Paniikkihäiriö on sairaus ja ne on niitä omia luuloja ja oma suhtautuminen niihin tilanteisiin mitkä asiasta tekevät niin kauhean, ne pelot on korvien välissä. Antakaa niiden oireiden vaan tulla, ei niille mitään voi.
Sen sijaan että välttelisitte niiden tulemista ja pidättelisitte niin tehkää aivan päinvastoin, antakaa nimenomaan niiden oireiden tulla juuri silloin kun katsotaan. Me emme voi itse ymmärtää miksi elimistö tälläisiä oireita "aiheuttaa" mutta kaikelle on syynsä. Minä epäilen että elimistö aiheuttaa näitä lieventämään jännitystä koska äkkiseltään nuo oireet tuntuvat häpeälliseltä ja kun joutuu pakottamaan itsensä häpeälliseen tilanteeseen, häviää pelko.
Elimistö siis aiheuttaa sen mitä pelkää juuri eniten ja mitä tahtoo vältellä koska aivot tietävät että tämä ei tule johtamaan sairauden kannalta toivottuun tulokseen ja näin aiheuttaa näkyviä oireita jotta ihmisen on pakko tulla rohkeammaksi ja hyväksyä asia.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin itsekkin olen tehnyt ja alkako vältellä näitä tilanteita tai yrittäkö pidätellä näitä oireita koska ei se tule johtamaan mihinkään.
Ei välttely eikä pidättely eikä jatkuva pelkääminen vain auta asiaa, se on täysin turhaa. Asia on pakko kohdata ja hyväksyä, lakatkaa itse ensin arvostelemasta itseänne niin voitte tulla sujuiksi asian kanssa ! Tsemppiä kaikille jännittäjille !