Eli tännekin sivustolle voisin hieman avautua nykyisestä tilanteestani, kun ihan pahaa tekee ellen pääse puhumaan tästä asiasta aina sillon kun siltä tuntuu.
Olen siis 18v poika ja tapasin työpaikallani 17v tytön. Tykästyin häneen heti ensi näkemästä ja halusin tutustua häneen paremmin. Olen normaalisti todella ujo enkä ole koskaan tehnyt minkäänlaista aloitetta, mutta tajutessani etten halua menettää mahdollisuutta häneen otin itseäni niskasta kiinni ja menin keskustelemaan hänen kanssaan. Huomasin heti että hänen kanssaan on tosi helppo keskustella asiasta kun asiasta ja hiljaisia hetkiä (kiusallisia sellaisia) ei ole lainkaan ollut hänen kanssaan.
Suureksi surukseni hän oli vain n. kuukauden töissä, koska hänen pitää palata kuluttamaan koulunpenkkiä. Noh ei siinä mitään, olemme nykyään kavereita facebookissa ja mesessä. Tunteja on kulunut jutellessa. Aluksi minä olin aina se joku on keskustelut avannut, mutta nykyään keskustelut ovat lähteneet käyntiin hänenkin aloitteestaan, ne harvat kerrat kun olen samaan aikaan hänen kanssaan mesessä ollut.
Ongelmat alkoivat kun menin seuraavan kerran töihin hänen viimeisen työpäivänsä jälkeen. Suunnaton kaipuuden tunne painoi, johtuen siitä etten näe häntä enää työn merkeissä. Yövuorot ovat olleet elämäni pisimmät ajatellessani vain häntä. Työ on jotenkin tuntunut menettävän merkityksensä. Ennen odotin töihin pääsyä, jotta näkisin hänet aina uudestaan.
Nykyään olen aivan riekaleina. Oloni on täysin paska. Haluaisin olla hänen seurassaan tai tavata hänet. Haluasin edes keskustella hänen kanssaan, mutta hän tuntuu olevan aika harvoin tavoiteltavissa.
Tunnen itseni hirviöksi pälyllessäni facebookissa ja mesessä, odottaen tuntitolkulla jos hän sattuisi sinne ilmestymään. Tekee pahaa olla kirjautuneena ulos kyseisistä paikoista, hänhän saattaa kirjautua sisään juuri silloin kun minä olen poissa! Ruokaa ei tee mieli ja ahdistus on loppumatonta.
Haluisin jotenkin spontaanisti ilmaista kiinnostukseni häntä kohtaan. Onko asia paras tehdä puhelimitse, mesen kautta vai ihan face to face? Hän on kuitenkin hieman ujo tyttö ja pelkään että paljastamalla tunteeni häntä kohtaan saatan vain työntää häntä poispäin ja pelästyttää hänet..
Onko suoraan puhelinnumeron pyytäminen liian agressiivista, vai kannattaako asia hoitaa jotenkin kiertäen. Esim. "tavataanko jossain? Voisitko antaa numerosi ihan varmuuden vuoksi että varmasti löydetään toisemme." Huono esimerkki, mutta tajuatte varmaan idean..
Olen kuullut siitä että parisuhde on paras aloittaa kaveripohjalta, mutta missä menee raja? Olin alussa päättänyt edetä hitaasti ja rauhallisesti, mutta pelko siitä että joku vetää hänet välistä kauhistuttaa..
Olen myös saanut jotain pieniä merkkejä siitä että ehkäpä hän saattaisi olla minustakin kiinnostunut, mutta mitä enemmän kyseisiä tilanteita päässäni pyörittelen uudestaan ja uudestaan, alkavat hänen mieltymyksensä minua kohtaan olemaan oman mielikuvitukseni tuotetta.. Vai onko sittenkään..?
Pahoittelen kirjoitusvirheistä.
Olen siis 18v poika ja tapasin työpaikallani 17v tytön. Tykästyin häneen heti ensi näkemästä ja halusin tutustua häneen paremmin. Olen normaalisti todella ujo enkä ole koskaan tehnyt minkäänlaista aloitetta, mutta tajutessani etten halua menettää mahdollisuutta häneen otin itseäni niskasta kiinni ja menin keskustelemaan hänen kanssaan. Huomasin heti että hänen kanssaan on tosi helppo keskustella asiasta kun asiasta ja hiljaisia hetkiä (kiusallisia sellaisia) ei ole lainkaan ollut hänen kanssaan.
Suureksi surukseni hän oli vain n. kuukauden töissä, koska hänen pitää palata kuluttamaan koulunpenkkiä. Noh ei siinä mitään, olemme nykyään kavereita facebookissa ja mesessä. Tunteja on kulunut jutellessa. Aluksi minä olin aina se joku on keskustelut avannut, mutta nykyään keskustelut ovat lähteneet käyntiin hänenkin aloitteestaan, ne harvat kerrat kun olen samaan aikaan hänen kanssaan mesessä ollut.
Ongelmat alkoivat kun menin seuraavan kerran töihin hänen viimeisen työpäivänsä jälkeen. Suunnaton kaipuuden tunne painoi, johtuen siitä etten näe häntä enää työn merkeissä. Yövuorot ovat olleet elämäni pisimmät ajatellessani vain häntä. Työ on jotenkin tuntunut menettävän merkityksensä. Ennen odotin töihin pääsyä, jotta näkisin hänet aina uudestaan.
Nykyään olen aivan riekaleina. Oloni on täysin paska. Haluaisin olla hänen seurassaan tai tavata hänet. Haluasin edes keskustella hänen kanssaan, mutta hän tuntuu olevan aika harvoin tavoiteltavissa.
Tunnen itseni hirviöksi pälyllessäni facebookissa ja mesessä, odottaen tuntitolkulla jos hän sattuisi sinne ilmestymään. Tekee pahaa olla kirjautuneena ulos kyseisistä paikoista, hänhän saattaa kirjautua sisään juuri silloin kun minä olen poissa! Ruokaa ei tee mieli ja ahdistus on loppumatonta.
Haluisin jotenkin spontaanisti ilmaista kiinnostukseni häntä kohtaan. Onko asia paras tehdä puhelimitse, mesen kautta vai ihan face to face? Hän on kuitenkin hieman ujo tyttö ja pelkään että paljastamalla tunteeni häntä kohtaan saatan vain työntää häntä poispäin ja pelästyttää hänet..
Onko suoraan puhelinnumeron pyytäminen liian agressiivista, vai kannattaako asia hoitaa jotenkin kiertäen. Esim. "tavataanko jossain? Voisitko antaa numerosi ihan varmuuden vuoksi että varmasti löydetään toisemme." Huono esimerkki, mutta tajuatte varmaan idean..
Olen kuullut siitä että parisuhde on paras aloittaa kaveripohjalta, mutta missä menee raja? Olin alussa päättänyt edetä hitaasti ja rauhallisesti, mutta pelko siitä että joku vetää hänet välistä kauhistuttaa..
Olen myös saanut jotain pieniä merkkejä siitä että ehkäpä hän saattaisi olla minustakin kiinnostunut, mutta mitä enemmän kyseisiä tilanteita päässäni pyörittelen uudestaan ja uudestaan, alkavat hänen mieltymyksensä minua kohtaan olemaan oman mielikuvitukseni tuotetta.. Vai onko sittenkään..?
Pahoittelen kirjoitusvirheistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet niin oikeilla jäljillä. Kyllä sinä tuon taidat. :)
Eikä nuo tilannetajut helpota aikuisellakaan. Teet kuten sinusta hyvältä tuntuu, niin kuinka se luonnistuu sinulta.
Hyvällä suomella kirjoitettu teksti ja asia tuli sangen selväksi, olet varmaan fiksu nuorimies. Nyt otat yhteyttä ja kerrot että olisi todella mukavaa tavata, ja että töissä on ollut "hiljaista" kun niin mainio työkaveri on poissa jne kyllä keksit jotain. Mielestäni on tärkeää olla avoin ja kertoa että haluat tavata muttei ladata kaikkea heti tunteella pöytään.
Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu, ja tiedän myös tuon "Tunnen itseni hirviöksi pälyllessäni facebookissa ja mesessä, odottaen tuntitolkulla jos hän sattuisi sinne ilmestymään. Tekee pahaa olla kirjautuneena ulos kyseisistä paikoista, hänhän saattaa kirjautua sisään juuri silloin kun minä olen poissa!". Mutta kun on pitänyt vahtia viikon tai pari se riittää, pitää kehitellä muutakin ajateltavaa. Kyllä se helpottaa, tiedän kokemuksesta.
Te kohtaatte jos niin on tarkoitettu. Jos keskustelu on ollut sujuvaa ja hän on vaikuttanut kiinnostuneelta niin on aika ehdottaa suoraa sitä tapaamista. Minulle ehdotti tapaamista mies jonka kanssa olin satunnaisesti netissä kommunikoinut vuoden ajan, ja olin aivan yllättynyt. En ollut osannut kuvitellakaan että juuri hän on niin kovin kiinnostunut! Niinpä hän tuli Ranskasta minua tapaamaan ja yhteinen viikko oli mahtava kokemus :)