Olen 23 vuotias mies/poika/teini mikä lie. Asun vielä toistaiseksi vanhempien luona mutta meillä ei ole kaikki hyvin millään lailla. Voisi sanoa että olen ¨reunalla¨ tällä hetkellä ja odotan koska napsahtaa. Kaiken kirjoittaminen tähän veisi liikaa aikaa joten tiivistän sen näin:
Ei ole kavereita, ei ammattia, ei voimia ¨normi¨ opiskeluun, kotona todella epävakaa ilmapiiri ja riitelyä jatkuvasti, ei ajokorttia, todella huono fyysinen kunto, uni ongelmia, 24/7 ahdistusta ja pelko tiloja, ahdistuksesta johtuvaa hikoilua ja vatsa ongelmia.
Vanhempani halveksivat minua vaikka heidän takiaan olen tässä kunnossa kuin olen. Isäni kohtelee minua kuin koiraa josta ei pidä ja äitini painostaa jatkuvasti asioihin joihin en pysty. Isäni ei halua sukulaisia kylään koska todennäköisesti häpeää minua niin paljon. Kotona on räjähdys herkkä tunnelma ja en kestä tätä tilannetta enää kauaa ja voi olla että vedän isääni turpaan jos hän ärsyttää minua tarpeeksi ja muutenkin olen meinannut saada jo useita raivo kohtauksia jotka olisivat aiheuttaneet kotoa ulos ¨lentämiseni¨.
Kotona minulla ei ole yhtään ihmisarvoa tai itsenäisyyttä. Toisaalta pelkään muuttoa omilleni melkein yhtä paljon kuin kuolemaa.
Ei ole kavereita, ei ammattia, ei voimia ¨normi¨ opiskeluun, kotona todella epävakaa ilmapiiri ja riitelyä jatkuvasti, ei ajokorttia, todella huono fyysinen kunto, uni ongelmia, 24/7 ahdistusta ja pelko tiloja, ahdistuksesta johtuvaa hikoilua ja vatsa ongelmia.
Vanhempani halveksivat minua vaikka heidän takiaan olen tässä kunnossa kuin olen. Isäni kohtelee minua kuin koiraa josta ei pidä ja äitini painostaa jatkuvasti asioihin joihin en pysty. Isäni ei halua sukulaisia kylään koska todennäköisesti häpeää minua niin paljon. Kotona on räjähdys herkkä tunnelma ja en kestä tätä tilannetta enää kauaa ja voi olla että vedän isääni turpaan jos hän ärsyttää minua tarpeeksi ja muutenkin olen meinannut saada jo useita raivo kohtauksia jotka olisivat aiheuttaneet kotoa ulos ¨lentämiseni¨.
Kotona minulla ei ole yhtään ihmisarvoa tai itsenäisyyttä. Toisaalta pelkään muuttoa omilleni melkein yhtä paljon kuin kuolemaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ei se itekseen asuminen niin vaikeeta oo, mä veikkaan että kun löydät itelles asunnon ja totut asumaan yksin ni et kadu pätkääkään sitä jälkeenpäin. Tärkeintä on että osaat laittaa ruokaa ja siivota ja pestä pyykit niin pysyy koti kunnossa ja pystyt pitää huolta itestäs. Ruuan laittoonkin oppii pikkuhiljaa. Et voi asua ikuisuuksiin porukoiden nurkissa joten eikö nyt ois jo aika muuttaa omilleen?
Kyllä ne muut asiat lähtee siitä hiljalleen rullaamaan. Kouluista kannattais ehkä selvitellä aikuisopiskelu paikkoja esimerkiksi aikuisopistosta tai aikuiskoulutuskeskuksesta. Siellä alkaa kouluja yleensä just näin syksyllä ja sitä kautta saat nopeemmin itelles ammatin, ammattitutkinnossa koulutus on vähän lyhyempi ja kestää yleensä 1-2 vuotta.
Onko sulla luottotiedot kunnossa? Jos on niin se ainakin helpottaa asunnon etsintää.
Muakin pelottaa kotoa pois muutto, en oo tarpeeks itsenäinen. Oon tällä hetkellä osastolla hoidossa. Olis kiva vaihtaa ajatuksia jos sulla olis vaikka sähköpostiossaa?