En tiedä kaikkea, minä vain teen kaikkea..
Nytkin ajattelen sinua...
Älä seuraa valmista polkua
Mene koskemattomaan maastoon ja jätä sinne jälkesi...
Hankalaa on vain ensimmäinen askel..
Nytkin ajattelen sinua...
Älä seuraa valmista polkua
Mene koskemattomaan maastoon ja jätä sinne jälkesi...
Hankalaa on vain ensimmäinen askel..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ajattelen häntä myös paljon...! Tämä "tuttu valmis polku" on turvallinen, mutta raskas ilman häntä. Pelkään, lähteä koskemattomaan maastoon....Jos hän olisi vastassa...ei edes ensimmäinen askel olisi hankala...Rohkaise minua vielä enemmän!!! Jätetään ne jäljet sinne, sitten yhdessä...
Olen eksynyt ja menettänyt suuntavaistoni. Kun seuraan tätä polkua en tiedä johtaako se mihinkään. Haluaisin uskoa, mutta ei ole mitään mihin tarttua. Joskus tuntuu että pelkät vaistot eivät riitä. Matkaa ei voi tehdä ilmassa leijuen. Täytyy olla myös jotain mihin uskoa, jotain todellista. Ei niin että kaikki perustuu puoliksi olettamuksiin ja mielikuvitukseen. Pelkät kauniit sanat, vaikka ovatkin arvokkaita, eivät johdata perille. Tai anna rohkeutta astua tuntemattomaan. Mitä jos eksyn lopullisesti.
samaa mieltä olen, itsekin haluaisin uskoa mutta olen pettynyt niin monasti etten oikein uskalla enää luottaa pelkkiin vaistoihin vaan kaipaan jotain todellista näyttöä ei palstajuttuja vaan ihan reaalia näyttöä irl. enkä myöskään usko pelkkiin kauniisiin sanoihin koska en voi tietää kelle ne on osoitettu
Jos minusta ja hänestä tulee joskus todellista että oikeesti tapahtuu irl jotain ratkaisevaa josta tiedän että tunteet ovat todellisia ja voisimme aloittaa yhteisen elämän mitä toivoisin enemmän kuin mitään tässä maailmassa silloin voisin kertoa hänelle omista tunteistani ihan kasvotusten enkä kyllä silloin enää täällä kirjoittelisi tuntemuksistani vaan kertoisin hänelle suoraan
kunpa se olisikin mahdollista
teetkö itse niinkuin opetat ;))
ajatus hieno, mutta käytänössä vaikeaa
ps. minäkin teen kaikkea.... ihmissuhteisiin se vain ei päde kun siinä tarvitaan vastinkappale
Voi sinua!
Miten niin käytännössä vaikeaa? Sinä teet siitä vaikean ajattelemalla, että kaikki pitäisi sinun toimestasi olla valmiina, yrität liikaa itse. Tee ensin se pieni aloite, älä odota, että kaikki on heti valmiina sinulle tarjottimella, eihän siinä mitään jännitystä edes olisi. "Ihmisuhteisiin se vain ei päde kun siinä tarvitaan vastinkappale" Huoh, voi,...
Seuraa vain vaistojasi jätä tuttu ja turvallinen ellei se anna sinulle mitään muuta kuin paikan, jossa voit olla mutta jossa et elä. Kun uskaltaa repäistä itsensä irti ja antaa vaistoillensa tilaa kaikki muuttuu. Tilalle astuu rohkeus ja halu antautua kohtalon vietäväksi. Kaikki on avoinna ja vaistot vievät sinne minne kuuluukin, eikä ne koskaan eksytä.
Haluaisit uskoa, mutta ei ole mitään mihin tarttua,.. onhan sinulla,,, sinulla on halu ja usko todelliseen rakkauteen, joka on odottamassa sinua, sinun vaistosi kertoo sen, eikä se valehtele, se vain odottaa, että sinä kuuntelet sydäntäsi ja annat sille luvan tehdä mitä sen tehtäväksi on annettu.
Miksi pidät kiinni tyhjästä, pudota itsesi ja ota ensimmäiset askeleet, niin näet kuinka tärkeä on tuntea maa jalkojensa alla ja nähdä kaikki aivan uudella tavalla.
Aina voi palata takaisin tyhjään, mutta vain kerran voi kokea todellisen riemun siitä, että on antanut itselleen mahdollisuuden saada elämässään se mitä se meille kaikkein eniten on halukas antamaan..RAKKAUDEN, jollaista et voinut kuvitella olevan olemassakaan.
Kaunista. Se on myös jännä prosessi. Sanotaan, että on upea nähdä, kun ihminen löytää itsensä ja päästää "ensirääkäisynsä". Sen jälkeen mikään ei ole samaa. Monet puhuvat entisestä elämästä tai entisistä elämistä. Muutos jatkuu.
http://www.youtube.com/watch?v=JGNyNU6JRzs
Luo toiveestasi mielikuva. Paina se mieleesi. Pidä se aina silmiesi edessä.
Jos uskalllat uppoutua täydellisesti, jos antaudut täydellisesti kuluvalle hetkelle, elät sen rikkaimmin..
Ehkä sitä vaan pitää luottaa vaistoihin, joskus sitä iskee matkaväsymys. Mutta jollain kummalla tavalla uskon silti meihin. Pitäisi vain ottaa niitä askeleita toista kohti ihan oikeasti oikeassa elämässä.
Miksi niin käyt vastaan vaistoasi? Mikä on epäilyksen aiheuttaja?
Vaikeaa vai varovsisuutta!!!! En pääse eteenpäin, oleko jäänyt ansaan?
Niin syviä tunteita ... Huomenta kulta
Tavallaan, olen jämähtänyt pelkäämään, vähän ja kaikkea. Se on inhottava olo tila. Täytyy taistella sitä vastaan. Toivon että hän ymmärtää ketä ikävöin. Uskoisin kuitenkin pääseväni taas eteenpäin ennenpitkää vaikka pienillä askeleilla kerallaan, toivottavasti ne askeleet vievät myös häntä kohti.
Päämäärän saavuttamisen salaisuus piilee siinä, että tietää ja vaistoaa mitä haluaa ja uskoo sen saavansa...
Joskus vaistomme sanovat, että tässä "se" on ja hetken tai pidemmän ajan kuluttua saatamme kokea vain tuskaa. Vaistosi johdatti sinut siihen, että näkisit paremmin, se oli se mitä halusit, tiedostit tai et. Tuska on vastaus siihen, että saisit sen mitä haluat ja tuskan kautta saat sen.