mitähän tämä?

Sitte kerran tuli kohtaus siitä kun ajattelin et miten maapallo pysyy paikallaa. Ihan ihmeellisiä ajatuksia että välillä oikeen naurattaa :). Siis ois kiva saada kommenttia et jos tää on paniikkia eikä vakavampaa niin sekin helpottaa :)

Ehkä paniikki..

EHKÄ PANIIKKI

Olen 27 vuotias mies ja sain ensimmäisen paniikkikohtauksen 4 vuotta sitten työpaikalla kokouksessa. Se oli raju kohtaus, ensin tuli semmoinen ahdistava tunne, sinne rupesi äänet kaikumaan korvissa, maailma pyörimään silmissä, oksetti ja lopulta lähti taju. Sen jälkeen on käynyt vielä kolmesti tajuttomuuteen päättyvä kohtaus, kerran meinasi lähteä henki, kun suorilta jaloilta kaaduin ja löin pääni betoniin.

Lääkäri epäili että kohtaukset johtuivat vuorotyöstä, jonka olin aloittanut paria kuukautta aikaisemmin ennen ensimmäistä kohtausta. No nyt ei enää tuota työtä ole vaan olen ollut kohta vuoden työttömänä.

Sairastan lisäksi pitkäaikaista selkävaivaa, joka on taas ruvennut häiritsemään yöunia ja on aiheuttanut keskivaikean masennuksen.Eli taas ne on myös kohtaukset palanneet. En uskalla käydä isoissa kaupoissa, en toreilla enkä missään missä on paljon ihmisiä. Juuri se hälinä mikä on esimerkiksi marketeissa laukaisee ne. Olen todella toivoton tilanteeseen, sillä olen eristäytynyt kohta täysin. Lääkityksenä olen kokeillut Xanoria ja erilaisia masennuslääkkeitä, mutta ei ne pysty pitämään kohtausta kurissa. Tätä menoa takuulla olen kohta suuressa itsemurhavaarassa.

Mulla ei noin rajuna tule ja ei silleen sosiaalisten paikkojen pelkoa. Mut tuskaisuus tämän hetkinen tila. Käytätkö alkoholia? Asutko yksin? Mulla vaimo ja lapsi. Silleen elämä kunnossa ja hyvä työpaikka. Mut kohtaus tulee just kun oom yksin. Silloin ajatukset ihmeelliset. Pitäis tekemistä olla koko ajan. Mut muiden kommenttia ois mukava kuulla. Ehkä tää kaikki on ohi menevää vaik ei koskaan parannu mut välillä helpottaa.

No olen siinäkin säälittävä tapaus että asun vielä kotona vanhempien kanssa. Eikä oikein nykyisessä olotilassa huvita lähteä muuallekaan. Tuntuu vaan helpommalta hautautua peräkammariin pelkojen ja ahdistuksen kanssa. En ole uskaltanut käydä moneen kuukauteen lääkärissäkään, kun pelkään että ne ottaa pakkohoitoon, kun olen jo varmaan lähellä psykoositasoa.

Alkoholia tulee otettua pari kertaa viikossa, semmoset 5-8 annosta kerralla. Tiedän että viina ei ainakaan asioita paranna, mutta tuntuu että se edes hetkellisesti rauhoittaa mieltä.

Kärsin valtavasti tästä yksinäisyydestä. Minulla ei ole ollut koskaan nais seuraa, kun en uskalla millään tavoin ottaa heihin kontaktia. tämä kohtausten pelko on ajanut minut semmoiseen vankilaan ja eristäytymiseen muista ihmisistä ja yhteiskunnasta että en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tosin jotkut sanovat että paniikkihäiriö helpottaa iän myötä.

Kyllä se helpottaa. Uskotaan niin. Sun pitäis oikea lääkitys löytää ja harrastuksia sekä kavereita. Siitä se sit lähtee elämä ylöspäin. Ja jos lääkäri määrää hoitooon niin se on hoitoa ja sen tarkoitus on parantua. Itse ainakin yritän ajatella niin. Mut kannattaa hankkia harrastus. Itselläni ne jäänyt mut tarkoitus aloittaa uudestaan. Liikunta varmasti auttaa. Ja olen myös kuullut et iän myötä helpottaa. Luulen et vanhemmillakin jommalla kummalla paniikkihäiriö mut ajan mukaan helpottanut. En tiä mut epäilen niin. Tsempataan vaan. Kyl tää elämä on välil tosi hienoakin vaik huonoja päiviäkin tulee.