Sir, Ascomin huone osa: 7

Nads kirjoitti:

"Alkoi olla jo talven tuntua. Aamut eivät olleet enää niin raikkaita syksyn aamuja. Pikemminkin koleita ja hyytäviä.
Tuulen osuessa oikeasta suunnasta se puhalsi
kylän kadut tyhjiksi niin tomuista ja lehdistä kuin ihmisistäkin. Ahkerat kyläläisetkään eivät enää tähän aikaa vuodesta tyhjän panttina viitsineet kaduilla kuljeskella eikä myöhään liikuskella ulkosalla, vain kaikkein välttämättömin tehtiin.

Siitä tulikin Sir Ascomille mieleen, että hänen pitäisi täydentää halkovajaansa. Tuo olikin aamun ensimmäinen järkevä ajatus..talvi lähestyi ja puita tarvittiin.

Pitkän tuntuisen syksyn hän olikin käyttänyt tehokkaasti hyväkseen. Työn tai tutkielman hän oli saanut lähes päätökseen, kirja kaipasi enää pientä loppusilausta ja kunnon päätöstä. Se siitä puuttui, päätös!

Teos lojui pöydällä siteiden ja kansien välissä. Hän avasi sen jostain kohtaa huolimatto-
masti, selaili eteenpäin pysähtyen viimeisen tarinan alkuun. Uudelleen lukien hän palautti mieleen tuon naisen. Miten tuo nainen olikaan löytänyt hänet, kuinka hän ei saa tuota mielestään. Tuntui kuin nainen olisi tuntenut hänet, niin tuttavallinen ja naisen
tuoksu..se toi hänelle mieleen jotain.

-"Ilta oli kääntynyt jo pimeäksi. Nojatessaan pohjoisen puolen ikkunapuihin, antaen samalla katseensa hakeutua niittyjen horisonttiin -liikahti silmäkulmassa jokin valo!
Valo lähestyi lähestymistään.. kuka mahtoi liikkua hänen maillaan tähän aikaan ja vielä
kuin juosten tai paeten jotain. Hän heitti takin harteilleen ja otti hangon takan suulta ja laskeutui portaita takaovelle. Valot sammuksissa hän avasi oven hiljaa. Näki jonkun todellakin juoksevan häntä kohti. Hahmo lähestyi ja lähestyi lyhdyn tapainen vimmatusti heiluen edes takaisin. Hän ei ollut uskoa silmiään..lähestyjä ei ollutkaan ihminen vaan nuori varsa, hevosen varsa.
Lähestyen taloa hän näki että lyhty oli tarttunut riimuun kiinni, eikä ollut pudonnut vaan sai varsan säikkymään tuota heiluvaa valoa.
Miksi varsa juoksenteli yksin tähän aikaan..oliko joku taluttamassa sitä, oliko kenties joku jolta se oli karannut tai oliko joku ehkä niityllä ja vaikka loukannut itsensä.
Hänen oli pakko ottaa selvää ja lähtikin samantien tarkistamaan asiaa. Varsan hän sai kiinni ja rauhoitettua. Kytki sen riimusta puuhun.

Päästyään niityn reunaan hän kuuli äänen. Äänen suunnasta ei ollut varmaa, mutta kuin
vaistoten hän lähti oikeaan suutaan. Ääni lähestyi tai hän ääntä ja kohta löytyikin
äänen omistaja. Nuori tyttö, lapsi vielä oli varsaa taluttamassa kunnes kompastui ja
putosi ojaan, josta varsa säikähti ja lähti karkuun. Tytölle ei onneksi saattunut mitään,
hän ei vain uskaltanut lähteä mihinkään suuntaan peläten ilmeisesti palata ilman varsaa
kotiin.
Saattaen tytön taloonsa ja sisälle hän huomasi tämän olevan yltä päältä kurassa ja muutenkin nuhruinen johtuen kuitenkin vain kaatumisesta. Hän vei tytön yläkertaan ja tarjosi mahdollisuutta peseytyä ja muutenkin siistiytyä jos halusi. Tyttö ei laittanut vastaan vaan kiitollisena esittäytyi Nanaksi. Poistui pesutiloihin ja sulki oven.
Märät eteiseen jääneet päällysvaatteet Ascom siirsi lähemmäs loimuavaa takkatulta.

Tutkiessaan tytön vaatteita tarkemmin, eivät vaatteet kyllä olleet kovin nuoren tytön vaatteet. Lähempi tarkastelu jäi kesken, kun ovi aukesi ja ääni ovenraosta pyysi pyyhettä sekä mahdollista kylpytakkia. Muistaen joskus varautuvansa myös tuollaiseen jos vaikka tulisi tarve.
Hän haki niin pyyhkeen kuin kylpytakinkin.
Pian pesulta ilmestyikin hauskasti
hymyilevä ja selvästi huojentuneempi nuori nainen. Hieman hämillään kaikesta tapahtuneesta
ja tilanteesta sai tyttö esiettyä pyynnön kuumasta teestä, jonka Ascom oitis laittoi
tulemaan. Hän pyysi tyttöä siirtymään takan ääreen lämmttelemään, jonne toisi myös pian
teetä.
Tilanne oli jännittynyt mutta kotoisa, molemmat vain nauttivat teestä sanaakaan sanomatta.

Tyttöä katsellessa hän huomasi tämän olevan sittenkin aikuinen nuori nainen. Pimeän ja kaiken kuran kätkemänä hän näytti pikemminkin tyttöressulta. Hän päätti olla kyselemättä liikaa,
mutta kysyi miksi hän tuohon aikaa liikuskeli ulkosalla ja juuri hänen maillaan..ei siinä
etteikö olisi saanut mutta..mitä tapahtui.

Nana veti kuin varoen henkeä ja alkoi kertoa.
Hän oli naimisissa ja hänen miehensä oli taas yltynyt ryyppäämään. Ties mistä innostunut
ja sai päähänsä, että nuori varsa olisi vain taakka..miksi se piti juuri nyt hankkia..
vaikka sen saikin ilmaiseksi siis työtä vastaan, mutta ei se varsakaan ilman muonaa elä.
Miehensä perustelut ja huolet olivat ymmärrettäviä, mutta mikään ei olisi oikeutanut
aikoa ampua sitä. Paniikissa Nana oli sännännyt tallin aitaukseen ennen humalasta hulluna
ja aseen kanssa heiluvaa miestään. Ennättäen päästää varsa pakoon kun samalla sen
riimunaruun tarttui tallilyhty.
Lähdettyään varsan perään seuraten lyhdyn valoa päätyi hän näin Ascomin niityille ja onkin nyt sitten tässä.
Hieman huvittuneena Ascom kuunteli Nanan
tarinaa..hän ei nimittäin uskonut sanaakaan hänen tarinastaan.
Kuunnellessaan tarinaa Ascom tunnistikin naisen Nana Lårsjöksi..se hän olikin...nainen ei vain tiennyt, että Ascom oli tuntenut hänen miehensä, joka oli hiljattain kuollut tapaturmaisesti. Äkäinen ja huonotuulinen, mutta kova työmies se oli. Viinaa se mies ei varmasti eläessään tippaakaan ottanut. Tyttö oli siis sepostanut koko tarinan miehestään.

Antamatta sen asian häiritä mitenkään kysyi hän naiselta, miten oli aikonut tästä eteenpäin.
Kuin kirjasta...tuli vastaus heti..! Hän oli aikonut pyytää yösijaa Ascomin luota, jos
mahdollista. Ascom oli heti juonessa mukana, eikä paljastanut tietämystään Nanalle, vaan
suostui tajoamaan "turvapaikkaa" naiselle. Naiselle joka tarvitsi nyt suojaa raakalaiselta
aviomieheltään joka heilui humalassa ja vielä aseen kanssa. Ollen aivan varma ja saaden vielä
lisävarmuutta asiaan, Ascom tarjosi teen jälkeen mahdollisuutta tutustua hänen kartanoonsa
sisäpuolelta.
Niin he lähtivät kierrokselle aloittaen jo monelle tutuksi tulleesta viinikellarista. Kavuten kerros kerrokselta tuolle tietylle käytävälle jonka Ascom oli jättänyt viimeiseksi. Seuraten Nanan reagointia tullessaan viimeisen huoneen oven kohdalle, hän ei tarkoituksella avannut eikä esitellyt sitä. Huvittuneena seurasi, kuinka suuttumus kävi Nanan silmillä. Näin varmistuen asiasta, että tänne tulo oli kaikin puolin järjestetty juttu, hän sanoi naiselle..ettei hän olisi varmaankaan niin kiinnostunut tuosta huoneesta.

Täysin varmana ja vakuuttuneena Nana uskotteli olevansa kiinnostunut kaikista kummallisuuk-
sistakin.!!
Tuon sanottuaan meni Nana aivan hehkuvan punaiseksi. Ei voinut peitellä eikä puolustella sanomisiaan..huomasi tulleensa paljastetuksi. Yrittäen saada myötätuntoa puoleen, sai hän aikaan väkisin muutaman kyyneleen. Nana tunnustikin kaiken valeeksi ja sanoi
tämän olevan naisten kesken suunniteltu juttu.

Sana "ihmeellisestä huoneesta" oli levinnyt
kuin rutto naisten keskuudessa. Kaikki halusivat päästä kokemaan tuon huoneen ilot. Jokainen
halusi kuin vahingossa sattua Sir Ascomin tielle, toivoen kutsua "peremmälle". Mutta nyt oli
myöhäistä perua ja parkua..kohdalla olevan huoneen ovi aukesi kuin itsekseen ja sulkeutui
hänen takanaan. Hän oli joutunut tuohon huoneeseen..halusi sitä nyt tai ei. Ascomia hän ei nähnyt missään, vain hämärät utuiset seinät, joihin heikko valo lankesi tummien erkkeri-ikku-
noiden verhojen välistä.
Siinä keskilattialla seistessään häntä alkoi yhtäkkiä huimata, eikä hän voinut sille mitään että...vaipui lattialle.

Huoneeseen oli tullut joku..hän ei ollut varma henkilöstä, mutta jotain tuttua hänessä oli.
Hahmo oli pukeutunut..jotenkin kevyesti. Yrittäessään sanoa jotain..ei hän saanut kunnolla
ääntä suustaan. Hieman tokkurassa vieläkin hän muisti varmaankin pyörtyneen ja vaipuneen
lattialle.
Mitä sitten oli tapahtunut...siitä hän ei tiennyt mitään. Uudestaan hän yritti kysyä hahmolta jotain..hieman jo terästäytyneenä, mutta ääntä ei kunnolla tullut. Kunnes totuus valkeni hänelle!! Nyt täysin selvinneenä tokkurasta hän huomasi olevansa kiinni jossain..jokin kumma piti häntä selvästi lattian yläpuolella. Päätään hän ei voinut kääntää..
kädet eivät liikkuneet kuin hieman..jalat samoin. Outo tunne..jalkojen alla ei tuntunut
mitään tukevaa, vaan pikemminkin tyhjää. Vyötäröäkään hän ei kunnolla päässyt liikuttamaan.
Ylleen hän oli saanut kylpytakin sijaan kummallisen..nahka-asun. Mikä kumma asu se oli.

Hieman nihkeän hiostavalta se alkoi jo tuntua..aikoenkin yrittää taas sanoa jotain ei suusta tullut juuri ääntä.
Nahka-asun päähine oli kummallinen kypärä, jossa oli suun edessä vetoketju joka olikin juuri nyt suljettu, estäen häntä siksi saamasta ääntä aikaiseksi.

Nana alkoi tuntea oloaan epämukavaksi.
Alkaen riuhtoa ja kiemurrella hänelle selvisi missä oikeastaan oli ja miten olikaan kiinni. Kaukaa katsoen hän oli kuin koriste keskellä lasten hulavannetta. Siinä hän roikkui tai oli kuin koriste. Nahkapuvussa oli sivuilla saumoissa
tukevat purjerenkaat, joihin oli jokaiseen kiinnitetty jousi joka oli kiinnitetty vanteen
kehälle. Jouset oli sopivan löysät sallien "koristeen" liikkumisen keskellä. Jousia oli todellakin paljon..Nana roikkui ja seisoi ja oli joka puolelta kytketty kehään noilla kierrejousilla. Siinä hän oli kuin iso X-kirjain Oo:n sisällä.. Koittaen riuhtoa ja heilua siinä roikkuessaan sai hän aikaan vain pientä edestakaista liikehdintää jousien anta-
essa myöten ja palautuen taas alkutilaan. Tarkkaan ottaen nahkapuku joka hänellä oli päällään oli sormenpäihin asti ummessa. Sormet olivat supussa kuin suppiloissa. Suppilon päässä oli rengas jossa oli jousi kinnitetty kehälle. Samoin jalkaterät muodostivat kuin nahkasuppilot,
joissa jälleen jouset..kuten myös nahkakypärässä, estäen näin myös päänpyörityksen.
Nahka-asu ei suinkaan ollut aivan umpiasu. Takaa se oli mukavan avoin, päästäen Nanan pienen
ja herkullisen, jopa syötävän mehukkaan takapuolen tulemaan esille ja olemaan edukseen siinä.
Halkio jatkui siitä etupuolelle tarjoten kaunista katseltavaa myös edestäpäin jos niin halusi.

Herkullinen näky jatkui siirrettäessä silmät ylemmäs..kuin vahingossa oli asuun jäänyt sopivat
pyöreät aukot rinnoille..jotka olivatkin tulleet niin huokuttelevasti ulos reijistään, kuin vaatien esilläolemista. Kaiken tämän Nana sai tietää Sir Ascomin esitellessä asua hänelle
ja samalla taputtaen kevyesti ohuella piiskalla kutakin paikkaa tehden selväksi mihin paljaita
alueita oli jäänyt.
Tajutessaan kaiken tämän Nana yritti riuhtoa itseään irti noista "rauhoittavista" jousista sekä asusta, mutta..turhaan.
Hieman inhimillisyyttä osoittaen Ascom avasi
suun edestä vetoketjun, antaen hänen huutaa ja purkaa kiukkuaan. Jouset olivatkin omiaan
ottamaan vastaan Nanan kiukun puuskat.
Nopeasti ne palauttivat hänet aloilleen. Huutokin
osoittautui turhaksi Ascomin kerrottua, ettei se kuulunut ovea kauemmaksi saati sitten ulos.

Kehä, jossa Nana nyt oli kiinni oli Ascomin viimeisin teline, ja viimeiseksi se jäisi myös.
Hän oli suunnitellut sen juuri tällaiseen käyttöön ja tuollaiselle naiselle.
Itse kehä oli kiinnitetty kattoon ja lattiaan neljällä ketjuilla. Telineen tarkoitus oli antaa
tietty liikkumavapaus sekä avoin- ja esteetön pääsy kohteeseen. Teline oli täydellinen.
Vaan nyt oli leikin aika. Tehden sen Nanalle selväksi..hipaisi hän piiskan kärjellä toista
rintaa kevyesti, saaden hänet vinkaisemaan. Sanoen samalla, että tätähän olit tullut katsomaan..
ja tätä sinä haluat ja myös saat.


Ensi kerralla Loppunäytös!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä