Ostimme talon, johon teetätimme myyjän kanssa puokkiin kuntotarkastuksen ennen lopullista kauppaa. Oston jälkeen "ikäistään parempikuntoinen" talo paljastui moniongelmaiseksi hometaloksi rakennusvirhenäyttelyksi. Tein reklamaation kuntotarkastuksesta ja kuntotarkastaja totesi: Kun myyjä oli kiistänyt ikinä nähneensä/huomanneensa mitään ongelmia, niin ei tarkastajakaan sitten ollut tarvinnut näistä ongelmakohdista enempää kysellä. Kosteusmittarin pattereista / laadusta muuten voisin ihmetellä, koska hänen kuivaksi väittämäsä paikat oli muiden mittareilla kosteita (maakosteudesta).
Teimme myyjän kanssa sovun, otimme rökälelainan ja teetätimme remontin. Remontin aikana sitten paljastui lisää ja lisää, jotka olisi toki ollut mukava saada myyjälle toimittamaamme vauriokartoitukseen mukaan. Eli näin kävi: "Terveeseen" taloon remontti, jonka hinnalla olisi ostanut halvimman pakettitalon. Mistä siis reklamoisi, paljonko laittasi korvausvaadetta, 50% vauriokartoituksen hinnasta laoratorionäytteineen olisi mielestäni vähän, mutta edes jotain. Vaan eivätpä taida sovulla maksaa mitään. Mitä kuluttajavirhelautakunta on päättänyt vastaavissa tapauksissa?
Teimme myyjän kanssa sovun, otimme rökälelainan ja teetätimme remontin. Remontin aikana sitten paljastui lisää ja lisää, jotka olisi toki ollut mukava saada myyjälle toimittamaamme vauriokartoitukseen mukaan. Eli näin kävi: "Terveeseen" taloon remontti, jonka hinnalla olisi ostanut halvimman pakettitalon. Mistä siis reklamoisi, paljonko laittasi korvausvaadetta, 50% vauriokartoituksen hinnasta laoratorionäytteineen olisi mielestäni vähän, mutta edes jotain. Vaan eivätpä taida sovulla maksaa mitään. Mitä kuluttajavirhelautakunta on päättänyt vastaavissa tapauksissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No noiden lautakuntien päätöksethän ei ole kuin suosituksia, joita ei kukaan noudata, eikä kukaan valvo, koska ne ovat vain suosituksia.
Jos kuntotarkastuksen tehnyt on syyllistynyt todistettavasti huolimattomuuteen tai törkeään tuottamukselliseen sellaiseen niin ei muuta kuin häneen yhteyttä ja neuvotelua jonkinlaisesta korvauksesta. Hänellä on hommastaan leipä kiinno ja halunnee sopia ja maksaa osan vahingoista ilman oikeudenkäyntejä.
Aluehallintovirasto (ent. lääninhallitus) taitaa olla ns. valvova viranomainen näissä asioissa, samoin välittäjien toiminnassa. Seuraus on huhtelu tai toimiluvan peruminen, vaikka ei kuin nuhtelu niin kannattaa, koska seuraaavasta ei sitten enää nuhtelulla selviä.
Voisinko noin ihan ysellä että missäs kaupungissa tai edes maakunnassa tämä tapaus on meneillään, ryhmäkanne kun olisi kerralla tehokkaampi keino saada vilpilliset kusettavat pois markkinoilta.
Niinpä, ei näiden pikkuläppäreiden näppäimiin osu hämärässä :) mutta asia selvennee edellä kirjoitetusta
Vähän naiivi neuvo mennä kuntotarkastajalta neuvottelemaan korvauksia. Ne ovat niin monissa liemissä keitettyjä riitelyn ammattilaisia, että varmasti eivät maksa kenellekään mitään. Hehän toimivat asiantuntijoina oikeudenkäynneissä joten lakimieskavereita on, joilta kysyä kannattaako maksaa.
Kuntotarkastajan uhrin ongelma on, että oikeudenkäynnin riskit (mahdollisuus joutua maksamaan omat ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut, yleensä kymmeniä tuhansia euroja) on hävyttömän suuri mahdolliseen voittoon verrattuna. Jos oikeudessa voittaisikin niin mitä saat kuntotarkastajalta? Edelleenkään ei ole kuntotarkastajan vika että talo oli huono. Vahinko ja sen aiheutuminen kuntotarkastajan työstä pitäisi pystyä perustelemaan.
Yksi mahdollisuus saada kuntotarkastajaa vastuuseen on tutkintapyynnön tekeminen. Silloinkin tuomio on todella pitkän tien takana. Huolimattomuus ei ole rikollista, ja siitä ei saa tuomiota. Tavallisimmissa tilanteissa tämä ei auta.
Minulla on tapaus, jossa kuntotarkastajan ja kaupan toisen osapuolen väliltä löytyy taloudellinen yhteys, eli se jota kuntotarkastaja meidän tarkastuksessamme suosi, pystyi sitten omassa työssään suosimaan kuntotarkastajaa. Suomeksihan tätä sanotaan korruptioksi. Olen nyt vuosia yrittänyt saada poliisia kunnolla tutkimaan tätä tapahtumaa, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön kauttakaan ei tavallinen kansalainen helposti saa itselleen oikeutta.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin ryhmäkanne ei taida olla mahdollinen tilanteessa jossa jokaisen kantajan keissi on omanlaisensa. Valitettavasti.
Vielä lisää: Kuluttajariitalautakunnassakin käytin tämän tapauksen, mutta sieltä se tuli takaisin merkinnällä että tapaus on heille liian monimutkainen ja tarvittaisiin asiantuntijalausuntoja. Tämä siitä huolimatta, että tapauksen kiistattomasti osoittavat asiantuntijalausunnot olivat mukana KRL:lle lähettämässäni valituksessa. Näitä lausuntoja oli paitsi terveystarkastajalta, myös toisilta kuntotarkastajilta, ja niissä siis todettiin selkeästi että talo oli huonossa kunnossa, mitä ensimmäinen kuntotarkastaja ei ollut todennut.
KRL jäi siis täysin kädettömäksi ja hampaattomaksi kun heidän olisi pitänyt antaa lausunto jostakin oikeasti tärkeästä asiasta.
Ent. lääninhallitus eli nykyinen AVI (tuleekohan tuo lyhenne sanoista AudioVIsuaalinen, niinkuin muissa yhteyksissä) ei valvo kuntotarkastajia silloin kun mukana ei ole kiinteistövälitystoimintaa.
Tuota niin joo, mutta kun eihän sen kuntotarkastuksen lue arvauksen tarkoituskaan ole havaita niitä vikoja.Kuntoarvaus on ainostaan pintapuolinen ja aistinvarainen ARVIO rakennuksen kunnosta se EI OLE SELVITYS rakennuksen kunnosta, sillä eihän silmämääräinen ja aistinvarainen tarkastus tai pikemminkin pitäsisi puhua katselmuksesta, parempaa tietoa anna.
hankala on saada arvaajaa vastuuseen, on jo siellä tilaajan ohjeessa vastuut osattu kiertää, kuin myös suoritusohje on lähinnä naurettava.
Pitäisi JO JOKAISEN KUNTOARVAUKSEN TILAAJAN TIEDOSTAA ETTÄ "KUNTOTARKASTUS" ei ole selvitys rakennuksen kunnosta on ihan huuhaa hommaa.Ei pintoja kyttäämällä ja muka jotakin helvetin naurettavia mukamas kosteusmittauksia tekemällä saa mitään tärkeää tietoa.