Vanhaksi tulemiseen pitää saada koulutusta, katsoin tv:sata valmistautuminen vanhuuteen, olipa lohdutonta katsottavaa, ihmisen tulisi olla terve koko ikänsä ja kuolla terveena omatoimisena, vastuullisena itsestään, avuttomana toisten ihmisten varassa elämä ei ole elämisen arvoista, anteeksi pyydän mielipidettäni, mutta vanhuus on jo omalla ovellani, onneksi vielä olen omatoiminen, mutta huomaan kauhukseni yhtä jos toista persoonassani muuttuneen, esm. jaksaminen on kortilla, siivous alkaa olla liian raskasta, ikkunan pesijää olen jo käyttäny, mutta muuhun siivoukseen en apua ole osannu vielä hakea, kaikki palvelut on maksullista, hinnat vaihtelee aikalailla, työn jälki vaihtelee tietenki.
On aika ikävää alkaa käyttää vierasta apua oman elämänsä hyvinvointiin, harmittaa tämä vanhaksi tuleminen.
On aika ikävää alkaa käyttää vierasta apua oman elämänsä hyvinvointiin, harmittaa tämä vanhaksi tuleminen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Minäkin katsoin. Kaikista kamalinta oli muistin häviäminen. Tuli mieleeni omalta kohdaltani, että jos vanhaksi elän niin kunpa pääkoppa toimisi, vaikka muu kroppa olisi raihnainen. Kun pää toimii, se vanheneminen olisi helpompaa. Oma äitini kuoli 83.vuotiaana. Pikkuisen hänellä oli muistamattomuutta, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Hän asui kotonaan ihan yksin siihen asti kunnes joutui sairaalaan. Tuossa tv-ohjelmassa oli kamalinta se kun leikittiin "laiva on lastattu". En koko ikänäni ole sellaisesta tykännyt. ja olisi kamalaa jos tuollaista pitäisi vanhana leikkiä. Tuosta nyt näkee että vanhuksia kohdellaan kuin lapsia. Toivoisin, että pystyisin elämään kotonani loppuun asti. Enkä haluaisi mihinkään päiväkerhoon lähteä. Äitini kävi, mutta ei hän tietääkseni mitään leikkejä leikkinyt. Hän kun oli käsityöihmisiä, teki siellä kerhossa vaikka mitä. Tyynynpäällisiä, ja oli kova virkkaamaan. Niitä hän pystyi tekemään. Itse en osaa tehdä mitään käsitöitä, olen tietokoneihmisiä, Olisikohan kerhossa tietokone? No, eihän sitä tiedä millä mielellä on parinkymmenen vuoden päästä (jos siis elossa).
Eipä ole kamalaa leikkiä, tässä iässä ja näillä varustuksilla. Eikä varmaan sittenkään kun dementia pyörittelee ihan omissa kuvioissaan.
Mie tykkään leikeistä, koska ne tuo elämään iloa ja hauskuutta on sitä sitten minkä ikäinen tahansa. Leikkiä ja tanssia voi kaiken ikää.
Laivaa voi lastata mitä kummallisimmilla asioilla, vaikkapa sivistyssanoilla.
Vanhuudestani olen haaveillut, että mielummin kepeät jalat ja hassu mieli kuin sökö kroppa ja terävä pää. Enempää en jaksa vanhuuttani ajatella, tulee mitä luoja suo, sen mukaan eletään päivä kerrallaan.
hyvä niin, päivä kerrallaan, mutta monen meistä kalvaa yksinnäisyys, siis unohdettuja on aivan liikaa, jokun pitäis, tai pitää pitää yhteyttä vanhuksiin, vaadin jopa yhteiskunnalta huomioimaan vanhusten yksinäistyyttä eli yksin oloa, kuinka he voivat, jokapäivä pitäisi olla puhekontakti kodin ulkopuolelle jokaiselle ihmiselle.
"-"
Äitini kuoli 83v. Aktiivinen ja sosiaalinen oli aikoinaan.
Vaan ystävänsä menivät vielä huonompaan kuntoon, kyläilyt kävivät vähiin.
Vähän nuoremmat ja jotkut hyväkuntoiset, heillä oli omat menonsa, ei niihin mahtuneet istuminen keittiönpöydän ääressä ja vanhojen muistelu.
Sekin oli hyvä, äitiäni olisi masentanut vielä enemmän kuunteleminen vanhojen tansseista jne.
Mitä siis tehdä jos vaihtoehtoina on nokan tai pyrstön tarttuminen tervaan?
Lentoon kun ei enää päässyt.
Toivottavasti et vaadi yhteiskunnalta tekomukavaa gigolopalvelua?
Keinoseurustelijoita?
Olisi karmea ajatus että olisi joku 25v. "puhelinmyyjä" joka joutuisi keskustelemaan siitä kuinka vanhus aikoinaan hitsasi Alumiinillä veristen lentokoneiden ohjaamoja tai ampumoja kasaan.
H.
HUNSKILLA aivan liian vilkas mielikuvitus, kuka on puhunu kigoloista tai seksiin viittavasta kontakteista ???? EI KUKAAN muukuin HUNSKI itse, sulla se on aina mielessä vaikka ei seiso muu kuin järki, heh.
Liikunta vaikuttaa myöskin aivojen hyvinvointiin!
Luin jokin aika sitten tutkimuksen, jonka tuloksena liikunta auttaa pysymään terveenä ja aktiivisena. Olen kanssasi samaa mieltä aivot ja keho vetreytyy. Liikuntaa pitää harrastaa päivittäin.
Ihanko tuohon tietoon tutkimuksen tarvitsit uskoaksesi asian, vai Googlasitko?
En googlettanut,luin lehdestä olin kiinnostunut, koska liikun paljon ja olen hyvässä kunnossa ja heleäposkinen ulkoilman ansiosta, enkä tupakoi, joten jaksan liikkua ja jatkan samaan malliin. Kantsis sinunkin kokeilla, lähtis ylikilot ja kasvot saisivat väriä.
Oliko tämä minulle kirjoitettu rakkauskertomus?
Kuinka voit arvostella minua ja elämän tapojani?......Niin, kyllähän Sinä voit.
Onhan Sinulla oikeus tuomita meitä kirjoittajia juopoiksi ja ylikiloisiksi? Vai onko?
Olin eilen metsässä "porukoiden" kanssa. Saimme hyvän sienisadon ja mustikoitakin vielä. Sen jälkeen olimme mökillä saunomassa ja uimassa. Kuutamoa ei katseltu, koska se on niin tavanomainen ilmiö, joten se siitä.
Älä sitten ihmettele, jos joku muistelee kirjoitustasi minulle.
Todellaki alentavaa lasten leikit, niinkauan kuin osaan itse järjellisyyden päätellä en ala leikkimään kuin lapsi mutta käsityö kerhot on mielekästä, olen käsistäni monitaituri, paljon tehny käsilläni monelaista, kunto salit vanhusten käyttöön myös olis mielekäsjuttu, paljon yksinoloa kotona tulis vältää, valitettavasti nyt olen paljon yksin, vierailut on harvinaisia.
Päivisin olenkin aika paljon itse menossa ulkoilun ja liikunnan merkeissä, mutta puhekaverit puuttuu, mitä nyt puhelimella soitellan, se ei ole riittävä kontakti kenellekkään, vierailut olis välttämättömiä vanhusten luona.
Kysynki mistä ystävät tuleville vanhuksille, kun yhteisöllisyys on kadonnu yhteiskunastamme ?
Muistin ylläpitämiseksi noitz leikkejä leikitään, ei vanhusten pilkkaamiseksi.
Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä mutta ne ovat ala-arvoista huuhaata, vai onko mielestäsi oikein että vanhukset lasketaan lapsiksi vaikka heistä sellaisia tuleekin kuulemma, no eipä ihme jos leikit ovat lastenleikkejä.
mutta kyllä aika pitkälti vanhuksista jotka rupeevat kokopäiväistä huolenpitoa tarvitsemaan tulee uudestaan lapsia muunmuassa senkin takia ettei heitä voi jättää yksin hetkeksikään kun he vielä pääsevät liikkumaan leikkiihän aikuiset aina lasten leikkiä ensin omien lasten kanssa sit lastenlapsien ja sit vanhuksien kanssa ja sit loppujen lopuksi heidän kanssaan leikitään tätä tää elämä on .
juu, ymmärrän ja tiedän, omaishoitajana ollessani vein puolisoni päivä leikkeihin muutamaksi tunniksi päästäkseni itse asioille, sairauden vaikeuduttuaan hän pääsi laitoshoitoon.
Dementtia on vakava kuolemaan johtava sairaus, raska omaisille ja yhteiskunnalle, sairas ei välttämättä itse ymmärrä taudin vakavuutta.
Mamma on dementiakodissa ja kasetti on kyllä kokolailla tyhjä. Kävin useampana päivänä peräkkäin Suomessa ollessani nyt kesällä ja vaikka mielessä kävikin että voi ei ei tääkään oo kivaa istua keinussa kahden muun mummon kaa pää toistensa olkapäillä ja leikkiä että ne nukkuu mutta ei Mamma näyttänyt kauheesti kärsivänkään.
Nukkeja oli useammalla mummolla siellä ja Mammallakin on iso tyttövauvanukke sängyssään ja samantyyppisiä leluja näkyi olevan pihalla kuin mitä tarhoissä on. En saanut kylläkään sellaisra kuvaa että vanhuksia olisi mitenkään pilkattu ja ne vanhukset jotka halusivat auttaa ja tehdä jptain pientä esimerkiksi pyykin viikkaamista jne. saivat osallistua askareisiin.
Kyllä Mamma oli kuin pieni lapsi, käperyy syliin vaikka ei muista kuka olen. Voimakastahtoinen, napakka Mammani on kuin sylivauva.
Kaikki kunnioitus niille jotka jaksavat työskennellä Alzheimer potilaitten kanssa, kohdella heitä hellästi ja ymmärtäväisesti ja antaa heidän elää omassa tahdissaan.
Mammasta oli muuten ohjelmaa televisiossa Suomessa talvella, tai siis siitä hoitokodista joka on jonkinlainen pioneeri alallaan Suomessa, mutta Mamma oli hyvin esillä, häntä näytettiin ja haastateltiin.
Jo vuosia sitten taisin täällä kirjoittaa et pahinta mitä ikääntymisessä eteen tulisi olisi tuo dementoituminen. Työssäni näin niin monen muuttuvan, muutoin terve...vaan pääknuppi poissa käytössä...voi olla käänneltävänä jopa yli kymmenen vuotta.
Ympyrä sulkeutuu, ja he pitävät itse näistä leikeistä...vaikkei sitä sivusta katsoja tajuakaan.
Vuosikausia vedin kaksikertaa viikossa ikäihmisten päiväkerhoa, 2 tuntia...oli hyvä aika. Pelasimme mm. mukaeltua Bingoa...hitaastihan se kävi, mut oli ihanaa kuulla kun joku hihkaisi Bingo...sitten tietty mentiin numerot läpitte, ja oli useitakin...oli vaan jäänyt numero ympyröimätä jne..
Vein pihastani kauniita kukkia vaaseihin ja, eniten Bingoja saanut sai ne viedä pöydälleen...joskus leipomiani pullia pussukka...Tiimarista ...munakello :)... jotain pientä kuitenkin - innostus oli taattu.
Voimistelimme tuolijumppaa kasetin ohjaamana, lauloimme sydämen kyllyydestä näitä heidän aikaisia lauluja yms.
Leiposin pullaa ennen avaamista ja he saivat ostaa raaka-aineen hinnalla niitä , ...askarteluihin he eivät olleet kiinnostuneita, oli kuulemma jo kiintiö täynnä :)
Olihan sielläkin aina jokunen jolle ei ollut hyvin...mutta etiäppäin mentiin ja muistan lämmöllä heitä, suurimman osan olen lehdestä kuolinilmoituksissa lukenut.
Tuokoon ikä riesakseni mitä tuotava on, kunhan antaisi minun pitää ´pääni´ .
Mää olen kirjoittanut tätä liki puolentuntia kun innostuin kattoon telkkua väliin :D
Woihan kerttu sentään, että joku ihminen tajuaa.
Olet oikea kunnon ihminen, elänyt ihmisten puolesta, tiedät, et luule.
Oma mummoni kai oli jo dementoitunut. Kun äitini kanssaan vähän höposteli, mummun tuli tajuihinsa. Jospa minäkin vielä 80-vuotiaana olisin älyissäni?
Suokoon Luoja sen.
.
Muistan koulutuksestani kauan sitten kun Iris -Irja Lassila oli meille luennoimassa, hän laittoi meitä istumaan riviin laitetuille tuoleille, jos halusi voi pyytää siinä istuvaa siirtymään jos koki et halusi sen tuolin jne... muistan kyllä hänen sanansa minulle, ...otan paikkani, pidän puoleni, yrittäjäksi vaan, sano :)))
Toivon totisesti et osaisin pitää puoleni myös ikääntyessäni, en todellakaan usko jos ´pääni´ saan pitää et minua kohdeltaisiin yliolkaisesti :/
Bingo onkin eri juttu kuin "laiva oin lastattu!! Bingo on tarkoitettu aikuisille. Varmaan on paljon sellaista tekemistä, joka olisi mielekästä vanhuksille (kuten bingo), mutta ei mitään lasten leikkejä. Vai onko niin, että nähin hoitokoteihin palkataan lastenhoitajia?
Kun ihminen dementoituu riittävän pitkälle, ei hän mitään bingoa pysty pelaamaan. Eipä leikkimäänkään enää myöhemmässä vaiheessa. Aika usein heille annetaan syliin vaikkapa nalle hellittäväksi, sillä hetkellisesti tilanteet saattavat vaihdella. Tekee mieli silittää jotakin ja nalle on silloin oivallinen kumppani. Olen nähnyt pitkälle dementoituneen hellivän kissaa silittelemällä ja peittelemällä kylmän varalta. Laitoksissa ei eläviä eläimiä yleensä (ainakaan jatkuvasti) ole, joten nalle on hyvä tuuraaja. "Laiva on lastattu" on tarkoitettu lähinnä muistin virkistämiseen. Terveenä kaikki saattaa tuntua typerältä, mutta ei terveillä tällaisia leikkejä leikitetäkään. Kunnon mukaan mennään.
Oikeassa bingossa pitää olla nopea. Mulle riittää kaksi liuskaa, jotta nauttisin ja ehtisin kunnolla katsomaan myös mahdollisen voiton. Joku yrittää viidelläkin ja siinä pitää olla tosi nopea. yritän kerran kesässä käydä. Tämän kesän käynti on jo suoritettu, netto 135 euroa. Olen eläkeläisyhdistyksen bingoemäntä. Meillä joustetaan, jos joku on hitaampi. Vanhin osallistuja on ollut 100-vuotias. Hän selvisi ilman avustajaa, kun vedimme hitaammin.
Kauan sitten olin kuskina Bingohulluille :) nuorisoseurantalolle mentiin, ja sinne tuli linja-autoilla paljon porukkaa. Tosi on että pitää olla hoksu paikallaan et ehtii jos monilla lapuilla pelaa.
Silloin pelattiin paperisilla, nythän on koneellisesti ...luukku kiinni ja silleen.
Puhuinkin et muunneltua...eli helpotettua ....tein itse sarakkeet 1 - 75 ...kertasin joka kerta et uusi kymmen alkaa aina seuraavalta riviltä jne.. uskon et oli monia joille se ei auennut koskaan.
Kerhossa kävi yli 70 v, isoin osa oli yli 80 vuotiaita, joten hitaastihan me edettiin...:)
Noin koneellisessa bingossa en ole käynytkään, kyllä kynällä on merkitty numerot. Tarkistus tapahtuu koneellisesti, enää ei luetella numeroita. Yhdistykseen tilaamme valmiit kupongit.
Nyt minä putosin...pakkohan siä on lukea ääneen nummeroita :) joita kynällä ympyröidään...? Tarkoitatko ettei Bingon huutaneen numeroita sanota enää ääneen vaan tarkistetaan jollain koneela?
En muista koska olen viimeiseksi lappubingossa käynyt, joten tiedostan tietämättömyyteni.
Tarkoitan tosiaan tarkistuksen yhteydessä. Kupongissa on ruudukon alla tarkistusluku, joka annetaan ja ruudukko näytetään kankaalle. Pienemmässä joukossa voi pelata lappubingoa. Jokaiselle annetaan tyhjä paperi ja kynä. Siihen pitää kirjoittaa 7 lukua välillä 1-50. Bingon vetäjällä on lapuilla samat luvut. Hän ottaa lapun kerrallaan ja sanoo luvun. Osallistujat merkitsevät. Se, joka ensimmäisenä saa kaikki lukunsa merkittyä, huutaa bingo ja hän saa voiton. Voidaan jatkaa vaikka siihen asti, että kaikilla on luvut merkittynä.
voittaako jokainen vuorollaan ??
kaan käynyt bingossa, jokin luuloni on, että se on satavuotiaille.
Jos jatketaan niin pitkälle, on sopimusjuttu. Jos voittoja on rajoitettu määrä, on lopetettava niin,että riittävät.
Testaapa luulosi. Minusta on mielenkiintosta nähdä ihmisiä- ja se tunnelma. Kun naapurilla puuttuu vain yksi luku, koko pöytä jännittää. Se vain ihmetyttää, kun bingossakin moni koko ajan mutustaa karkkia. Roskat pannaan kyllä roska-astiaan.
Onko siellä bingohuoneen seinällä sitten kieltolappu syömisestä vai mikä siinä sua ihmetyttää?
mene, en edes ole pannut merkille, missä niitä Helsingissä olisi, en mene.
Sama juttu kaikenkarvaisten arpajaisten kanssa, joskus joudun kannatuksen vuoksi lapsenlasteni koulujen järjestämien tempausten yhteydessä ostelemaan arpalippuja, mutta ne tavarat annan aina takaisin uudelleen arvottaviksi.
En yleensä pidä siitä, että joka paikassa napostellaan, elokuvissa, urheilukilpailuissa, tapahtumissa. Ja roskia jätetään sinne tänne. Minusta pitää omistautua syömiselle ja nauttia siitä. Ihan on henkilökohtainen mielipide, en anna asian tämän enempää häiritä. Kunhan ajattelen.
Sitähän se on ihmisikä, vaipoista vaippoihin, jos ei kesken lopu.
Omista vanhemmistani ei ehtinyt tulla dementoituneita, sen verran nuorina pääsivät täältä taivaitten kitarakerhoon.
Itse tässä olen varovaisesti odotellut, tuleeko noutaja, kun olen saman ikäinen, kuin äitini, rakas ja urhea, kuollessaan.
Ihan, noin sivujuonteena, vain sanoisin, että hyvinhän sinulla on sujunut. Tähän asti olet saanut olla itsellinen. Moni tarvitsee muiden apua koko elämänsä ajan.
Miksi elämän taivaankaari ei olisi, sitä mitä se on. Aamulla autuas aurinko, illalla rauhaisan pimenevä hämäryys. Eipä siihen kukaan mitään voi, niin se vain on. Jos ei viikate niitä aiemmin.
.
Hauta paikka on selvillä.
Minut aikanaan tuuli tuo, tuuli vie, mihin vie.
En ole niin tärkeä, että minulle tarvii paaseja perustaa.
.
Kyllä suku on tärkeä tutkimuksessa, että missä kukin apina makaa.
AVKT, vai kuka lietkin, apinat makaa maassa, hiekassa, kuin me muutkin.
Kukaan ei ole tärkeä elämän kiertokoulussa.
Olemme vain maanparannusaineita.
,
Hetki on kaikille elämää, toisille se on lyhyt toisille se on pitkä. Olet oikeassa elämä on syntymä ja kuolema kaikessa eri jatkoissa oli se tähdet tai sinä ja minä.
Mikä on elämä. Kaikessa on elämä, myös avaruuden tyhjyydessä. Elämän muoto on kaikilla toisenlainen, bakteerit voittavat aina ihmisen luuleen.
Jeps, ja iso pieru helpottaa, elämän tuskaa.
Madot nakertavat mahaa, vähän päästä, ja jopa päästä.
:))
.
Woihan, kun naurattaa, pitänee lopettaa, ettei tule lopettaja.
Pylpyröitä, ja hyviä öitä, meille kaikile!
.
ok, oli hauskaa- olepetan.
Mato ei syö minua, tulee krematorio hautas ja tuhka sirotellaan veteen tai purkista sirotella maahan ja haravoidea hyvin, puun tai kukan voi istuttaa tuhkan kanssa samaan kohtaan.
Tuhkana tuulessa on ihana ajtus.
Harmittaahan se, mutta paras vaan tottua ajatukseen kun emme muutakaan voi, joitain luonnonlakeja vastaan on turha ämpyillä, tulee vain paha mieli ja katkeruus :)
Hautapaikka on minullakin ja miehellä ostettuna, pojan vierestä.
Aika luontevasti olen ottanut sen, että ei jaksa samoin kun muutama vuosi sitten, eikä kiinnostu mistään niin helposti kuin nuorempana.
Terveys on näillä kymmenillä ykkös-sijalla, jos sitä ei ole, ei ole mitään.
Minua masensi eilen illalla tullut ohjelma mummon dementoitumisesta, hän olisi halunnut asua kotonaan mutta ei pärjännyt. Olin ajatuksissani pitkän aikaa ohjelman jälkeen.
Auli-auli minä katsoin sen. Mummon koti oli täynnä roinaa ja kulkuesteitä. Asianmukaisella kalustamisella ja kotihoidon käyntejä lisäämällä mummon aikaa kotona olisi voitu ehkä pidentää. Ohjelmassa mummon tyttö jutteli mummolle aika töykeästi, ei kannustavasti. Tyttärentytär kohteli mummoaan kivasti ja huolehti hänestä lämpimästi.
Samat oli ajatukset.
Enemmän olisin odottanut tyttäreltä osallistumista. mummo raukka siellä sängyssä kaiken roinan keskellä.
Kyllä tuo oli jo heitteille jättöä, mutta ei kai mummo tosiaankaan yksin ollut koska häntä kuvattiin, vai lieneekö ollut kamerat laitettuna koko ajaksi.
Tuli mieleen että tyttö sen vuoksi oli noin töykeä ja teetätti mummolla sellaista missä olisi voinut auttaa, jotta olisi selvemmin tullut ohjelmassa esiin, kuinka avuton mummo oli? Ei monikaan jo muistisairas vanhus osaa itse siivota tai soittaa tukkeutuneista viemäreistä, kyllä se on häntä auttavien tehtävä. Tai siivous tai asunnon kalustaminen turvalliseksi.
Juuri siksi jätin väliin.
Meillä on tämä päivä. - Ei pilata sitä.
Nykyisin yhä nuoremmat täyttävät 60 vuotta. Toivon, että saat tästä edes hieman lohtua.
Taitaa olla yvä asia, ettei ole televisiota. Ei tule mieleenkään tuollainen valmistautuminen. Yksi mahdollisuus on siivoustason pienoinen alentaminen. Pystyisin pesemään ikkunani, mutta kesän helteillä ei huvittanut. Ehkä syksy pistää huvittamaan. Älä kanna huonoa omatuntoa siitä, että käytät palveluja, näin työllistät nuorempia.
Kopioin tämän kirjoitukseni tuolta toisesta ketjusta, kun ajattelin tämän sopivan tämänkin aloituksen tuskien sekaan.
Kaiken sen on kestettävä.
Paitsi minun, minä haluaisin dementoitua ensin.
"Sinä kävelet vähän vaikeasti, tukien rollaattoriin.
Lonkkasi on jo kauan ollut kulunut.
Sillä puolella taisi painaa kivääri ja karttalaukku tai vauva ja Lanttukassi.
Istun tässä puistonpenkillä ja katselen virkeitä silmiäsi.
Ne eivät estä sinua etenemästä.
Taaksesi ovat jääneet laahustavien askeleiden vanat,
vielä kauemmas ovat jääneet lapset ja lapsenlapset.
Komerojen kätköihin ovat jääneet myös Separaattorinkampi ja Pokasaha.
Laskutikku ja haalistunut Opettajan virkahame.
Penkilleni paistaa Aurinko, mutta ei se ole ainoa joka suo minulle lämpöä,
näkyni sinusta luo enemmän. Sinä Suomalainen isovanhempi.
Sinä etenet hitaasti, Suomaisista Suomalaisin.
Minä istun hiljaa paikallani, Suomalaisista Suomalaisin.
Minun rakkauteni ei enää voi kasvaa suuremmaksi kuin sinun Rakkautesi,
kotimaammehan on meille yhteinen.
Sukupolvesta sukupolveen olemme yhteisiä taistoja käyneet.
Sinä varmasti olet vaikeammin vaikeimman lävitse käynyt.
Sinä Suomen selkäranka, yksi miljoonista muista,
Suokoon rakkauteni lämpö teille kaikkeni.
Teille Suomalaisista Suomalaisimmille.
Kantakoon isänmaanrakkaus tätä maata eteenpäin , vastakin.
Augustin Ehrensvärd:
"Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun."
H.
Minullakaan ei nykyään ole televisiota, joten ohjelma jäi näkemättä. Vaan kukahan oli ohjelman tehnyt/tuottanut ? Jos oli nuori ihminen, näkökulma varmasti olikin lohduton.
Jos on terve ja aktiivinen, vanhuutta ei välttämättä "muista", vaikka huomaakin voimien vähentyneen, eikä sitä enää innostukaan niinkuin ennen.
Luulen myös, että olen itse tullut jossain määrin rokotetuksi vanhuutta vastaan, kun olen tehnyt työtä vanhusten(kin) parissa. Samoin suuressa suvussani on useita vanhuksia jotka ovat olleet esimerkkinä hyvästä vanhuudesta.
Ehkä jonkinverran vaikuttaa myös se, etten ole koskaan ollut marttatyyppi vaan pikemminkin se joutilas maria. Kun ei ole koskaan saanut suuria aikaan, siihen on tottunut ja osaa ehkä lopulta myös hyväksyä oman laatunsa, "vähävirtasena".
Kun sanot, aloittaja, että toisten avun varassa eläminen ei ole elämisen arvoista, sanot sen, mitä ehkä jokainen meistä vanhuudessa pelkää. Aikakin on armoton kaikkia niitä kohtaan, joiden itsenäinen pärjääminen on heikkoa.
Mutta eikös me sentään olla hyviä työllistäjiä silloin kun alamme tarvita muiden apua..)) Ja ihan ihmisyyden näkökulmasta: maailma olisi vieläkin julmempi ja kylmenpi kuin se nyt on ilman niitä, jotka tarvitsevat toisten apua.
"Ehkä kaikki on toisin kuin luullaan,
ehkä me tarvitsemme niitä, joiden sanotaan tarvitsevan meitä.
Ehkä maailmaa kantavat ne kädet, jotka eivät näytä kantavan mitään".
"demeter"
"Sinä kävelet vähän vaikeasti, tukien rollaattoriin.
Lonkkasi on jo kauan ollut kulunut.
Sillä puolella taisi painaa kivääri ja karttalaukku tai vauva ja Lanttukassi.
Istun tässä puistonpenkillä ja katselen virkeitä silmiäsi.
Ne eivät estä sinua etenemästä"
Kantamattomat kädet.
Kädet jotka tarvitsevat meitä.
Heidän tekonsa kannattelevat meitä.
H.
Aina sun pitää pistää paremmaksi, hunksi..))
"demeter"
Ei ole tässä tarkoitus, viittasin vain tekstiin jonka kirjoitin aiemmin, etkö lukenut?
Loppukaneettisi oli yhtä hieno, ellei vähän parempikin.
H.
Minun ensimmäinen rakkausrunoni:
Rakas kulta , sinä olet kuin lampaanpapana
Gutzeitin kalliolla.
....ja taas minut jätettiin.
Jos kaikki sun tekstit lukis läpi, hunksi, ei tässä muuta ehtiskään, etenkään tällainen hahmotushäiriöinen. Eikä tää ole kirjoittajapiiri vaan keskustelupalsta, niin
että eikun baanalle ja kontakteja kehiin..))
Kuka nyt sut jättäis, Jm-50, etenkään tuollaisen runon jälkeen..))
"demeter"
Hän antaa sit Navigaattoriini Koordinaatit.
H.
Tarkoitin tietenkin noin kuvainnollisesti - siis tätä suomi24 maastoa... Siihen sä voit katsoa koordinaatteja vaikka sieltä lirkkupuhelimesta..
Vaan mikäs se koordinaatti taas onkaan ? Nimiluettelo tai jotain ?
"demeter"
...kuvaannollisesti...
Noh, tuskin Palomakaan sit antaa..
Den söta tösen vid Börsens bardisk.
H.
Yritä vaan toisella kotimaisella, hunksi. Taso nousee...Lycka till!
"demeter" "Paloma"
"Ach! en macka, med Kackerlacka, visar vägen, till Sverige min
Till ett land, som all behagar.
Int' längre kräkor, med mos och korv.
Int' längre, med Polkagris, ganska snart, aldrig gris.
Ej nakna hud, ej gammal sex,
Bara nyfiken gul..."
H.
Ny är det dags att sluta, hunks. Annars kommer nån och berättar hurdan du är...
"demeter"
Näää? En till?
H.
Demeter, kirjoitat niin hyvin!
Tuo sitaattisi tuossa lopussa tuntui oikealta.
Mietin, että me olemme tarvinneet ensin heitä, äitiä, jonka sylissä nukuimme öisin, joka huolehti meidät kavumme vuosina, opetti tekemään työtä, antoi koko ajan lisää vastuuta ja auttoi meidät tulemaan ihmisiksi oikeasti.
Vanhanahan hänen kätensä eivät enää kantaneet mitään,
mutta parhaan kykyni mukaan autoin isää ja häntä,
en voi kuvitella parempia ihmisiä kuin he olivat.
Itken, sillä tuo edellinen kopioitu viesti jo sai minut herkistymään.
Mutta otsikkoon palatakseni, tänään todella pelästyin:
olenko jo tullut näin vanhaksi!!!
Olin tulossa kentältä, tutussa seurassa menimme sen 4 tuntia pitkin vihreitä väyliä, huumorista ja ilosta energiaa.
Kotimatkalla järven ohi ajellessani laitoinkin vilkun päälle sinne päin, sillä kerrankin se parkkialue oli typötyhjä!
Luonnonvesissä uiminen on aina tuntunut niin virkistävältä kuuman kierroksen jälkeen, parit uikkarit ja pyyhe pn aina autossani.
Kun olin nousemassa loivaa silokalliota pitkin rannalle,
huomasin kauhukseni, että liu'uin taakse päin niljakasta kallion pintaa pitkin. Tunsin, etten voi mitään, en voi pitää kiinni mistään. Jotenkin ajattelin olevani vanha ja avuton, vaikka sellaiseksi minun ei pitänyt tulla. Juuri siksihän liikun ja harrastan voimaini mukaan.
Lopulta onnistuin löytämään hiehan, jota pitkin pääsin rannalle. Aurinko lämmitti täällä etelässä tosi kuumasti tänään, kasvoni ja olkapääni ovat vieläkin punaiset.
Olihan sekin kokemus!
Mutta varokaa noita sileitä kallioita!
P.S. En sitä ohjelmaa nähnyt.
Kiitos Satu sanoistasi. Itse olet aina kirjoittanut kauniisti ja rakentavasti, muistan kyllä.
Onneksi ei käynyt pahemmin tuossa "liukumäessäsi". Kaatumisvaaraa kai vähättelee kunnes se kerran tapahtuu...
P.s. Hunksin runo oli minustakin koskettava, mikä nyt samalla menee hänelle tiedoksi. Aploodeja hän odottaa ja on niitä jo saanutkin..))
Minulle tuli jo huono mieli, kun eksyin syrjäpoluille aloituksesta. Huumori on varmasti joskus paikallaan, mutta saattaa ikävästi vesittää aiheen käsittelyn, joka nytkin on tärkeä ja koskee useampia meistä.
Kun en tuota ohjelmaa nähnyt, en osaa siitä mitään sanoa, mutta tuli kyllä mieleen, etteivätkö jotkut tahot järjestäkin näitä valmentautumiskursseja eläkkeelle jääville. Ja ainakin oma kuntani on julkaissut 60-sivuisen Ikäihmisten palveluoppaan, johon on koottu kaikki mahdollinen tieto terveyspalveluista järjestötoimintaan ja harrastusmahdollisuuksiin saakka. Julkaisu näyttää komealta, eri asia sitten tietenkin on, miten kaikki toimii käytännössä, mutta ainakin yritystä on.