Onko miehelläni BED? Ja mitä tehdä?

Seurustelen miehen kanssa, jolla mielestäni (hän on itsekin asiaa miettinyt) suhde syömiseen on hieman vääristynyt. Kuvaan kuuluu aivan liian isoja aterioita pari kolme kertaa päivässä, pahimpina päivinä hän myös mässää herkkuja (kaupasta saattaa lähteä mukaan alunperin suunnittelemamme jäätelöpaketin sijasta myös sipsejä, kakkua, suklaata ja karkkia).
Itse kärsin bulimiasta ja hänellä on mielestäni samankaltaista herkkujen mässäämistä silloin, kun on ahdistunut. Hän on myös monesti kertonut mässänneensä yksin ollessaan itsensä huonovointiseksi. Oksentamista hän ei kuitenkaan harrasta, ja on sanonut ettei tekisi sitä. Ahmimisten jälkeen hän kärsii morkkiksesta, itsesyyttelystä ja -inhosta. Tämä ihminen on kärsinyt masennuksesta viimeiset viisi vuotta, joskin nyt se on helpottanut huomattavasti viimeisen vuoden aikana. Hän inhoaa usein itseään ylimääräisten kilojensa takia ja haluaisi laihtua.

Häntä ahdistaa se, ettei pysty kontrolloimaan syömistään nälkäisenä ollessaan. Pystyy olemaan syömättä pitkiäkin aikoja (eli siis esimerkiksi koko päivän) ja illalla syö jättiaterian. Sanoo, että on niin helppoa olla syömättä, mutta ei pysty hallitsemaan itseään tai syömään vain vähän / normaalisti syömisen aloitettuaan. Olen kiinnittänyt hänen ateriakokoihinsa huomiota vertailemalla muiden tuntemieni miesten ateriakokoja. Havainnoin, että esim. eräs ystäväni syö aterioillaan kolme perunaa ja kumppanini ei mitenkään voisi syödä niin 'vähän', vaan määrä olisi lähempänä kymmentä. Hän syö paljon just tuommoista hiilaripitoista: pastaa, spagettia, perunaa, nuudelia. Ei mielellään syö ruisleipää, koska vaalea on parempaa. Valitsee ennemmin enemmän sokeria ja rasvaa sisältäviä elintarvikkeita terveellisempien sijasta. Käyttää ihan liikaa sokeria kahvissaan ja rasvaa ruuanlaitossa. Aamupalalla ei pysty syömään vain yhtä tai kahta leipää, vaan määrä on lähempänä kuutta tai kahdeksaa.

Olen ihmetellyt myös sitä, että hänellä on usein tapana syödä juuri ennen nukkumaanmenoa lämpimän ruuan, joka ei tosiaan ole pienestä tai edes normaalikokoisesta päästä. Sanoo, että on mukava nukahtaa suoraan jättiaterialta. Itse taas en ole koskaan tottunut tuollaiseen iltasyömiseen, koska on raskasta nukkua maha täynnä sulamatonta ruokaa.

Hän puhuu monesti sitä, että pitäisi alkaa totaaliselle ruoasta kieltäytymiskuurille, koska ei pysty muuten tekemään muutosta. Että ei saisi enää syödä mitään muuta kuin kasviksia ja superterveellistä kaloritonta ruokaa. Mielestäni tämä vaihtoehto on tosi huono, ja siksi myös että mun pitäisi itsekin lähteä siihen mukaan, koska hän ei pysty hallitsemaan itseään jos minä söisin jotain 'normaalia'. Eli hän sortuisi 'mun takiani', joka kuulostaa järkyttävältä, koska itse tekisin oikein tässä tapauksessa.

Ahdistaa tämä tilanne, koska oman bulimiani takia en oikein ole paras mahdollinen tukija toisen ahmimishäiriössä. Jos lähtisin tuohon totaalikieltäytymiseen mukaan, mulla oireet pahenisivat. Ahdistun myös joskus melko pahasti niistä jättimäisistä ruoka-annoksista, joita hän aina syö. Se on varmaan vaikeinta, että itse pystyn hallitsemaan omaa syömishäiriötäni hänen kanssaan ollessani ja pystyn pitämään sen kurissa (yksin ollessani sitten mulla alkaa oireet pahenemaan). Ja kun ne hänen mässäilyt taas saa mussa aikaan monesti inhoreaktion, eli ahdistun, ja bulimikolle tyypillisesti ahdistusta on niin helppo syömisellä helpottaa. Tunnen olevani jossain omituisessa vuoristoradassa, joka ei koskaan pysähdy.

Mutta ajatuksia olisi ihana kuulla teiltä ihmiset. Mitä tehdä? Miten tuon BEDin kanssa toimia?