Voiko lukiosta saada sairaslomaa?

Moikka,
Kyllä varmasti voi saada sairaslomaa ihan samalla tavoin kun muissakin tapauksissa. Luulisin kyllä, että jos nimikkeenä on masennus, niin siihen tarvitaan diagnoosi.
Sairaslomaa voi saada varmasti myös esim. työuupumuksesta, kuten eräs meidän ryhmässä muutamia vuosia sitten.
Mikäli tällaiseen tuntee tarvetta, niin oman terkkarin kautta asiaa on varmasti helpoin lähteä viemään eteenpäin.
Tsemppiä opiskeluihin! :)

Koulusta ei nyt virallisesti voi antaa "sairaslomaa". Mutta mikäli lääkäriltä saat diagnoosin, niin varmaankin voit pitää hetken taukoa ja venyttää opintoja, jotta saat taas koottua ajatuksesi.

Kokemuksesta tiedän, että normaali arki on yksi niistä parhaimmista lääkkeistä. En tosin tiedä, kuinka vakavasta tapauksesta tässä nyt on kyse ja mitä asioita on taustalla. Mutta pelkkä kotiin jääminen ei ole yleensä paras ratkaisu. Sitä helposti syrjäytyy entisestään, kun ei saa pidettyä kontaktia muihin samanikäisiin nuoriin. Kynnys takaisin kouluun palaamisesta vain kasvaa. Entä jos löysäät lukkaria? Suosiolla venytät lukion neljään vuoteen. Ei sitä hikihatussa tarvitse töitä paiskia. Kunhan nyt joka päivä olisi edes vähän jotain 'virikettä'. :)

No siis kyse on hyvästä ystävästäni ja hän on aika masentunut. Hänellä on ollut pahoja ongelmia varsinkin isäpuolensa kanssa, joka on juoppo ja hyvin narsistinen ja ollut työttömänä jo 5 vuotta. Hän ei koskaan sanonut ystävälleni edes ainoaa yhtä hyvää sanaa mutta usein ystäväni sai kuulla(silloin kun isäpuoli oli kännissä) että olisi parempi jos ystäväni olisi kuollut että ei häntä kukaan kaipaa. Nyt hän on muuttanut pois äitinsä ja veljensä kanssa pois tämän isäpuolen luota mutta hän on ollut vain yhden päivän ajan koulussa tällä lukukaudella ja on vaarassa reputtaa jo kaikki kurssit. :( Koulu stressaa häntä todella pahasti ja lisäksi häntä vaivaavat äitinsä rahahuolet ja se että isäpuoli vaatii ystäväni äitiä maksamaan tälle 35 000 euroa asioista mitä mies on tehnyt ja maksanut yms.
Ystäväni on viillellyt itseään useasti ja kärsii pahoista univaikeuksista. Lisäksi sain häneltä kerran viestin siitä että hän on koulun porteilla kesken tunnin. Lähdin sitten vessahädän varjossa käymään ulkona ja löysin hänet itkemästä portin viereltä. Hän ei vain yksin kertaisesti kyennyt tulemaan kouluun vaikka oli jo saanut itseään sen verran liikkeelle että sai itsensä ylipäätään ulos kotoaan. Hän on hyvin paljon fyysisesti sairas myös.
Hän haluaisi käydä koulua ja oppia mutta ei vain jaksa enää. Ystävälleni on aina ollut tärkeää kaikki japanilaiset jutut ja hän on aina halunnut oppia japanin kieltä. Hän viime vuonna onnistui pääsemään kurssille mutta ei kaiken tämän ahdistuksen,pahan olon ja koulu stressin takia jaksanut/kyennyt käymään tuolla japanin kurssilla jonne hän aina oli haaveillut pääsevänsä. D:
Minäkin ehdotin hänelle että kävisi lukion neljässä vuodessa ja löysäisi lukkaria mutta koulussa kyseistä asiaa katsotaan pahalla ja mm opo sanoi hänelle hyvin törkeästi että kyllähän lukio pitäisi ainakin 3 vuodessa kyetä suorittamaan ihan niinkuin muutkin kykenevät. Minusta tämä oli törkeästi sanottu.,eikö? Siinä koulussa on jotkut oppilaat suorittaneet lukion kahdessa vuodessa(en käsitä miten koska en itse siihen kykenisi ikinä mutta olen toki iloinen heidän puolestaan että ovat jaksaneet) Minä itsekkin olen ajatellut käydä lukion neljässä vuodessa.
Sanoin hänelle että hänen kannattaisi rohkeasti mennä terkalle ja tarjouduin menemään mukaan mutta hän pelkää että terkka ei ota häntä tosissaan ja jos/kun terkka alkaa selvittää asiaa hän saisi vain lääkkeitä ja joutuisi kalliille psykoterapeutille. :(

kalliudesta ei ainakaan kannattaisi murehtia ensimmäisenä, kunhan saisi apua tilanteeseen. Koska ystäväsi on vielä alaikäinen, hän saisi luultavasti maksutonta terapiaa, ja täysi-ikäisenäkin Kelalta tukea ihan tuntuvasti. Mitä aikaisemmin noihin ongelmiin puututaan, sitä paremmin ne myös paranevat. Se on jo suuri asia, että hän on päässyt sairaan isänsä vaikutuspiiristä kauemmaksi ainakin fyysisesti, vielä kun saisi henkistä etäisyyttä asioihin, se vie aikaa. Itse olen ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa, vasta kotoa muutto ja paikkakunnan vaihto muuttivat elämän. Ystävälläsi on kaikki edellytykset vielä pärjätä oikein hienosti elämässään, vaikka hänen olisi nyt vaikea sitä uskoa. Ihana, että hänellä on sinunlaisesi ystävä tukemassa! Voimia sinulle ja ystävällesi.

Opo ei ole toiminut ihan ammattimaisesti, mutta jotkut eivät vain voi ymmärtää että aina ei vaan jaksa ja pysty, kaikki lukiolaiset eivät ole todellakaan samanlaisia. Toisille kurssit voivat muutenkin olla niin rankkoja, etteivät kykene suorittamaan lukiota 3:ssa vuodessa, toisille opiskelu sen verran helppoa että pystyy suorittamaan kaikki 2 vuodessa.
Mutta tosissaan sairaslomaa voi hakea, koulu "keskeytyy" siksi ajaksi, mutta olet kummiskin oppilas yms. Terveydenhoitajalle meno on vaihtoehto, mutta jos haluaa suoraan, voi mennä suoraan lääkäriin. Tietenkin sen mukaan, kumpi tuntuu itsestä helpommalta. Lääkkeet on vaihtoehto, mutta ei todellakaan ensisijainen vaihtoehto enkä niitä heti alottaisi. Alaikäiselle terapia on ilmaista, ja täysi-ikäinenkin saa sitä mm. avohoidon kautta ilmaiseksi.
Rohkeasti vaan, ei maailma siihen kaadu vaikka pitää esim. vuoden taukoa koulusta ja auttaa itseään paranemaan!
Tsemppiä ystävällesi! :)

Sanovat, että masennusta on nykyään enemmän kuin ennen. Onko ruokavaliolla osuutensa? Ennen, eli 70 - 90 -luvuilla oli kouluissa melkeimpä joka viikko veriruokia tai maksaruokia. Niistä sai rautaa ja vitamiineja.