Kannattaisiko vartijoiden harkita sairaslomien ottamista ( osittain protestinomaiseksi) luontaiseduksi?
Mielestäni kohtuullisen säännöllinen sairaslomalle meno olisi myös parempi vaihtoehto mielenilmaukselle, kuin lakkoilu.Lakkoilusta ei juuri ole mitään taloudellista hyötyä, mutta sairaslomalla voi tehokkaasti hoitaa omia asioitaan:lepo,työnhaku ja haastattelut,opiskelu ja tentit,sivutyöt,päiväristeilyt ja ulkomaanmatkat,harrastukset yms.
Esimerkiksi kaupungin työntekijöiden kohdalla pikku sairaslomat ovat rutiinia.Väki lähtee sairaslomalle tuon tuosta, jos ei jaksa tulla tai on muuta menoa.Toki oikeastikin sairaita on joukossa, mutta miksi tulla töihin, jos voi olla poissa ja saa palkan?
Vartijoiden pitäisi vihdoinkin ryhdistäytyä ja ottaa aloite omiin käsiinsä.Unohtaaka lakot ja jääkää säännölliseti sairaslomille ja järjestäkää asiat kuntoon.Lakko ei motivoi työnantajaa antamaan riittäviä, ajantasalla olevia etuuksia, joten ne on otettava itse.Tunnollinen työvuorojen suorittaminen on vain työnantajalle viesti siitä, että työntekijä on tyytyväinen saamaansa, eikä anna aihetta mihinkään työntekijää hyödyttävään muutoksen tai palkankorotukseen.Ahkeruudesta tai tunnolliseuudesta ei palkita, vaan sitä käytetään hyväkseen.Vain röyhkeimmät ja puolensa pitävät menestyvät.
Ps.Sairaslomailu ei automaattiseti tuo parannuksia oloihin, mutta se takaa sen ,että vähintääkin saa oman osuutensa "kakusta", varsinkin, mikäli osaa käyttää ylimääräisen vapaa-aikansa hyvin.Lakkoilusta ei juuri mitään jää käteen, eikä se herättele työnantajaa samalla tavoin unestaan, kuin riittävän monilukuinen ja säännöllinen sairaslomailu.
Mielestäni kohtuullisen säännöllinen sairaslomalle meno olisi myös parempi vaihtoehto mielenilmaukselle, kuin lakkoilu.Lakkoilusta ei juuri ole mitään taloudellista hyötyä, mutta sairaslomalla voi tehokkaasti hoitaa omia asioitaan:lepo,työnhaku ja haastattelut,opiskelu ja tentit,sivutyöt,päiväristeilyt ja ulkomaanmatkat,harrastukset yms.
Esimerkiksi kaupungin työntekijöiden kohdalla pikku sairaslomat ovat rutiinia.Väki lähtee sairaslomalle tuon tuosta, jos ei jaksa tulla tai on muuta menoa.Toki oikeastikin sairaita on joukossa, mutta miksi tulla töihin, jos voi olla poissa ja saa palkan?
Vartijoiden pitäisi vihdoinkin ryhdistäytyä ja ottaa aloite omiin käsiinsä.Unohtaaka lakot ja jääkää säännölliseti sairaslomille ja järjestäkää asiat kuntoon.Lakko ei motivoi työnantajaa antamaan riittäviä, ajantasalla olevia etuuksia, joten ne on otettava itse.Tunnollinen työvuorojen suorittaminen on vain työnantajalle viesti siitä, että työntekijä on tyytyväinen saamaansa, eikä anna aihetta mihinkään työntekijää hyödyttävään muutoksen tai palkankorotukseen.Ahkeruudesta tai tunnolliseuudesta ei palkita, vaan sitä käytetään hyväkseen.Vain röyhkeimmät ja puolensa pitävät menestyvät.
Ps.Sairaslomailu ei automaattiseti tuo parannuksia oloihin, mutta se takaa sen ,että vähintääkin saa oman osuutensa "kakusta", varsinkin, mikäli osaa käyttää ylimääräisen vapaa-aikansa hyvin.Lakkoilusta ei juuri mitään jää käteen, eikä se herättele työnantajaa samalla tavoin unestaan, kuin riittävän monilukuinen ja säännöllinen sairaslomailu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sulla sitten joku lähde väitteelle, ettei vartijat tavallista useammin viihdy saikulla? Kyllä meiän firmassa ainakin jäädään mielellään sairaslomalle "kun ei vain nappaa" ja diacorista saa aina sen vähintää 3 päivää ja siihen voi vielä heittää päälle omat kolme ilman lääkärintodistusta niin avot...
No tossahan ehtis mukavasti käydän viikon matkalla ulkomailla.Jos vaikka pitäis vuodessa 4x6 päivää saikkua, niin tulis neljä lyhyttä lomaa ulkomilla oikeet saikut kaupan päälle!
Jep, itsellänikin muutama työkaveri jotka ovat tasaisin väliajoin saikulla ihan vaan muista syistä. Kyllä tälläkin alalla niitä riittää ja sinänsä jos miettii niin varmasti ihan kiva tapa protestimielessäkin toteuttaa jos haluaisi.
Muitakin syitä saikulle on:http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090414320268_uu.shtml
Ai,ai sentään.Liian terve vartijakin joutuisi toimimaan paljon sairastavien lääkemaksajana, kun samalla itse maksaisi lääkkeistään täyden hinnan ilman kelakorvauksia!
No jopa heitit kuraa ilmoille....
Kyllä vartijoilla, itseni mukaan lukien, on pääsääntöisesti kova moraali saikkujen suhteen ja toivon asian olevan niin jatkossakin.
Ja mitä tulee ahkeruuteen, tunnollisuuteen ja huolellisuuteen töissä, en piittaa pätkääkään, antaako sille työnantaja arvoa tai saako sillä palkankorotuksen.
Minulle tärkeintä on se, että teen työni niin hyvin kuin osaan, saanhan siitä palkan. Ei työnantaja mitään ihmesuorituksia vaadikaan !
Pyrin siihen, että työvuoron vaihtuessa tai seuraan vartijan tullessa vuoroon on työt tehty niin hyvin, että töihintulija on tyytyväinen :-se riittää minulle !
Voin katsoa itseäni ylpeänä peilistä :)
Heh,heh...Ylläoleva taitaa tulla suoraan työnjohdon näppäimistöstä.
No, mä olen tehnyt perusjanttarin hommia turva-alalla kymmenisen vuotta : työnjohdosta ei tietoakaan eikä ole haluakaan.
Olen vain saanut vanhakantaisen protestanttisen kotikasvatuksen - työ on minulle tärkeä.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ?
Kun mietin omia työkavereitani, niin pakko ne vaan on raa'asti jakaa kahteen ryhmään tässä asiassa:
1. ryhmä
- Ne, jotka ovat tasaisin väliajoin melko useastikin pois töistä. Vaikeimmat ovat maanantait erinäisistäkin syistä.
Nämä henkilöt ovat usein alalle ajautuneita lähinnä sen takia että tänne on ollut verrattaen helppo päästä töihin, sekä työ itsessään on sitten kumminkin osoittautunut niin haasteettomaksi tai muilla tavoin puuduttavaksi että apatia on vallannut työmotivaation suurelti osin.
Kyseessä siis aikalailla motivaatiopohjaiset syyt.
2. ryhmä
- Ne, jotka pyrkivät minimoimaan sairauspoissaolonsa mahdollisimman pieniksi jotta kuva ahkerasta työntekijästä säilyisi työnjohdolle ja saattavat olla töissäkin kipeänä, vaikka kotona pitäisi saikun turvin ollakin lepäämässä.
Aika usein eivät hae sairaslomaa vaikka kenties sitä tarvitsisivatkin. Erinäisistä syistä eivät kuitenkaan halua ottaa sairaslomaa, sillä pelkäävät muussa tapauksessa työnantajan reaktioita asiaan tai pitävät itseään jollain tapaa yli-inhimillisinä.