Meidän välillä ei ole enää luottamusta. Metsä on vastannut niin kuin sinne on huudettu. Pitäisi kai vaan päästää irti, antaa periksi, unohtaa, suunnata katse eteenpäin.
Taisteluparini
olit rakkaus
40712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ei koskaan kirjoiteta tuollaista viestiä. Se kerrotaan hänelle itselleen.
En ihmettele ettei onnistunut jos nimettömät viestit on kommunikointia sinun ja rakkaasi välillä.
Toivottavasti viestisi oli huonoa pilaa.
Älä hölmöile. Nyt sekoitat nettianonyymeyden ja oikean elämän keskenään!
Tänne saa kirjoitella ihan mitä haluaa!
Täällä liian moni on ihan tosissaan kyseistenlaisten viestien suhteen. Taitaa olla
aloittajakin.
näin ja se on kyllä käsittämätöntä aikuisilta ihmisiltä ! Käsittämätöntä ja surullista
Sääteletkö tunteesi anonyymien viestien perusteella?
..10 tyyppiä kelle on jaettu melkein koko leipä VS 1 ystävä kenelle jaettu pieni muunneltu murunen?
Juuri näin...täälläkin...sain tuon muunnellun murusen..ystävä puuttuu..tärkein..;)
kirjoittako tämmösiä, älkää ainakaan sitten puhuko rakkaudesta. Tämmönen
viesti ei oo rakkautta,se on kiusaa. Senverran on oltava selkärankaa että lopettaa niin että toinen tietää.
Puhu oikeasti.
Sulla ei ehkä ole vielä elämänkokemusta tarpeeksi.
Kyllä tuo oli ihan koskettava viesti. Suuria tunteita, rakkautta, mutta luottamus puuttuu ja sitä myöden kaikki.
Luopuminen ja irtipäästäminen on rankkoja päätöksiä.
Ketä tuo viesti kiusaa?
Pelottavaa, että joku voi kuvitella tuon olevan suhteen "lopettamisviesti"! Siis tällä palstalla olevan nimettömän viestin, joka ei ole kohdennettu kenellekään?! Hei, täällä puretaan tunteita, pettymyksiä, ikävää, rakkautta, luopumisia... Kyllä jokainen aikuinen ihminen hoitaa asiansa oikeassa elämässä. Tämä on vain tällainen purkupaikka!
Tuo viesti voisi olla täyttä totta, juurikin omassa elämässäni juurikin tällä hetkellä....kysyin avokiltani onko se häneltä...ja kaikki olisi ollut selvää oikeassa elämässä....13 vuoden jälkeen..ja kun on kertynyt sitä yhteistä elämää...kun on saanut ymmärtää ettei tunne toista laisinkaan...rakastaa...mutta suhde onkin perustunut jollekin mistä minä en tiennyt, mutta tiesin kuitenkin vahvasti, ja todistin kaiken hänelle kymmenistä vihkoista joita olin kirjoittanut kysyäkseni miksi..rakastatko...minne katoat..,.nyt kun kaiken jälkeen saa kaikkeen yksinäisyydessä mietittyihin kysymyksiin vastauksen...tilanteisiin selityksen...sielu huutaa tuskasta kun tietää olleensa aina oikeassa...ja kaiken jälkeen saa lopullisen totuuden koko suhteesta...valokuvat muuttuu valheeksi ja kaiken joutuu käymään sen todellisuuden pohjalta läpi mitä on hänen kanssaan elänyt, kokenut, tuntenut jne...
Tämä alooitus voi olla aivan ymmärrettävästi viimeinen keino...edes johonkin...ilman tietoa...edes halua tietää minne...
Elämän kokemuksella voin tämän kuitata.
Elämä elää ympärillä koko ajan, täytyy osata havaita asiat...minulla on tunnemuisti ja taiteilijasielu...elämän näillä aaltopituuksilla on nähnyt jo lähes kaikki soinnut, soinnut elämän...ne kaunneimmatkin joita ei ihmiskorvin koskaan kuule...niitä jotka sytyttävät sieluni liekin uudelleen juuri kun se alkaa hiipua pois...nyt huomaan kaiken kauneuden uusin silmin...mutta jos sen halua tehdä..joudun katsomaan tuohon menneeseen...elämääni joka on vain valhetta..eikä vain suhteen kohdalta...
Jokainen laulu radiosta muuttuu oman elämän kerraksi monella tapaa, aivan kuin olisin itse sanoittanut nuo laulut...mitä enää teen kun kaikki tuntuu olevan jo tehty.....ja matkaa pitäisi jobnekin jatkaa, mutta kaikki sillat on takana poltettu, edessä ei osaa nähdä hatarat laudat...jos niitäkään enää...koska menneisyyteni on valhetta ja se vaikuttaa tulevaisuuteen...ei minulla ole kumpaakaan,,,ei edes ystävää...sitä ainoataan...
Yksi ihminen vielä on joka voi minua ymmärtää, hänen rakkautensa on suurta sekä niin puhdasta, meidän välit on säilyneet niin kauniin puhtaina...sitä se kaikki oli...rakkaus joka viimein pääsi liekkeihin...mutta yhteyttä en uskalla ottaa, tilanne on niin herkkä ollut hänen kanssaan aina...
Poikkeuksellinen viesti tällä palstalla... Kiitos, että täällä sai kerrankin lukea jotain tuollaista.
Kiitos, ihana kuulla että joku ymmärsi viimein...hetken elämästäni..
Rakkautta se varmasti oli kun sielut yhdistyy hurmioon...täydelliseen sanattomaan taianomaiseen tunteiden harmoniaan, katse kutsuu toisen sielun valssiin rakkauden valsiin mukaan...siihen valssiin joka kerran jätettiin kesken...ettei sen kauneus sekä aitous likaantuisi, että se pysyisi tarkoitukseen saakka herkässä tilassa sielussa...matkan kummankin jatkuessa tuohon hetkeen joka oli meille tarkoitettu.....vain me olimme kasvaneet aikuisiksi...tunteet olivat yhtä puhtaat, arat, kuten katseetkin...hiljaa olimme kumpikin...kuulimme toistemme sielujen huudot ilmassa, tunsimme ne iholla, näimme ne katseesta...muistimme varmaan kumpikin kuinka aitoa kaikki oli jo silloin kun sitä ei saanut edes ajatella, nuorina niin...kaikki tapahtui kunnioittaen, jokainen hetki ja asia, jokainen sekunti ja se aika jolloin emme olleet tässä maailmassa...olimme viimein päässeet määränpäihimme...toistemme sieluihin ja tunteisiin...saimme yhdessä päästää ne irti..päästää kaikki ne tunteet jotka tulvivat pintaan kummankin sieluun ja sydämeen...olimme kumpikin "neitsyt" matkoillamme...ensirakkaudet aikuisina...
Tilannetta ei ennalta suunniteltu, mitään sellaista ei tapahtunut joka olisi tuon hetken tahrannut..
Se hetki lie vain hetki elämän, hetki muiden joukossa...erittäin puhdas, rehellinen, kaunis askel elämässäni..
koskaan silloin kun asiat " hoidetaan " anonyymein viestein. Luottamus on keskinäistä puhumista ja juttelua, ei koskaan sitä mitä aloitus on.
Jos päästää irti tällaisella viestillä ei ole kyllä tuntenut oikeaa rakkautta koska rakkaalleen ei pysty tekemään noin.
Juurikin näin...olisikin ollut vain totta...
nimettömiin viesteihin ?
Me ollaan yritetty puhua irl, mutta ei olla siinä onnistuttu. Mun tarkoituksena ei ollut aiheuttaa tarpeettomia, ekstra sydämen tykytyksiä täällä kenellekään vaan purkaa surkeaa oloani. Hän oli ihka oikeasti rakkaus ja on sitä kai yhä......en kai muuten kaipaisi. Yhteyttä ei vain enää ole.
Tuttu tunne..
Tuttu tunne jo liian kauan..
No hyvää jatkoa!
Ethän minua edes ole tuntenut. Näitten höperöitten kirjoitusten perusteella
vain. :(
sä haluut päästä liian helpolla...
Oikeassa olet... Minä olen vain antanut kaikkeni...hän haluaa päästä helpolla...
Jos on numero voi soittaa tai viestittää. Jos on s-posti-osoite voi kirjoittaa. Jos on kysyttävää voi kysyä! Ja jos jänistää voi loikkia piiloon. ;))))
Ja jos asuttaisiin saman katon alla niin tilanne olisi todella hankala...jos suhde on kestänyt kauan..
Eikös jänikset laita päätä piiloon. Löytyyhän noita paikkoja kotoakin.
Ei siinä auta laittaa kotona päätä piiloon jos kaikki ajatukset, syvät ja synkimmätkin leijuu toisen ympärillä, hän tuntee sen ihollaan ja tietää mitä se on, se jäätävä kylmyys kun on paniikissa siitä mitä vaistoaa tapahtuvan toisen sisällä...siinä ei karkuun enää pääse...edes juosten..
totta.
Eikö olekin... Niin se vain menee, voisin kirjoittaa kymmeniä täysiä elämänkertoja elämästäni jota joskus sain elää...mikä muuttui valheelksi...kaikki....vain sen minkä itse olen kokenut, tuntenut, nähnyt, kuullut on totta...ja näemmä myös kaikki se mitä olen vaistonnut...miksi tilanne on tämä...
Kumpikaan ei uskalla tuskin hengittää, koska jos toinen aukaisee sanaisen kauniinkin arkkunsa, eli elämänsä jota en tiennyt ja tunteensa jotka varmaan ovat olleet aitojakin joskus, en häntä halua loukata..tilanteemme on todella vaikea...ja sen on saanut aikaan rakkaus...sen tiedän...mutta millaista lopulta tuo rakkaus olikaan..sitä en halua tietää..
Kirjoitan...nimimerkki vain vaihtuu välillä...
Kirjoitin ensin pitkästi, nyt selvennän pienin viestein mitä kirjoitin..
höpö höpö höö kirjoitti asiaa 16:32...
se oli, joka huusi sinne metsään ?
Sinä, minä vai joku muu?
täällä palstalla on niin paljon tekstiä ettei vaan jaksa lukee enempää :(
jos täällä kirjoittelee luottamuksesta ei ole ihme kun ei sitä ole,ei varmaan vastapuolellekaan,Henkilökohtaisesti pitäisi jutella,jospas sanoisit suoraan mitä ajattelet hänelle,niin ei tarvitsisi pitkin "metsiä" huudella.
Taisteluparini hyvinkin :) bittimetsään huutelua.. On kuin kusisi mereen.
Vai meni sinulta luottamus? Aika pienestä se on näköjään kiinni. Ehkäpä näin on tosiaan parempi. Tiedättekö ikävöivät kumppanini? Tajusin kuinka säälittävää porukkaa me ollaankaan. Itketään mahdottomuuden perään. En usko että kukaan teistä saa koskaan sitä prinssiään/prinsessaansa. Onhan tämä romanttista sanailla ja runoilla tuon kaipuun kohteelle, kuvitella että Hän tuntee samoin ja vastaa joku kaunis päivä tunteisiisi juurikin tällä samaisella ruikuttavien luusereiden palstalla. Olisipa aikamoista sattumaa :) mutta onhan se kaunista. Uskoa sellaiseen. Annetaan toki kaikkien kukkien kukkia. Itse suljen tämän sivun elämästäni ja käännän uuden, siitä alan kirjoittamaan ensimmäistä riviä loppuelämästäni.
Sain viestin. Sain vastauksen jota olen odottanut monen monta yötä ja päivää. Vastaus leikkasi perhoselta siivet. Silti olen tyytyväinen, sainhan sentään rauhan
tänne voi kirjotella mitä vaan ja jos tulee katumapäälle, niin voi sen jälkeen kertoa viestin olevan vaikka heikille heinolaan.
Jos on pokkaa valehdella niin kyllä, mutta miksi pitäisi..valhe rikkoo kaiken...se on niin pieni sana, mutta voimakkaampi todellisuudessa kuin olen ymmärtänytkään..
Kuulkaas ihmiset, jos tämä henkilö on se kenen luulen sen olevan, kirjoitustyylistä ja sekoilun asteesta päättelen sen olevan hän, on ihan tosissaan täällä kirjoittamassa, mutta ei saa mulle puhuttua mitään. Eikä kyse ole pojusta vaan yli 40-vuotiaasta miehestä.
Ja voisit oikeasti perkele soittaa mulle! Täällä töissä istun toimistolla paitsi ip:llä asiakaspalaveri. Pitäs sopia tästäkin illasta. En jaksa ainakaan lähettää tänään yhtään viestiä, kun et edes vastaa kysymyksiini.
Onko piilossa kivaa?
Muista se *jos*. :) Erittäin suuri osa kirjoituksista täällä on feikattuja.
Oot raukkis ..todella : /
Oonko? ;) feikiksi sua epäilen...
Tämä seuraava menisi sitten yhdelle ihanalle Heikille tuonne.. Heinolaan!
Anna mun purkaa vähän sydäntäni, kun sitä muualle en voi tehdä.
Näin saan pahimmalta ololta kärjen pois ja ehkä pääsen sinusta lopulta ylitse ja pääsemme siihen tilanteeseen mitä sinä toivot, eli voidaan nollata koko juttu ja jätän sut lopullisesti rauhaan. Ei enää kontaktia, haaveiluja, odotuksia ja tyhjiä lupauksia.
Silti..
tykkään susta, sitä nyt ei tule mikään muuttamaan.
mutta älä huoli, pystyn siihen kyllä ja elämä jatkuu